Globalisaatio ja sen kritiikki

[Toni Selkala]

Globalisaatiokehityksen seurauksena syntynyt vapaakaupan vastustus perustuu näkemykseen siitä, ettei vapaa kauppa voi toimia mikäli vapaus valita on ainoastaan niillä joilla jo on vaurautta.
Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

Eikö Suomi ole hyötynyt vapaakaupasta, maailmantalouden muutoksesta ja globalisaatiosta?

Eittämättä on hyötynyt. Mutta siitähän en varsinaisesti kirjoittanut vaan enemmänkin syistä minkä vuoksi vapaata kauppaa ja globalisaatiota voitaneen kritisoida.

Ja olen lukenut sanottavan Kiinan erikoistalousalueilla maksettavien palkkojen olevan kiinalaisittain hyvien, palkkoja ei voi verrata vaikkapa Suomessa maksettaviin palkkoihin.

Ongelma ei suoranaisesti olekaan esimerkiksi länsimaisissa yrityksissä työskentelevät kiinalaiset vaan erilaisten alihankitaketjujen kautta toimivat kiinalaiset yritykset. Viime aikojen surullisen kuuluisa esimerkki taitaa olla teknologiateollisuuden alihankkijana toimiva Foxconn, jonka tuotantolaitoksella Kiinassa tehtiin lukuisia itsemurhia. Syynä on monen mielestä liian pitkät työpäivät sekä huono palkka.

Siten voitaneenkin olettaa, etteivät palkat ole aivan sillä tasolla kuin niiden tulisi olla. Mikäli ihmiset uupumustaan katsovat itsemurhan olevan parempi vaihtoehto kuin työnteon ja elämän jatkaminen voisin kuvitella, että palkkauksessa saattaa olla rahtusen ongelmia. Tunnettuja ovat myös esimerkit, joissa maaseudulta tulevat työläiset joutuvat maksamaan asumisestaan kuluina käytännössä koko ensimmäisen jaksonsa palkan. Näin työntekijät saadaan sitoutettua töihin vielä seuraavaksi kaudeksi, joka monesti tarkoittaa sitä, että kotiseudulla viljeltävä maa-ala jää viljelemättä.

Ongelman taustalla on nimenomaisesti vapaakauppa, sillä se on tuonut mukanaan teollisuuden tuotannon siirtymisen halvimman tuotannon maihin. Koska raaka-aineet maksavat globaaleilla markkinoilla yhtä paljon eikä sähkönkään hinnassa ole suuria eroja on tuotantokustannusten melkeinpä ainoa muuttuva osa työntekijöiden saamat palkat suhteessa tuotettuihin yksiköihin. Kun jokainen tuotantoerä kilpailutetaan markkinoilla olevien toimijoiden kesken päädytään tilanteeseen, jossa tehtaiden omistajat tilauksia saadakseen hinnoittelevat itsensä liian halvoiksi, mikä johtaa työntekijöiden palkkojen pienentymiseen.

Kiinalla ei maanlaajuisesti ole Eurooppaan verrattavaa vaurautta, mutta eivätkö kiinalaisetkin hyödy elintasoa nostavasta vapaakaupasta ja globalisaatiosta?
Ajattelevatko vapaakauppa- ja globalisaatiokriitikot Kiinan hyödyn olevan pois esim. Itä-Afrikasta, jossa Kiina näyttäisi olevan merkittävin taloudellinen toimija afrikkalaistenkin samalla hyötyessä?

Varmasti kiinalaisetkin pitkällä aikavälillä hyötyvät vapaasta kaupasta, ainakin kunnes tuotantoa aletaan jälleen siirtää seuraaviin maihin, mistä saattaa olla seurauksena verrattain korkeaa työttömyyttä sekä korkea vaihtotaseen alijäämä. Toki tähän on vielä aika paljon matkaa. Kiinan asemaa toki tukee myös alueen muut kasvavat markkinat, jolloin tuotannon keskittäminen Kauko-Itään kannattaa, koska tuotteita ei tarvitse kuljettaa kauas.

