Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

[JariL]

****

Teloitukset olivat ylhäältä päin johdettua toimintaa.

Taisteluiden aikana ja heti niiden jälkeen tapahtuneet teloitukset eivät pääsääntöisesti olleet organisoitua toimintaa. Jos olisivat olleet, niin vangit olisi ensin koottu johonkin tiettyyn paikkaan, jollakin tavalla selvitetty kuka kukin on ja sitten teloitettu "tarpeettomat". Niin Tampereella kuin Viipurissakin teloitukset olivat alkuvaiheessa summittaisia ja tapahtuivat "paikan päällä". Organisoitu toiminta pääsi käyntiin yleensä parin päivän viipeellä jonkinlaisen järjestyksen palauduttua. Johto oli kyllä vastuussa siitä, että kuria ei joko voitu tai haluttu pitää eli se on voinut hyvinkin käyttää terroria sodankäynnin välineenä. Mutta tällöin uhrit valikoituivat hyvin sattumanvaraisesti, kuten asukkaiden muistot niin Viipurista kuin Tampereeltakin kertovat.

[Tapio Onnela]

Minua sattuvat kiinnostamaan Suomen kielipolitiikka ja miten se on kehittynyt. Joidenkin mielestä tabu, josta ei saa puhua vaikka se on oleellinen osa Suomen historiaa.

Minä ihmettelen lähinnä miten arka aihe Ruotsi ja Ruotsin osuus historiassa on tälläkin foorumilla. Venäjästä, maailmansodista ja tästä kapinastakin uskalletaan kirjoittaa vain jos Ruotsin ja ruotsinkielisten osuus jätetään pois kerronnasta.

Nimimerkit ”Tomppa” ja Vetehinen ovat tuoneet esiin väitteen, että Ruotsi tai ruotsin kielen asema olisi jotenkin tällä foorumilla keskustelunaiheena ”tabu” (kielletty asia). Väite ei pidä paikkaansa.

Esim Vetehinen on vuodesta 2007 asti kirjoittanut yli 800 viestiä foorumille, joista valtaosassa on pyritty osoittamaan ruotsalaisten sortaneen suomalaisia ammoisista ajoista lähtien. Eikä siinä sinällään mitään, monasti näistä väitteistä on poikinut hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja, varsinkin kun muut keskustelijat ovat kerta toisensa jälkeen upottaneet anakronistiset väitteesi. Samanmielisten kesken harvoin syntyy kovin kiinnostavia keskusteluja.

Foorumille perustettiin jopa oma keskustelusäie: Ruotsin kielen asema Suomessa, jossa asiasta on keskusteltu. Minusta oman säikeen perustaminen oli tarpeen siksi, että ruotsin kielen asemaa Suomessa on perusteltu historiallisilla syillä. Mutta on kyllä melkoista totuuden muuntelua sanoa, että aihe olisi jotenkin "tabu". Nopealla haulla löytyy lisäksi ainakin nämä säikeet, joissa asiasta on viimeaikoina väännetty:
* Voiko menneisyyteen takertuminen estää paremman tulevaisuuden?
* Suomen kieli saapui vasta 500 - 1200?
* HAIK 2/2010 - Pääkirjoitus: Pirjo Markkola, Suomen historiaa ilman ruotsia?
* Henrik Arnstadin artikkeli Historiska Tidskriftiin
* Suomalainen identiteetti
* Lahjoitusmaat Karjalassa
* Perustuslaeista
* Historiankirjoituksen poliittisuus

Mistään muustahan tässä ei tunnu olevan kysymys kuin silkasta (kieli)politiikasta, josta Jalosen viittaama Tikka osuvasti totesikin:

... mutta tutkijoita – ainakin minua – etoo aina ja välittömästi, kun poliitikot käyttävät historiaa hyväkseen. Siitähän näissä poliitikkojen, ay-johtajien ja muiden veitikoiden julkisissa puheissa on aina kyse, ei historian tutkimuksesta, eikä historian tutkijoiden luomista tulkinnoista.http://blogit.helsinki.fi/thpts/post-132.htm

En ymmärrä mihin pyrit tuolla lainauksella.

