Holokausti ja Suomi

[nylander]

Tänään kirjakauppoihin ilmestyneestä Antero Holmilan Holokausti-teoksesta tuntuu ilmenevän pikaisella selaamisella, että tekijä katsoo Suomen vastuullisen johdon olleen kiinteämmässä yhteydessä natsi-Saksan tuhoamispolitiikkaan kuin tähän asti on haluttu myöntää. Nähtäväksi jää, saako Holmila Oula Silvennoisen tapaan kuulla kunniansa vaikkapa tohtori Rautkallion toimesta ja odottaako häntä Agricola-foorumilla Arnstadin sylkykuppikohtalo...

Mielenkiintoista muuten, että kirjailija Anja Snellman (Kauranen) tuomittiin aikanaan käräjäoikeudessa (ja sittemmin vapautettiin syytteistä hovioikeudessa) muistaakseni suomalaisten SS-miesten suorittamia ihmisoikeusrikkomuksia koskevista väitteistään. Nyt ilmestyneessä kirjassaan Holmila on löytänyt vähintään aihetodisteita siitä, että suomalainen SS-mies on ollut mukana natsien teloituspartiossa.

[JariL]

Nyt ilmestyneessä kirjassaan Holmila on löytänyt vähintään aihetodisteita siitä, että suomalainen SS-mies on ollut mukana natsien teloituspartiossa.

Jokipiin Panttipataljoonassa on aihetodisteita siitä, että näin on voinut olla. Todisteiden puutteesta Jokipii totesi teoksessaan, että tekoihin syyllistyneet todennäköisesti kaatuivat ja tämän vuoksi aiheesta ei ole jäänyt oikein mitään konkreettista. Jokipii myös ajoitti mahdolliset teot ns. divisioona vaiheeseen eli sodan alkuun, jolloin mukana olleet suomalaiset vapaaehtoiset oli sijoitettu hajalleen divisioonan eri yksiköihin.Panttipataljoonassa on referoitu yhtä kirjettä ja päiväkirjamerkintää, joiden kirjoittajat ovat nähneet saksalaisten suorittamia juutalaisten joukkomurhia. Kaikki eivät välttämättä jääneet sivustakatsojiksi.

Holokausti on noussut tapetille muukalaisvihamielisyyden kasvaessa Euroopassa. Jokisipilä nosti aivan oikeutetusti esille aiheen poliittisen ulottuvuuden Helsingin Sanomiin 15.10.2010 kirjouittamassaan Holmilan teoksen arviossa ja viittasi suoraan myös ajankohtaiseen romanikysymykseen. Jokisipilä viittaa myös varsin suoraan siihen, että suomalaisten tietoisuutta holokaustista pitää lisätä, jotta ymmärtäisimme yksinkertaisten ratkaisujen vaaran. Tietyssä mielessä voisi väittää, että nykyinen historiantutkijasukupolvi (länsi)eurooppalaistaa Suomen historiaa ja että siihen historiakäsitykseen kuuluu osana syyllisyys juutalaisten kohtaloon.

[Jussi Jalonen]

Mielenkiintoista muuten, että kirjailija Anja Snellman (Kauranen) tuomittiin aikanaan käräjäoikeudessa (ja sittemmin vapautettiin syytteistä hovioikeudessa) muistaakseni suomalaisten SS-miesten suorittamia ihmisoikeusrikkomuksia koskevista väitteistään.

Taitaa olla paras oikaista tämä kommentti tuoreeltaan. Virke nimittäin on muotoiltu asuun, missä se välittää käsityksen siitä, että suomalaisissa oikeusistuimissa tosiaan tuomittaisiin "SS-miesten suorittamia ihmisoikeusrikkomuksia koskevista väitteistä". Näin ei ole asia. Kyseessä oli tuolloin yksittäisen henkilön mielipiteistä esitetty tulkinta, mitä henkilö itse oli pitänyt halventavana, ja minkä oikeusistuin tämän vuoksi totesi täyttävän kunnianloukkauksen kriteerit.

Tuomio tuli tuolloin kirjailija Kaurasen kirjoitukseensa sisällyttämästä vihjaisusta, että Veljesapu ry:n - siis suomalaisten SS-vapaaehtoisten perinneyhdistyksen - puheenjohtaja suhtautuisi hyväksyvästi juutalaisten joukkotuhoon. Veljesapu ry:n puheenjohtaja katsoi viittauksen ylittävän kunnianloukkauksen rajat, koska hänet oli selkeästi mainittu nimeltä sekä vihjaistu hänen omaavan mielipiteitä, joita hänellä ei ollut, joten hän teki asiasta tutkintapyynnön.

Seurauksena oli Kauraselle ja tämän jutun julkaisseelle Hesarille langetettu
sakkotuomio käräjäoikeudessa. Tuomiota ei muuten kumottu hovioikeudessa, vaan se piti; se kaatui vasta Korkeimmassa Oikeudessa.

Sananvapauden kannalta on tietysti helppo todeta, ettei syytettä olisi pitänyt alun alkaenkaan nostaa. Kunnianloukkauspykäliin toki sisältyy ympäripyöreä "muuta halventamista" koskeva sanamuotoilu, mutta tavallisemmin kunnianloukkauksen kriteerien on katsottu käsittääkseni täyttyneen vain, kun henkilön on nimeltä mainiten valheellisesti väitetty syyllistyneen lainvastaiseen tai muulla tavoin paheksuttavaan tekoon, mitä hän ei ole tosiasiassa tehnyt. Sen lisäksi pykälää on sovellettu erinäisissä internet-maailmalle tavallisissa vainoamistapauksissa.

Veljesavun johtajan kommenttia "Nämä taistelijat pelastivat Euroopan läntisen osan aasialaisten bolshevikkien ylivallalta.Tätä sankaritekoa ei saa koskaan unohtaa" voi lisäksi hyvällä syyllä pitää vähintäänkin yksipuolisen provosoivana. Etenkin sana "aasialainen" laittaa hälytyskellot soimaan. Siinä mielessä Kaurasen yhtä lailla provosoiva vihjaus vain palkitsi yhden kohteliaisuuden toisella, ja kuului sikäli vapaan sanan piiriin.

Kuriositeettina voi mainita, että kihlakunnansyyttäjä ei olisi tuolloin halunnut viedä asiaa oikeuteen. Syytteen nostamista kirjailija Kaurasta vastaan tuli tuolloin aivan erikseen vaatineeksi apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, joka oli viime vuonna julkisuudessa vetäessään filologi Halla-ahoa oikeuteen uskonrauhan rikkomiseksi ja kansanryhmän vastaiseksi kiihotukseksi tulkituista blogikirjoituksista. Takavuosina maamme SS-miesten perinnejärjestön puheenjohtajan kunnian takuumieheksi ryhtynyt Kalske onkin nyttemmin maamme rasistisen ja muukalaisvihamielisen radikaalin äärioikeiston yleinen sylkykuppi, käyttääkseni nimimerkki "Nylanderin" tuossa kirjoituksessaan lanseeraamaa ilmaisua.

Kirjailija Kauranen - anteeksi, tätä nykyä siis tietenkin Snellman - puolestaan on julkisuudessa ilmaissut hyvinkin myötäsukaisia kannanottoja käräjäoikeudessa rasististen lausahdustensa vuoksi pyörähtäneestä filologista ja tämän kirjoituksista. Samalla hän on tullut laatineeksi julkisuudessa kovasti kehuja saaneen demonisoivan huntingtonilaisen fantasiakirjan somaliyhteisömme suorastaan luonteenomaisesta ja kulttuurisidonnaisesta väkivaltaisuudesta. Kommentit ja mainittu opus ovat nostaneet hänet rasistisen alakulttuurimme epäjumalattareksi, mikä tietysti sopii hänelle enemmän kuin hyvin.

Tämä nyt näin sivujuonteena, koska edellisessä viestissä olikin jo puhetta uudesta muukalaisvihamielisyyden noususta Euroopassa. Parinkymmenen vuoden päästä nimittäin melko varmasti kysellään taas, kenen joukossa itse kukin seisoi. Lisäksi näissä tapauksissa ilmenevät kiinnostavalla tavalla inhimilliseen toimintaan liittyvät erilaiset harmaan sävyt.

Nyt ilmestyneessä kirjassaan Holmila on löytänyt vähintään aihetodisteita siitä, että suomalainen SS-mies on ollut mukana natsien teloituspartiossa.

Aihetodisteita oli tästä jo aiemminkin, kuten tässä ketjussa on jo mainittukin.


Best,

J. J.

[Emma-Liisa]

Tänään kirjakauppoihin ilmestyneestä Antero Holmilan Holokausti-teoksesta tuntuu ilmenevän pikaisella selaamisella, että tekijä katsoo Suomen vastuullisen johdon olleen kiinteämmässä yhteydessä natsi-Saksan tuhoamispolitiikkaan kuin tähän asti on haluttu myöntää. Nähtäväksi jää, saako Holmila Oula Silvennoisen tapaan kuulla kunniansa vaikkapa tohtori Rautkallion toimesta ja odottaako häntä Agricola-foorumilla Arnstadin sylkykuppikohtalo...

Miksi ihmeessä? Arnstad on moralisoiva propagandisti, Holmila historiantutkija joka punnitsee asioita viileästi ja välttää yksioikoisia tulkintoja. Päätulos näyttää olevan, etä holokausti oli koko Eurooppaa koskeva kansanmurha, ja se että esim. Tanskan ja Suomen juutalaiset sltä säästyivät, johtuivat, johtui siitä että sotilaalliset näkökohdat sittenkit olivat Natsi-Saksan johdollekin tärkeimmät.

Siinä missä Arnstad päivittelee, miksi ei tehty toisin, Holmila selittää mm. sosiaalipsykologialla, miksi tehtiin niin kuin tehtiin. Yhtenä syynä juutalaispakolaisten luovutuksiin oli niinkin arkipäiväinen syy, että Ryti tuki ministerien oikeutta päättää itse ja yksin oman alansa asioista. Myös Ylikankan teoria luovutusten liittymisestä Suomen elintarviketilanteeseeen saa Holmilalta kannatusta,

Rautkallio voi toki ryhtyä polemiikkiin, sillä kysehän on hänenomasta tutkimusaiheestaan. Holmila arvostelee Rautkallion tuloksia kovasi, mutta asiallisesti.

Holmilan kaltaista viileää tutkimusotetta kaivattaisiin mm. suomettuneisuuden ajan tutkimukseen.

[nylander]

Eräässä olennaisessa kohdin Holmilan viileä tutkimusote ei kuitenkaan, aivan "kansallisen odotushorisontin" mukaisesti, kelvannut suomalaiselle historiantutkimukselle. Helsingin Sanomien arvostelija kirjoitti:

"Aina Holmila itsekään ei pysty vältttämään semanttista hiustenhalkomista ja löysähköä spekulaatiota, esimerkiksi syyllistäessään presidentti Risto Rytiä juutalaisluovutuksista."

Lainaan seuraavassa kohdat, joissa Holmila käsittelee Rytin osuutta:

"Rytin, Mannerheimin ja Valpon suhtautuminen asiaan ["niiden kahdeksan" luovutukseen] oli viileän etäinen. - -[Lainaa Ylikankaan artikkelia Kanava 7/2005, jonka mukaan 'Horellilla oli takanaan vankka poliittinen tuki. Se tuki oli viime kädessä Risto Ryti.'] Ensinnäkin Ryti oli tunnettu siitä, että hän piti kiinni toimivaltansa loukkaamattomuudesta, ja luovutusasia, joka viime kädessä koski Suomen suhteita ulkovaltoihin, kuului jo perustuslain mukaan hänen alueelleen. Tiukkana toimivaltansa vartijana Ryti edellytti samaa valtioneuvoston jäseniltä. - - Toisekseen myös se, että presidentti oli tietoinen luovutusasiasta eikä halunnut puttua siihen, kielii siitä, että hän uskoi Horellin kykyyn hoitaa asia. - - Tilanteessa Fagerholm pyyysi eroa, johon Ryti ei suostunut. - - Lisäksi presidenti tyynnytteli Fagerholmia kertoa, että Horellin kanssa oli sovittu niin, ettei juutalaisia luovuteta. - - Luovutus, jota Rytin mukaan ei pitänyt tapahtua, kuitenkin tapahtui."

Itse jäin suuresti ihmettelemään, mikähän edellisessä on "semanttista hiustenhakomista ja löysähköä spekulaatiota" puhumattakaan "syyllistämisestä". Ilmeisesti lukijalla pitäisi olla tohtorin koulutus, että voisi päätyä niin syvälliseen johtopäätökseen. Tavalliselle lukijalle Rytin rooli asiasta tietoisena taustavaikuttajana näyttäytyy jo edellisten tekstilainausta perusteella aivan keskeiseltä ja Holmilan teksti normaalilta tutkimukselliselta päättelyltä. Mutta ehkä HS:n arviossa kenkä puristaakin siitä, että Holmila on ennakkoluulottomasti käyttänyt näiltä osin pääasiallisena lähdehenkilönään (Taimi Torvisen ohella) - emeritusprofessori Heikki Ylikangasta.

[skrjabin]

Holmilan kirja on ihan kelvollinen yleisesitys, ja kun laajempaa sellaista ei suomeksi ole niin puolustaa sikälikin paikkaansa. Päähuomiohan on suurissa linjoissa ja nykytutkimuksen esittelyssä. Detaljeissa sitävastoin olisi toivomisen varaakin. Esim. Aktion Reinhardt leireistä Holmila esittää melko vanhentunutta ja virheellistäkin tietoa, Aradin jo kohta 30 vuotta vanhan kirjan perusteella. Välistä hän esim. puhuu siellä olevista uuneista, välistä puhuu kaasuvaunuista. Uhrilukujen osalta uusin tarkennettu tieto jää käsittelemättä. Mutta iso aihe joten sellaista sattuu.

[Jussi Jalonen]

Eräässä olennaisessa kohdin Holmilan viileä tutkimusote ei kuitenkaan, kuten "kansalliset odotusarvot" antoivat odottaakin, kelvannut suomalaiselle historiantutkimukselle. Helsingin Sanomien arvostelija kirjoitti.

En nyt oikein tiedä, voiko Markku Jokisipilästä - tai kenestäkään yksittäisestä tutkijasta - käyttää nimitystä "suomalainen historiantutkimus".

Mutta ehkä HS:n arviossa kenkä puristaakin siitä, että Holmila on ennakkoluulottomasti käyttänyt näiltä osin pääasiallisena lähdehenkilönään Taimi Torvisen ohella - emeritusprofessori Heikki Ylikangasta.

Aivan varma en ole siitäkään, onko emeritusprofessori Ylikankaan artikkelin liittäminen lähdeluetteloonsa erityisen "ennakkoluulotonta", millään mittapuulla. Eiköhän se ole paremminkin aika tavallista.

Ihan varmuuden vuoksi kysyäkseni: oliko näissä arvostelun sanankäänteissä nyt siis mielestäsi ensisijaisesti kysymys "kansallisista odotusarvoista" - eli siis poliittisista motiiveista - vai yritätkö kenties vihjata enemmänkin tuon arvostelun kirjoittaneen tohtorin ja kyseisen emeritusprofessorin välisiin, erään viimeisimmän historiasodan jäljiltä mahdollisesti vaikuttaviin henkilökohtaisiin antipatioihin?



Best,

J. J.

[Emma-Liisa]

Tarkoitin tutkijan viileydellä sitä, miten Holmila punnitsee eri argumentteja, ja miten nöyrästi hän puhuu "nykyisestä käsityksestä" - mikä sisältää sen oletuksen, että vaikka tutkimus on edistynyt nimenomaan viimeisenä 20 vuotena, se menee koko ajan eteenpäin.

Toki Holmila tavan takaa muistuttaa, miten suunnattoman kauheasta tapahtumasta oli kyse, eli ei eristäydy mihinkään tutkijan norsunluutorniin.

Samalla tavalla Homila sekä muistuttaa kansallisen tarkastelutavan puutteista, että kieltäytyy ainutlaatuisuudesta (= ei voi verrata mihinkään), koska se tekisi asiasta epähistoriallisen ja jopa käsittämättömän.

Vaikka kirja on vielä vähän kesken, on hienoa, että nuori historiantutkija on Koneen säätiön apurahan turvin tehnyt tällaisen yleisesityksen suomeksi. Tästä lienee apua myös kouluopetuksessa.

[JariL]

Horellilla oli selkeästi Rytin tuki toimissaan niinkuin myös muilla ministereillä. Rytin kohdalla se todellinen kysymys sisältyy kuitenekin alla olevaan lainaukseen:

Lisäksi presidenti tyynnytteli Fagerholmia kertoa, että Horellin kanssa oli sovittu niin, ettei juutalaisia luovuteta. - - Luovutus, jota Rytin mukaan ei pitänyt tapahtua, kuitenkin tapahtui."

Eli, tiesikö Ryti että luovutus tulee tapahtumaan ja valehteli Fagerholmille päin naamaa, jättikö Horelli Rytin toiveen/käskyn noudattamatta vai oliko luullun ymmärtämisessä vikaa jossakin kohdassa esim. Ryti/Horelli tai Ryti/Fagerholm? Se lienee selvää, että Ryti tuki Horellia myös tapahtuman jälkeen mutta toisaalta ei hänellä varmaankaan ollut tuossa vaiheessa varaa ryhtyä ulkoministeriä vaihtamaan ilman, että Saksa olisi käynyt epäluuloiseksi. Horelli sai sitten lähteä sitten kun tuli aika muuttaa ulkopolitiikan suuntaa.

Sivulla 211 Holmila kirjoittaa, että "Horelli ja Anttoni saivat tahtonsa läpi, mutta samalla Suomi turvasi viljan saantinsa Saksasta." Tästä kai on vedetty Hesarissa se johtopäätös että Ryti oli vastuussa vaikka Holmila ei kylläkään moista väitä. Hän panee luovutuksen enemmänkin arvovaltakiistan syyksi.

[jsn]

Kommenttina edellisiin: Hesarin arvostelun oli kirjoittanut Markku Jokisipilä.

[Jussi Jalonen]

Kommenttina edellisiin: Hesarin arvostelun oli kirjoittanut Markku Jokisipilä.

Tiedetään, siitähän huomautinkin jo aika selkeästi tuossa omassa viestissäni, ja saman asian oli maininnut jo Jari L. tuossa tämän ketjun toisessa viestissä. Nimimerkki "nylander" tuli kirjoittaneeksi, miten "Holmilan viileä tutkimusote ei eräässä olennaisessa kohdin kelvannutkaan suomalaiselle historiantutkimukselle", ja siteerasi Hesarin arvostelua (tekijää mainitsematta). Olin hieman hämmentynyt, että hän näytti ikään kuin halunneen tulkita Jokisipilän puhuneen tuossa arvostelussa peräti "suomalaisen historiantutkimuksen" edusmiehenä.

Mukana oli myös tuo ounastelu siitä, että Holmilan turvautuminen Ylikankaan artikkeliin olisi ollut se Jokisipilän "kenkää puristanut" asia. En oikein ymmärtänyt, mistä oli kyse, joten kysäisin, oliko sen ehkä tarkoitus olla jonkinlainen verhottu vihjaus Ylikankaan kiukkuiseen ja katkeraan purkaukseen Jokisipilälle teloituspolemiikin loppuvaiheessa.


Best,

J. J.