Globalisaation kritiikki ei lähde mielestäni liikkeelle yksittäisestä valtiosta tai maanosasta vaan koko järjestelmän sisäänrakennetusta vinoutumasta. Esimerkiksi vapaakaupan pelisääntöihin tulisi kuulua, ettei yksikään valtio saa subventoida protektionistisesti omaa tuotantoaan. Tästä huolimatta sekä Euroopan unioni että Yhdysvallat toimivat juuri näin tukiessaan maatalouttaan, mikä on omiaan vääristämään maailmankaupan vapautta. Tällöin tuotantoa ei kannata siirtää sinne missä se on tuottavinta, koska valtioiden tukien ansiosta tuotanto on aina tuottavinta tuetuilla alueilla. Tämä poistaa vaikkapa Afrikan tai Etelä-Amerikan valtioiden mahdollisuuden kilpailla maataloustuotannollaan.

Tässä mielessä omasta mielestäni parempi sana kuin globalisaatiokriitikko on ranskassa käytetty altermondialist -- vaihtoehtoisen globalisaation kannattaja. Ajatus lähtee tällöin siitä, että samalla kun vapautamme markkinoita asetamme myös vähimmäisvaatimuksia työntekijöiden oloille, ympäristön suojelulle jne. Tällä tavoin voitaisiin taata paremmin se, että työtä tekevät, vaikkapa juuri kiinalaiset, saavat itse hyödyn tekemästään työstä. Tai vastaavasti luonnonvaroja omaavat valtiot hyötyvät myös itse taloudellisesti luonnonvaroista ja nämä varat päätyvät kaikkien kansalaisten hyväksi. Näitä minimivaatimuksia noudattamalla voidaan omasta mielestäni taata vapaakaupan tulevaisuus, mutta nostamalla lisää suojamuureja sekä lisäämällä tukiaisia rikkaissa länsimaissa voimme varmistaa vain sen, että taloudellinen epätasa-arvo jatkuu.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

[ralf64]

Hei,

en oikein kyennyt ymmärtämään millä tavoin linkitetty blogikirjoitus liittyy globalisaatioon. Kirjoitus näyttäytyy ainakin allekirjoittaneelle varsin perinteiseltä "kiinalaiset ovat ahkeraa ja hyvää kansaa, älkäämme siis puuttuko heidän toimintaansa" -retoriikalta.

Kiistaton tosiasia on, että Kiinan taloudellinen nousu on ollut aikamme huomattavimpia ilmiöitä, ja minä en ainakaan näe globaalisaatiokriitikoiden perusteissa juurikaan uskottavuutta. Oikeastaan ainoa voi olla tämä:

"Jos meillä jostakin syystä on syytä olla Kiinasta huolissaan, voisi se olla juuri se, että olemme saamassa maailmaamme uuden kulutuksen suurvallan, joka saattaa olla yhtä häikäilemätön kuin USA kuluttaessaan yhteisiä luonnonvarojamme."

Tuon huolenaiheen uskottavuus on kuitenkin olematon, koska taloudellinen kasvu on hyväksytty laajasti tavoittelemisen arvoiseksi hyveeksi lähes kaikkialla jotain pieniä vähemmistöjä lukuunottamatta. Jopa maahanmuuttoakin perusteellaan sillä, että muutoin kasvu heikkenisi. Näin idealismi sekä kulloinkin hyväksytty talousteoria lyövät kättä toisilleen.

http://www.pelontorjunta.suntuubi.com/fi/Blogi/#asem

[Toni Selkala]

Hei,

en oikein kyennyt ymmärtämään millä tavoin linkitetty blogikirjoitus liittyy globalisaatioon. Kirjoitus näyttäytyy ainakin allekirjoittaneelle varsin perinteiseltä "kiinalaiset ovat ahkeraa ja hyvää kansaa, älkäämme siis puuttuko heidän toimintaansa" -retoriikalta.

Kiistaton tosiasia on, että Kiinan taloudellinen nousu on ollut aikamme huomattavimpia ilmiöitä, ja minä en ainakaan näe globaalisaatiokriitikoiden perusteissa juurikaan uskottavuutta.

Itse näkisin, ettei Kiina ole ainoa kansainvälisen vapaakaupan osapuoli. Haluaisin myös ehkä selvemmin tietää, mitkä ovat mainitsemasi globalisaatiokriitikoiden perustelut. Omalta kohdaltani pidän kaikkein ongelmallisimpina monia isoja ratkaisemattomia kysymyksiä: maanomistajien oikeudet, työntekijöiden oikeudet, kansalaisten oikeus ympäristöön, lasten oikeudet, sivistykselliset oikeudet jne.