Minusta vaikuttaa aika ilmeiseltä, että tahdot vaikuttaa ruotsin kielen asemaan nykyhetken Suomessa. Tämähän nyt jos joku on nimenomaan poliittinen tavoite.

[jsn]

Niin Tampereella kuin Viipurissakin teloitukset olivat alkuvaiheessa summittaisia ja tapahtuivat "paikan päällä".

Johto oli kyllä vastuussa siitä, että kuria ei joko voitu tai haluttu pitää eli se on voinut hyvinkin käyttää terroria sodankäynnin välineenä.

Kenenkään yksittäisen komentajan henkilökohtaisilla aatteilla tai mieltymyksillä ei ole voinut olla kovin suurta vaikutusta. Välitön terrori on nähtävä osaksi sotatoimia. Miehistö halusi tappaa ja käytännössä valikoi kohteet itse. Upseeristolla ei ollut mitään tätä vastaan. Terrori saattoi hyvinkin olla keino omien joukkojen hallintaan mm. ryöstelyn ehkäisemiseksi ellei sitten sodankäynnin väline. Mutta tämä voi vaihdella paikallisestikin. Juuri epäsystemaattisuus osoittaa, ettei mitään suurta suunnitelmaa ole ollut olemassa. Venäjän armeijassa palvelleilla upseereilla oli kokemusta rangaistusretkikuntien käytöstä sisäisissä levottomuuksissa. Jääkäritkin olivat jo itärintaman karaisemia.

Pikateloitukset ja terrori keskittyvät juuri paikkakunnille, joissa taistelut olivat joko poikkeuksellisen kovia tai missä oli teloitettu valkoisia. Kenttäoikeuksien teloitukset taas olivat paikallisten suojeluskuntalaisten tuomitsemia. Vastuussa olevat henkilöt yleensä tunsivat tuomitut. Niissä olisi vastustettu teloittamista, jos vastustusta olisi tunnettu.

Ikävää että näin traagisesta ja verisestä tapahtumasta, tehdään nykypäivän kielipolitiikan väline. Se, jos mikä on historian väärinkäyttöä.

[Vetehinen]

Mistään muustahan tässä ei tunnu olevan kysymys kuin silkasta (kieli)politiikasta, josta Jalosen viittaama Tikka osuvasti totesikin:

... mutta tutkijoita – ainakin minua – etoo aina ja välittömästi, kun poliitikot käyttävät historiaa hyväkseen. Siitähän näissä poliitikkojen, ay-johtajien ja muiden veitikoiden julkisissa puheissa on aina kyse, ei historian tutkimuksesta, eikä historian tutkijoiden luomista tulkinnoista.http://blogit.helsinki.fi/thpts/post-132.htm

En ymmärrä mihin pyrit tuolla lainauksella.

Minusta vaikuttaa aika ilmeiseltä, että tahdot vaikuttaa ruotsin kielen asemaan nykyhetken Suomessa. Tämähän nyt jos joku on nimenomaan poliittinen tavoite.

Ymmärrän nyt mihin viittaat lainauksellasi.

Ruotsinkielen asema Suomessa on ällistyttävän vahva. Sen asemaa perustellaan usein historialla, johon lainaamasi Marko Tikan lausahdus myös sopii.

Kirjoitit itsekin, että ruotsin asemaa perustellaan Suomen historialla.

Olet mielestäni oikeassa, että historian arvioinnilla voi olla merkitystä nykypäivän kielipolitiikkaan, koska kielipolitiikan perustelut ovat historiassa. Huolesi on siis aiheellinen.

[Vetehinen]

Teloitukset olivat ylhäältä päin johdettua toimintaa.

Taisteluiden aikana ja heti niiden jälkeen tapahtuneet teloitukset eivät pääsääntöisesti olleet organisoitua toimintaa. Jos olisivat olleet, niin vangit olisi ensin koottu johonkin tiettyyn paikkaan, jollakin tavalla selvitetty kuka kukin on ja sitten teloitettu "tarpeettomat". Niin Tampereella kuin Viipurissakin teloitukset olivat alkuvaiheessa summittaisia ja tapahtuivat "paikan päällä". Organisoitu toiminta pääsi käyntiin yleensä parin päivän viipeellä jonkinlaisen järjestyksen palauduttua. Johto oli kyllä vastuussa siitä, että kuria ei joko voitu tai haluttu pitää eli se on voinut hyvinkin käyttää terroria sodankäynnin välineenä. Mutta tällöin uhrit valikoituivat hyvin sattumanvaraisesti, kuten asukkaiden muistot niin Viipurista kuin Tampereeltakin kertovat.

Organisoimattomuus edellyttäisi, että Venäjän armeijassa toimineilla ylemmillä upseereilla ja Saksassa sotilaskoulutuksen saaneilla jääkäreillä ollut sotilasjohtamisen kykyä.

Viipurin venäläisurmista kirjoittaneen Westerlundin johtopäätös on, että kyse oli suunnitellusta toiminnasta.

[jsn]

Viipurin venäläisurmista kirjoittaneen Westerlundin johtopäätös on, että kyse oli suunnitellusta toiminnasta.

Westerlund on hyvin varovainen mm. kansanmurha-tulkinnassa. Hän perustelee asiaa mm. sillä, että osa venäläisistä sai jäädä rauhaan myös Viipurissa. eikä kaikkia venäläisiä kerätty missään muuallakaan kokoon.

Organisoimattomuus edellyttäisi, että Venäjän armeijassa toimineilla ylemmillä upseereilla ja Saksassa sotilaskoulutuksen saaneilla jääkäreillä ollut sotilasjohtamisen kykyä.

Miksi olisi pitänyt olla? Kummankaan ryhmän osalta ei ole erityistä näyttöä sotilaallisesta nerokkuudesta tai kyvykkyydestä. Upseerikoulutuksesta vain oli kiistatonta apua, koska punaiselta puolelta se puuttui lähes kokonaan. Valkoisten miehistö taas oli aivan yhtä kuritonta ja kouluttamatonta kuin punaisellakin puolella, joten tässä eivät upseerien johtamistaidot paljoa auttaneet. Juuri tämän vuoksi sotatoimet sujuivat kuten sujuivat.

[Vetehinen]

Miehistö halusi tappaa ja käytännössä valikoi kohteet itse. Upseeristolla ei ollut mitään tätä vastaan.

Tarkoitat että suomenkielinen miehistö halusi tappaa ja suomenruotsalainen ja ulkomaalainen sodanjohto ei ole vastuussa.

Ikävää että näin traagisesta ja verisestä tapahtumasta, tehdään nykypäivän kielipolitiikan väline. Se, jos mikä on historian väärinkäyttöä.

Kielipolitiikan vuoksiko leimaat suomenkielisen miehistön tappohaluisiksi ja valkoisen armeijan suomenruotsalaiset ja ulkomaalaiset upseerit terrorin sivustakatsojiksi?

Ei se ole mahdollista.

Venäjän armeijassa palvelleet upseerit ja Saksassa preussilaiseen kuriin tottuneet jääkäriupseerit olivat kokeneita sotilaita, jotka tarvittaessa teloittivat niskoittelevan värvätyn rivimiehen.

Suomenkielinen miehistö noudatti upseerien käskyjä. Ellei olisi noudattanut, olisi saanut katsella itse kiväärin piippuun.

[jsn]

jsn kirjoitti:
Miehistö halusi tappaa ja käytännössä valikoi kohteet itse. Upseeristolla ei ollut mitään tätä vastaan.

Tarkoitat että suomenkielinen miehistö halusi tappaa ja suomenruotsalainen ja ulkomaalainen sodanjohto ei ole vastuussa.

Vastuu on tietenkin kaikilla osallisilla, myös suomenkielisellä upseeristolla. Emme kuitenkaan ole enää jakamassa tuomioita. Miksei suomenkielinen miehistö ja alipäällystö muka olisi halunnut tappaa? Tästä on kyllä todisteita. He osuivat paikalle ensimmäisinä ja päättivät kuka vangitaan ja kuka tapetaan. Upseerit tulivat vasta perässä. Jos tappamiset olisi huolellisesti etukäteen suunniteltu ylemmässä sodanjohdossa, se olisi näkynyt toteutustavassa. Todisteita ei ole joukkokieltäytymisistä, eikä upseerien tarvinnut ketään esim. ampumalla pakottaa. Suurelta osalta vapaaehtoisista koostuvat joukot toimivat vapaaehtoisesti. Kyse ei ollut kurinalaisesta sotaakäyvän valtion armeijasta.

[Tapio Onnela]

Jorma Tuomi-Nikulan kirja-arvostelu teoksesta: Timo Malmi ja Ari Järvelä - Tampere tulessa 1918 (Savon Sanomat 11.2.2008)

"Suomalaiset valkoiset ovat barbaarihunneja"

Tampereen valtaukseen osallistui noin 350 ruotsalaista, joiden panos voittoon ei ollut aivan vähäinen. Heidän taistelutahtonsa oli korkealla: "Nyt piru vieköön näytetään valkoisille, kuinka taistellaan", huusi joukoilleen ruotsalainen upseeri Einar Lundborg. Nähdessään valkoisten hyökkääjien juoksevan karkuun punaista tulitusta hän päätti näyttää, että karoliinien jälkeläisissä on vielä sisu tallella.

Punaisten kohtelu taistelun päätyttyä oli liikaa ruotsalaisille. "Pahinta kaikessa olivat teloitukset, tämä massamurhaaminen, joka leimasi asianosaiset mongoleiksi, barbaareiksi, hunneiksi ja heidän vertaisikseen. Ja lopuksi sanouduin irti velvollisuudesta taistella valkoisen asian puolesta ase kädessä. Tämä koski mongolisuomalaisia. Sitä vastoin ruotsinkieliset suomalaiset olivat eri asia. He eivät tahranneet itseään muiden barbarismilla", kirjoitti Walther Hulphers, ruotsalaisen prikaatin soturi. (Jorma Tuomi-Nikula, Savon Sanomat 11.2.2008)

Harmi ettei esim Project Runeberg ole digitoinut tuota Hulphersin kirjaa voisi olla ihan kiinnostava aikalaiskuvaus.

[Sami Raninen]

Tarkoitat että suomenkielinen miehistö halusi tappaa

Jos jokin asia on päivänselvä, niin tuo.

[Jussi Jalonen]

Jorma Tuomi-Nikulan kirja-arvostelu teoksesta: Timo Malmi ja Ari Järvelä - Tampere tulessa 1918 (Savon Sanomat 11.2.2008)

"Suomalaiset valkoiset ovat barbaarihunneja"

Punaisten kohtelu taistelun päätyttyä oli liikaa ruotsalaisille. "Pahinta kaikessa olivat teloitukset, tämä massamurhaaminen, joka leimasi asianosaiset mongoleiksi, barbaareiksi, hunneiksi ja heidän vertaisikseen. Ja lopuksi sanouduin irti velvollisuudesta taistella valkoisen asian puolesta ase kädessä. Tämä koski mongolisuomalaisia. Sitä vastoin ruotsinkieliset suomalaiset olivat eri asia. He eivät tahranneet itseään muiden barbarismilla", kirjoitti Walther Hulphers, ruotsalaisen prikaatin soturi. (Jorma Tuomi-Nikula, Savon Sanomat 11.2.2008)

Tämähän ei ole sinänsä mitenkään yllättävää. Vastaavia episodeja tapahtui myös punaisten puolella, missä tukijoukoiksi lähetetyt ulkomaiset sotilaat hätkähtivät tapahtumien verisyyttä. Mäntyharjulla taistelleet, Pietarista varta vasten Suomen punaisten tueksi lähteneet latvialaiset tarkka-ampujat (strēlnieki) kohtelivat vangeiksi ottamiaan suomalaisia suojeluskuntalaisia hyvin, ja olivat järkyttyneitä kun suomalaiset punaiset murhasivat nämä välittömästi saatuaan miehet käsiinsä. Latvialaistenkin tapauksessa olivat kyseessä karaistuneet pitkän linjan soturit, jotka olivat sentään ehtineet tottua väkivaltaisuuksiin ja murhiin jo maailmansodassa ja Venäjän vallankumouksen aikoina.

Ulkomaalaiset sotilaathan eivät välttämättä ole erityisesti taipuvaisempia tekemään sotarikoksia tai murhia vieraalla taistelukentällä sotiessaan. Paremminkin asia voi olla päinvastoin. Heillähän ei ole ulkopuolisina samaa tunnesidettä tuohon käytyyn veljessotaan, ja toisin kuin maan omilla asukkalla, heillä ei ole suoraa syytä tuntea välitöntä kostonhimoa kapinallisia taikka sortohallitusta vastaan. Poikkeuksiakin totta kai aina, niitäkin henkilöitä on jotka värväytyvät elämysmatkailijoiksi silkasta tappamisen riemusta, mutta toisaalta ylläkuvatuissa idealisteissa saattaa terrorin todistaminen paikan päällä paremminkin herättää jyrkän vastareaktion.

Asioissa mukana olevalle kanta-asukkaalle kaikki on paljon helpompaa, ja sota suo pitkävihaisille opportunisteille mainion mahdollisuuden maksaa vanhoja kaunoja raskaamman jälkeen. Nokialla majaillut iso-isoisäni onneksi ehti häipyä kuvioista hyvissä ajoin ennen kuin pari valkoiseen nauhaan sonnustautunutta vanhaa kaveria ilmestyi paikan päälle ampumaan häntä. Noin niinkuin vain huvin vuoksi, koska mies ei ollut edes osallistunut kapinaan millään tavalla.

Voi tietysti olla, että joku ruotsinkielinen oli jotenkin ehtinyt yllyttämään näitäkin murhamieskandidaatteja.

Suomenkielinen miehistö noudatti upseerien käskyjä. Ellei olisi noudattanut, olisi saanut katsella itse kiväärin piippuun.

Epäilemättä myös Ilmari Kianto kirjoitti kuuluisat kannanottonsa vuonna 1918 painostuksen alaisena.

Pikakysely: kuinka yleistä esimiehen aseenkäyttöoikeuden harjoittaminen yleensä edes oli valkoisella puolella sisällissodan aikana? Suoralta kädeltä mieleeni tulee kyllä yksi esimerkki jääkärien Kuurinmaan-kaudelta sekä toinen Aunuksen-retkeltä, mutta sisällissodan osalta lyö juuri nyt tyhjää.



Best,

J. J.

[JariL]

Pikakysely: kuinka yleistä esimiehen aseenkäyttöoikeuden harjoittaminen yleensä edes oli valkoisella puolella sisällissodan aikana? Suoralta kädeltä mieleeni tulee kyllä yksi esimerkki jääkärien Kuurinmaan-kaudelta sekä toinen Aunuksen-retkeltä, mutta sisällissodan osalta lyö juuri nyt tyhjää.

Omien sotilaiden ampumisesta olisi seurannut vain se, että miehet olisivat lähteneet kotiin ja jättäneet upseerit sotimaan keskenään. Tai sitten aseella kuria pitävään upseeriin olisi osunut omien luoti sopivan tilaisuuden tullen. Kannattaa myös muistaa että valkoisten kutsunnatkin onnistuivat hyvin ilman teloituksen uhkaakikn. Upseerin aseenkäyttö edellyttää hieman paradoksaalisesti, että armeijassa on sellainen kuri että sen voi aseen käytöllä palauttaa.

[Jussi Jalonen]

Omien sotilaiden ampumisesta olisi seurannut vain se, että miehet olisivat lähteneet kotiin ja jättäneet upseerit sotimaan keskenään. Tai sitten aseella kuria pitävään upseeriin olisi osunut omien luoti sopivan tilaisuuden tullen.

Täsmälleen. Etenkin siinä vaiheessa, kun valtaosa valkoisten joukoista oli vielä vapaaehtoisesti matkaan lähteneitä suojeluskuntalaisia, ja asevelvollisarmeijan luominen oli kesken, oli ajatus aseenkäytöstä melko varmasti täysin mahdoton. Terrori alkoi silti riistäytyä käsistä jo tällöin, mistä voinee päätellä, että tässä ketjussa esitetty mielikuvituksellinen hypoteesi seuraamusten pelossa teloittajiksi alistuneista valkoisista rivimiehistä on vailla pohjaa.

Jääkäreistähän oli aseenkäyttöoikeuteen turvautunut Kuurinmaan rintamalla Kaarlo Armas Ståhlberg, jota jääkärit yleisesti ottaen pitivät murhaajana. Miestä oli myös uhkailtu hengiltä ottamisella omien joukosta, vaikka lopulta hän kaatuikin puhtaasti oman kuolemanhalveksuntansa seurauksena.


Best,

J. J.

[MM]

Aikaisemmassa ketjussa, jossa käsiteltiin omien ampumista, olen näköjään kirjoittanut:
"Lars Westerlundin venäläissurmia v. 1918 käsitelleessä artikkelissa kirjoittaja on melko varma, että Paavo Talvela ampui erään hyökkäyksen yhteydessä itse kaksi valkoista vapaehtoista. Aunuksen retkellä Talvela on ainakin valmis menettelemään näin vapaaehtoisten koulupoikien suhteen, jotka viimeisinä sitoumuspäivinään eivät enää olleet kovin halukkaita sotimaan. "

[Vetehinen]

Jorma Tuomi-Nikula, Savon Sanomat 11.2.2008: "Punaisten kohtelu taistelun päätyttyä oli liikaa ruotsalaisille. "Pahinta kaikessa olivat teloitukset, tämä massamurhaaminen, joka leimasi asianosaiset mongoleiksi, barbaareiksi, hunneiksi ja heidän vertaisikseen. Ja lopuksi sanouduin irti velvollisuudesta taistella valkoisen asian puolesta ase kädessä. Tämä koski mongolisuomalaisia. Sitä vastoin ruotsinkieliset suomalaiset olivat eri asia. He eivät tahranneet itseään muiden barbarismilla", kirjoitti Walther Hulphers, ruotsalaisen prikaatin soturi. (Jorma Tuomi-Nikula, Savon Sanomat 11.2.2008)"

Harmi ettei esim Project Runeberg ole digitoinut tuota Hulphersin kirjaa voisi olla ihan kiinnostava aikalaiskuvaus.

Ruotsalainen Walther Huplers kertoo tuossa lainaamassasi tekstissä rotukäsityksensä suomalaisista.

Ihmisten joukkoteloittaminen on taatusti melkein kaikille ihmisille kova kokemus. Ja ilmeisesti oli Hulphersillekin vaikka olisi millaiset rotukäsitykset.

Etelä-Suomen Sanomat kuvailee Hulphersia näin:
"- Pahinta kaikesta olivat teloitukset, tämä massamurhaaminen. Ei ollut mitään syytä enää vapaaehtoisesti sekaantua tähän sotaan, kuvaili Walter Hülphers, joka ruotsalaisessa ylemmyydentunnossaan ei loppujen lopuksi nähnyt eroa toisiaan vihaavien suomalaisten välillä."
[Lähde: http://www.ess.fi/?article=185169]

--
Ehkä siihen on syynsä, miksi Hulphersin kirjaa ei ole digisoitu, mutta saat sen divarista. Ennen kuin ostat, kannattaa tutustua mitä Walther Hulphersista sanotaan ja hänen kirjastaan Med svenska brigaden.

"Boken ger uttryck för en stark nationalism, men även rasism, och är genomsyrad av antibolsjevikiska stämningar"

Kirja antaa vaikutelman voimakkaasta kansalliskiihkosta, mutta myös rasismista, ja on täynnä bolsevismin vastaista mielialaa.
[Lähde: http://sv.wikipedia.org/wiki/Med_svenska_brigaden]

Hulpersin rasismi näkyy selvästi Savon sanomien artikkelissa tavallisilla suomalaisista käytetyillä leimoilla.

--
Hülphersia arvioidaan ruotsalaisessa "agricolassa" mm näin:

"Den äcklige Walter Hülphers som skrev så nedsättande om finnarna 1918"

"Det var inte så mycket finnarna som var problemet utan han och hans attityder."

http://forum.skalman.nu/viewtopic.php?f ... 2&start=90

--
Myöhemmin Walther Hulphers ryhtyi Ruotsin toisen natsipuolueen lehden toimittajaksi. Sen toisen johtajanahan toimi Martin Ekström, josta oli jo puhe Viipurin venäläisteloitusten yhteydessä.

Han var en tid redaktör för Nationalsocialistisk Tidning, organ för Birger Furugårds parti
[Lähde http://sv.wikipedia.org/wiki/Walter_Hülphers]

--
Dagens Nyheterin uutisessa:

"Jag skyndade mig till järnvägsstationen och såg hur människor avrättades mot en lagervägg. Huliganledare, rödryssar, sade man till mig. Människorna sköts inte som soldater utan man tog ut dem en och en, slumpmässigt. En soldat gick bland fångarna och sköt. Var dessa bödlar i grunden bättre än deras fiender?", frågade sig den svenske soldaten Walther Hülphers i sina memoarer."

"Riensin rautatieasemalla ja näin miten ihmisiä teloitettiin varaston seinää vasten. Huligaaneja, punaryssiä minulle sanottiin. Ihmisiä amuttiin ei kuten sotilaita vaan heidät noudettiin yksi kerrallaan sattumanvaraisesti. Eräs sotilas meni vankien joukkoon ja ampui. Olivatko nuo pyövelit parempia kuin heidän vihollisensa?"
[Lähde http://www.dn.se/nyheter/varlden/blodsp ... t-1.734394]

Hyvä kysymys olivatko pyövelit parempia kuin vihollisensa? Oma vastaukseni on, etteivät olleet.

Walther Hulphers oli siis teloituspaikalla Tampereen rautatieaseman makasiineilla, koska hän kuului ruotsalaisten vapaaehtoisten joukkoon, joka vastasi rautatieasemasta johtajanaan Erik Reichenberg.

"Rautatieasemasta vastasi ruotsalainen kuularuiskukomppanian päällikkö Erik Reichenberg"
[Lähde: http://sv.wikipedia.org/wiki/Erik_Reichenberg]

Ruotsalaisen Erik Reichenbergin nimitti saksalainen Eduard Ausfeld Sotasurmat raportin mukaan.

"Saksalaiseversti Eduard Ausfeld nimitti ruotsalaisprikaatin luutnantti Reichenbergin upseeriksi, jonka tuli organisoida vankien vartiointi. Hänen vastuulleen siis siirrettiin muodollisesti peltimakasiinin joukkoteloitukset."
[Lähde: Sotasurmat s. 223]

Miten Reichenberg onnistui vartiomaan Hulphersin mongoleiksi, barbaareiksi, hunneiksi ja heidän vertaisikseen leimaamia suomalaisia punaisia, kun heidät kuitenkin teloitettiin?

Alla oleva kuva on ilmeisesti Erik Reichenbergin vastuualueelta.