nylander kirjoitti:jsn kirjoitti:Enckell ja Suomen oikeisto taas näkivät valtalain sosiaalidemokraattisena kaappausyrityksenä, jota nämä yrittivät toteuttaa Venäjän vasemmiston avulla.
Hyvin erikoinen tulkinta, jälleen kerran. Eduskunnan, jolle korkein valta (ulko- ja sotilaspoliittisia asioita lukuun ottamatta) oli tarkoitus siirtää, katsottiin kai silloinkin edustavan Suomen kansaa, joka määrävuosin valitsi parlamenttiin edustajansa.
Tulkintasi jättää kokonaan huomiotta historiallisen tilanteen. Kun kolmas sääty julistautui kansalliskokoukseksi, teko aloitti Ranskan suuren vallankumouksen. Suomessa oli maaliskuun vallankumouksen jälkeen epäselvää, kenelle keisarin valta, s.o. korkein valta, kuului. Venäjän väliaikainen hallitus joka takauksessa katsoi, että se kuului sille ja oli valmis palauttamaan ja jopa laajentamaan Suomen autonomiaa.
Uskoen, että bolsevikit kukistavat väliaikaisen hallituksen, Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi. Se oli siinä vaiheessa ihan fiksu teko, mutta tilanne muuttui, kun väliaikainen hallitus ei kukistunutkaan, sillä se ei tietenkään voinut hyväksyä moista yksipuolista tekoa, joka kaiken lisäksi vähensi Venäjän valtaa - ja vielä tilanteessa, jossa maa oli sodassa.
Asian ydin oli siinä, että Suomi
ei ollut suvereeni maa. Eduskunnan julistautuminen korkeimman vallan haltijaksi tilanteessa, jossa emämaan hallitus ei tekoa hyväksynyt, oli siis yhtä tyhjän kanssa - jollei sitten suomalaisilla ollut aseita puolustaa kantaansa.
nylander kirjoitti: No, tarkemmin ajatellen yläluokka Enckell edusmiehenään varmaan tosiaankin pelkäsikin, että kansa "kaappaisi" vallan itselleen. (Professori Haapala kyllä kirjoitti "vallankaappauksesta" - siis paksuissa sitaateissa.)
Kuten edellä totesin, kyseessä todella oli vallankumouksellinen toimi. Sehän ei sinänsä ole mitenkään moitittava, sillä eihän tuollaiseen tilanteeseen löytynyt vastausta kustavilaisista perustuslaeista. Kyse oli vain siitä, oliko sillä mahdollisuus toetutua ko. olosuhteissa.
Kansa-sanalla on (ainakin) kaksi merkitystä. Toista käytetään esim. lauseessa "Eduskunnan valitsee Suomen kansa"; kansa siis tarkoittaa kaikkia äänioikeutettuja. Toinen merkitys kansalle on "rahvas" "herrojen vastakohtana". Kannattaa kuitenkin muistaa, että Suomessa oli tuolloin(kin) paljon ihmisiä, jotka eivät kuuluneet kumpaankaan kategoriaan. Yläluokka oli hyvin pieni, mutta porvarillisilla puolueilla oli suuri kannatus. Vain vuoden 1916 vaaleissa, joissa äänestyprosentti oli ennätyksellisen alhainen, SDP sai enemmistön.
Näin olen valtalaki oli myös sisäpoliittisesti melkoinen uhkayritys, jolla SDP ilmeisesti halusi hallita yksin - ottamatta huomioon, että se voi enemmistön seuraavissa vaaleissa menettää. Vaihtoehtona oli liittolaisten etsintä, mutta sen lienee estänyt silloinen sosialistinen ortodoksia.
Mitä eduskuntaan korkeimman vallan haltijana tulee yleensä, niin se on tietysti vastoin vallanjako-oppia. Mutta luonnollisesti erilaisia järjestelmiä voi kokeilla. Virossa kokeilu vain johti 1934 autoritaariseen hallintoon.