Esimerkiksi on verrattain ongelmallista, että monissa maissa, joissa maaomistus on selkiytymätön (oikeastaan kaikissa kehitysmaissa sekä suuressa osassa kehittyviä talouksia), yritys A voi ostaa maa-alan X ilman että maa-alalla X asuvat ihmiset L saavat tästä minkäänlaista kompensaatiota. Tällainen tilanne on esimerkiksi monessa Etelä-Amerikan maassa, monien mielestä Nigeriassa (vaikka viimeisin selvitys tämän kiistääkin) tai vaikkapa Angolassa. Niin, tai Kiinassa. Voiko minkään oikeudenmukaisuuden käsityksen (tai, no, ehkäpä Thrasymakhoksen) mukaan olla oikein, etteivät maalla pitkään asuneet ja sinne elämänsä rakentaneet ihmiset saa minkäänlaista korvausta menetetystä maasta, elinkeinosta ja elannosta?

Vastaavia esimerkkejä voidaan löytää oikeastaan kaikilta aloilta. Tämä ei toki tarkoita, etteikö pelisääntöjä noudatettaisi, mutta koska niiden rikkomisesta ei ole suoranaisia sanktioita, kertoo tämä mielestäni vinoutumasta itse vapaakaupassa. Moni yrityshän on viime aikoina lisännyt erilaiset eettiset periaatteet osaksi julkista imagoaan, mutta varsin monien yritysten kohdalla todetaan vain, että "tulemme noudattamaan voimassaolevaa lainsäädäntöä". Voimassaoleva lainsäädäntö ei silti välttämättä tarkoita, että kyseessä olisi millään muotoa hyväksyttävä lainsäädäntö. Ehkä juuri tähän kiinnittyykin suuri osa globalisaation kritiikistä: kaikki mikä ei ole absoluuttisesti väärää ei välttämättä ole myöskään oikein.

Oikeastaan ainoa voi olla tämä:

"Jos meillä jostakin syystä on syytä olla Kiinasta huolissaan, voisi se olla juuri se, että olemme saamassa maailmaamme uuden kulutuksen suurvallan, joka saattaa olla yhtä häikäilemätön kuin USA kuluttaessaan yhteisiä luonnonvarojamme."

Tuon huolenaiheen uskottavuus on kuitenkin olematon, koska taloudellinen kasvu on hyväksytty laajasti tavoittelemisen arvoiseksi hyveeksi lähes kaikkialla jotain pieniä vähemmistöjä lukuunottamatta. Jopa maahanmuuttoakin perusteellaan sillä, että muutoin kasvu heikkenisi. Näin idealismi sekä kulloinkin hyväksytty talousteoria lyövät kättä toisilleen.

http://www.pelontorjunta.suntuubi.com/fi/Blogi/#asem

Itse asiassa Kiinan kohdalla ympäristöargumentti on argumenteista kaikkein heikoin. Muiden valtioiden kohdalla sillä toki on vankka perustansa, mutten puutu siihen tässä laajemmin. Vaikka Kiinan energiasta suuri osa tuotetaan edelleen fossiilisilla polttoaineille, erityisesti kivihiilellä, on Kiina yksi maailman eniten uusiutuviin energiavaroihin panostavista maista. Myös viime vuosien kovat rangaistukset alueiden johtajille, jotka ovat sallineet jokien ja maaperän saastumisen, on hillinnyt huomattavasti holtitonta saastuttamista. Samoin Kiina on panostanut huomattavasti joukkoliikenteen kehittämiseen, toisin kuin vaikkapa Yhdysvallat.

Luonnonvarojen kuluttamisen osalta on kysyttävä miten paljon kaikesta Kiinan kuluttamista luonnonvaroista kuluu itse asiassa vientiyritysten tehtaissa ja miten paljon on Kiinan oma kulutus. Tällainen laskentatapa, jossa otetaan huomioon kansallisen kulutuksen tuottama luonnonvarojen kulutus on huomattavasti järjellisempi kuin absoluuttisten lukujen tarkastelu. Tällä logiikalla valtio, joka ulkoistaisi kaiken tuotannon ja säilyttäisi ainoastaan palvelurakenteen olisi maailman eniten luonnonvaroja säästävä valtio, vaikka sen kansalaiset kuluttaisivat kymmenkertaisesti muiden valtioiden kansalaisiin nähden.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä