Kansallisen sotahistoriallisen näkemyksen väittämiä, tekniikoita ja ongelmia. Tapausesimerkkinä suomalaisten SS-vapaaehtoisten historiankirjoitus ja sijainti suomalaisessa historiankulttuurissa ja historiankirjoituksessa

[Tapio Onnela]

Ohessa Antero Holmilan puheenvuoro Historiantutkimuksen päivillä Jyväskylässä 22.10. 2010 paneelissa: "Toinen maailmansota suomalaisessa historiantutkimuksessa."
Antero Holmilan alustuksen otsikko oli:

Kansallisen sotahistoriallisen näkemyksen väittämiä, tekniikoita ja ongelmia. Tapausesimerkkinä suomalaisten SS-vapaaehtoisten historiankirjoitus ja sijainti suomalaisessa historiankulttuurissa ja historiankirjoituksessa.

OSA 1.


OSA 2.

[Jussi Jalonen]

Holmila puhuu saamistaan sähköposteista ja verkon keskustelupalstoilta poimituista kommenteista mielestäni liian kauan, minkä seurauksena hän alkaa päästä asiaansa vasta viiden minuutin kohdalla.

"Kansallisen katseen sietämätön kapeus" ja "aggressiivinen puolustus" eivät välttämättä ole liioiteltuja kielikuvia, mikäli kyse on tosiaan siitä yleisellä tasolla käydystä kansalaisten historiakeskustelusta, mitä Holmila kuvailee. Sen sijaan kummeksun hieman, mistä Holmila on saanut käsityksen siitä, että myöskin tutkijakenttää kohden suuntautuisi paine kirjoittaa SS-vapaaehtoispataljoonasta vain tietyn "yhden totuuden" puitteissa, missä "kriittisiä ääniä" ei suvaittaisi.

Tarkennan vielä sen verran, että erityisen merkillistä on, että Holmila nostaa selvästikin korostetusti esille sen, miten "operaatiohistoriallisen ulottuvuuden" on hänen nähdäkseen tahdottu antaa dominoida tutkimusta ja kirjoitusta. Tämä on muuten eräs sellainen asia, mistä niinsanotun "uuden sotahistorian" edustajat ovat - osin perustellusti - moittineet aiempaa sotatutkimusta.

Mutta pitääkö se paikkansa? Mikäli halutaan nimetä yksi erityinen instituutio tämän niinsanotun perinteisen "operatiivisesti" painottuneen "kansallisen" sotahistorian tutkimuksen saralta, niin sellainen on uskoakseni Sotahistoriallinen Aikakauskirja. SHAiK julkaisi viimeisimmän artikkelinsa SS-pataljoonasta vuoden 2008 numerossaan. Otsikko oli "Kolmannen valtakunnan idänsotaretki suomalaisen jääkäriupseerin esikoisen silmin", ja kirjoittajana oli, jos hetkellinen narsismi tällä palstalla sallitaan, muuan Jussi Jalonen. Artikkeli edusti lähes täysin niinsanottua sodan kokemushistoriaa ja peilasi tapahtumia SS-mies Tauno Polónin sotapäiväkirjan ja kirjeiden kautta. "Operatiivinen" osa tarjosi artikkelille vain kontekstin, ja kuvaus liikkui selkeästi henkilötasolla. Etualalle nostettiin kirjoituksessa sellaiset asiat kuin SS-mies Polónin suhde venäläiseen ja ukrainalaiseen siviiliväestöön sekä saksalaisiin esimiehiin ja aseveljiin, sekä yhteydenpito kotimaassa olleeseen perheeseen.

Artikkelissa käytettiin myös niin suomenkielistä sanaa "tuhoamissota" kuin myös saksankielistä termiä Vernichtungskrieg, ja esitettiin myös viitteitä siihen, miten SS-mies Polón oli tehnyt omia havaintojaan ja kuullut uutisia juutalaisiin kohdistuneista kansanmurhatoimista. Artikkelissa asetettiin tapahtumat myös Holmilan toivomaan yleisempiin kansainvälisiin asiayhteyksiin viittauksella Wannseen konferenssiin. Kaikki tämä siis Sotahistoriallisen Aikakauskirjan sivuilla.

Mainittakoon, että saamani palaute sekä julkaisulta että artikkelini lukeneilta oli vain ja ainoastaan positiivista. En nyt sitten tiedä, mitä siitä pitäisi päätellä, ja miten Holmilan luento - jossa hän ei, kuvaavaa kyllä, juurikaan mainitse nimiä, teoksia tai tutkijoita Jokipiitä ja "Panttipataljoonaa" lukuunottamatta - näyttäytyy tämän oman kokemukseni valossa.

Oliko tämä aihe esillä paneelissa enemmänkin? Itse olin tuolloin Puolassa.



Best,

J. J.

[nylander]

Olisiko mahdollista saada Holmilan esitelmä Agricola-verkkoon litteroituna?

[Tapio Onnela]

En nyt sitten tiedä, mitä siitä pitäisi päätellä, ja miten Holmilan luento - jossa hän ei, kuvaavaa kyllä, juurikaan mainitse nimiä, teoksia tai tutkijoita Jokipiitä ja "Panttipataljoonaa" lukuunottamatta - näyttäytyy tämän oman kokemukseni valossa.

Tähän täytyy tarkentaa, että kyseessä ei ollut luento vaan alkupuheenvuoro paneelissa. Puheenvuoron pituus oli tarkasti rajattu 15 minuuttiin, jossa ajassa ei voi esittää kovin tarkkoja kirjallisuusluetteloita. Kuten Antero Holmila esityksensä alussa toteaakin puhe oli tarkoitettu paneelikeskustelun puheenvuoroksi, joka antoi mahdollisuuden "maalailla leveämällä pensselillä" kuin tiukasti tieteellisessä puheenvuorossa.

Pahoittelen muuten kuvan/äänen laatua, esim minulla sattui olemaan paha flunssa päällä ja yskänpuuskat vaikeuttivat käsivaralta kuvaamista kiusallisesti. Kyseessä oli samalla eräänlainen koe jossa testailin Agricolan YouTube kanavan toimintaa, voisin pyytä myös muiden panelistien esitysten julkaisemista samaan tapaan.

[J Kamarainen]

Mutta pitääkö se paikkansa? Mikäli halutaan nimetä yksi erityinen instituutio tämän niinsanotun perinteisen "operatiivisesti" painottuneen "kansallisen" sotahistorian tutkimuksen saralta, niin sellainen on uskoakseni Sotahistoriallinen Aikakauskirja.

Minkä verran olet yleensäkään nähnyt viittauksia SHaiKiin missään? Harmittavan vähälle huomiolle jäävä julkaisusarja.

Mutta sehän onkin institutionalisoitu taantumuksen linnake, jonka sivuilla Vapaan Suomen vapaat miehet ottelevat vuodesta toiseen perivihollisen kanssa vitivalkoisilla hangilla. Vai onko sittenkään?

[nylander]

Minkä verran olet yleensäkään nähnyt viittauksia SHaiKiin missään? Harmittavan vähälle huomiolle jäävä julkaisusarja.

Mutta sehän onkin institutionalisoitu taantumuksen linnake, jonka sivuilla Vapaan Suomen vapaat miehet ottelevat vuodesta toiseen perivihollisen kanssa vitivalkoisilla hangilla. Vai onko sittenkään?

Sattuukin tässä olemaan käsillä Sotahistoriallisen Aikakauskirjan tuorein numero 29 (2010), "teemana vuosi 1918". On kirjassa artikkeli "viimeisestä punakaartilaisestakin", mutta muuten niteen artikkeleissa on aistittavissa voimakas "vapaussotanäkökulma", mikä näkyy jo siinäkin, että useissa artikkeleissa vuoden 1918 sota nimetään tätä perinteikästä ilmaisua käyttäen.

Niin että mene ja tiedä.

[Jussi Jalonen]

Minkä verran olet yleensäkään nähnyt viittauksia SHaiKiin missään? Harmittavan vähälle huomiolle jäävä julkaisusarja.

Lähinnä tuumasin, että Holmila olisi ohimennen maininnut nimeltä edes muutaman tätä teemaa käsitelleen tuoreemman artikkelin tai kirjan. Tässä puheenvuorossahan meni tosiaan kolmasosa varatusta ajasta sähköpostien ja internet-palstojen kommentaarien käsittelyyn.

Toisaalta pitänee tasapuolisuuden nimissä todeta, että kyseinen kirjoitukseni näyttää tarjonneen välillisesti käyttöaineistoa myös Seppo Porvalin viihteellisemmälle teokselle, mikä jo otsikkonsakin puolesta edustanee Holmilan tuossa kuvailemaa historiankulttuurista kategoriaa.

Mutta sehän onkin institutionalisoitu taantumuksen linnake, jonka sivuilla Vapaan Suomen vapaat miehet ottelevat vuodesta toiseen perivihollisen kanssa vitivalkoisilla hangilla. Vai onko sittenkään?

Nojaa, SHAiK:n kirjoittajista ainakin Aapo Roselius, Tuomas Hoppu, Matti Lackman ja Tapio Nurminen voitaneen kaiketi huoletta määritellä Vapaan Suomen vapaiksi miehiksi, mutta sitä en tiedä, ottelevatko he perivihollisen kanssa.


Best,

J. J.

[Veikko Palvo]

Narvajoki-linjan taistelut ennen ja jälkeen NL:n suurhyökkäyksen 1944 Suomeen ja näiden taisteluiden yhteys ja vaikutus suurhyökkäyksen torjumisessa näyttäisivät jääneen vähäiselle tutkimukselle.
Olisikohan syynä se, että noihin taisteluihin osallistuneet olivat suurelta osin SS-vapaaehtoisia läntisistä miehitetyistä maista?
Suomalaisten SS-miesten sodanaikaista historiaa on tutkittu paljon ja sodanaikaista muistelmakirjallisuuttakin on ilmestynyt, mutta sodanjälkeisestä suhtautumisesta suomalaisiin entisen Waffen-SS:n rintamamiehiin on kirjoitettu ja tutkittu vähän tai sivuttu tutkimuksissa ohimennen.

Mannerheim käski ilmoittaa Lapin sotaa käyville entisille SS-miehille heidän saavan siirron etelään, jos he eivät omantunnon syistä halua taistella entisiä aseveljiä vastaan ja vain pari käytti etuoikeuttaan.
Ja sotasyyllisyyssyytteitä valmisteleva ns. Petäyksen komitea jätti SS-asian pois syyteharkinnasta ja Mauno Jokipiin mukaan hallituksen tätä asiaa koskeva päätös rehabilitoi suomalaiset SS-miehet juridisesti.

Panttipataljoona oli alun alkaenkin ollut varmistus Saksasta saatavalle tuelle ja se pystyttiin kotiuttamaan Suomeen kesällä 1943.
Suomalainen SS-pataljoona oli Ulkoministeriön alainen ja sen värväyksestä vastasi Sisäministeriö.

Kommunistien haltuun ja miehittämäksi päätyneet Liikkuva Poliisi ja PunaValpokaan eivät aiheuttaneet ent. suomalaisille SS-miehille paljoakaan vaivaa, niitä työllisti mm. asekätkentäasia ja se, etteivät lakkautetut 3327 yhdistystä ja järjestöä jatkaneet toimintaansa toisissa muodoissa, esim. Suojeluskunnat metsästysseuroina.

Muualla Euroopassa entisiä
SS-miehiä kohdeltiin ankarasti, vain Ruotsi luopui syytteistä 500 entistä ruotsalaista SS-miestä vastaan.
Hollannissa oli 55 000:lle SS-vapaaehtoiselle oli 1948 mennessä julistettu 47 000
4-8 v vankeustuomiota ja 42 oli teloitettu.
Tanskassa yleisin rangaistus rintamasotilaalle oli 2 v. vankeutta ja upseereille 4-5 v.
Norjan n. 6000 vapaaehtoista saivat 7-8 vuoden tuomion ja vapautettiin 1948.
Belgian 43 000 vapaaehtoista saivat 4-5 vuoden tuomion.
Ranskan waffen-SS D Charlemagnen maksimivahvuuden kirj. olleen 7340 ja
eloonjääneet teloitettiin tai saivat vankeustuomion.
Viron 50 - 60 000 SS-miehestä monet joutuivat vuosiksi Siperian leireille.

Jussi Jalosen SHAiK 2008 julkaistu SS-mies Tauno Polónin kokemushistoria on sekin
sodanaikaisten kirjeiden ja päiväkirjan kertomaa. Mutta
mikä oli Narvajoki-linjan taisteluiden vaikutus Kannaksella, eivätkö nuo molemmat rintamat olleet saman neuvostokomentajan alaisiakin?
Ja mm. osasto Kuhlmeykin lienee siirretty Suomenlahden eteläpuolelta?

Veikko Palvo

[ralf64]

Olen tähän asti käsittänyt että Pohjoinen rintama jaettiin 27.8.41 Karjalan Rintamaksi ja Leningradin Rintamaksi. Narvan Rintama oli tietääkseni eri komennon alla. Samaan aikaan kun taistelut Kannaksella riehuivat oli Narvan rintamalla 200 000 neuvostosotilasta ja niitä vastassa n. 70 000 virolaista ja saksalaista.

Kannaksella voimasuhteet 10.6.44 oli n. 270 000 neuvostoliittolaista vs. n. 70 000 suomalaista.

[Veikko Palvo]

Pohjoinen rintama jaettiin 27.8.1941 erillisiksi armeijaryhmiksi, rajana Laatokka.
Rintama siirtyi Narva-joelle tammi-helmikuussa 1944 puoleksi vuodeksi ja
dos. Silvo Hietanen sanoo tässä asiasta ja sen vaikutuksista Suomelle vaietun
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... a-suurempi
Leningradin rintamaa Narvajoki- ja Tannenberg-linjoilla ja Karjalan kannaksella komensi armeijankenraali Leonid Govorov, joka ylennettiin Viipurin valtauksen
20.6.1944 jälkeen NL:n marsalkaksi. Ja siihen Viipurin valtaukseen eteneminen Kannaksella pysähtyikin.

Karjalan rintamaa komensi kenraalieversti K.A.Meretshkov, joka ylennettiin 26.10.1944 NL:n marsalkaksi saksalaisten vetäydyttyä Finnmarkista.
Britit suorittivat Finnmarkiin maihinnousun "varmuuden vuoksi".
Laatokan Karjalassa Meretshkovin eteneminen pysähtyi samoille seuduille kuin punaA:n hyökkäys Talvisodassakin, Nietjärven tappioon - ja Ilomantsin taistelun tappioon ja punaA:n vetäytymiseen Suomen nykyisen rajan itäpuolelle.

Stalinille näyttäisi aina olleen tarpeen löytää syylliset omiinkin virheisiinsä ja virhearviointeihinsa, Barbarossan alettua syyllisiä olivat upseerisalaliittolaiset, joista useimmat teloitettiin. NKVD:n pidättämä ja kuulustelema "salaliittolainen"
Kirill Afanasjevitsh Meresthkov vapautettiin yhtenä harvoista syyskuussa 1941 ja Stalin määräsi Meretshkovin syyskuussa 1941 7. erill. A.:n komentajaksi.
Onkohan tuosta "salaliitosta" tietoja?
--------------------------------------------
Tässä sanotaan Kirill Meretshkovin olleen tuon salaliiton johtaja:
http://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cg ... d=58545545
Espanjan, kaukoidän (Khalkin-Gol) ja Suomen sodan = Talvisodan veteraaneja pidätettiin NKVD:n kuulusteltaviksi kesäkuussa 1941.
mm. kenraalit Rychagov, Stern, Smushkevitsh, Arsenuchin, Volodin jne.
Ja saksalaisten lähestyessä Moskovaa 1941, Moskovan evakuoinnin yhteydessä NKVD teloitti Lubjankassa 300 korkea-arvoista kenraalia ja virkamiestä.
Rychagov
palasi Espanjan sisällissodasta NL:ttoon 1937 majurina ja ylennettiin 26-vuotiaana pr.kenraaliksi.

Ja Talvisodan alkaessa 29-vuotias Rychagov ylennettiin kenraalimajuriksi komentamaan punaA:n Laatokan Karjalan ilmavoimia ja ylennettiin 29-vuotiaana
6.6.1940 kenraaliluutnantiksi.
Barbarossan alettua Neuvostoliiton ilmavoimat tuhottiin kentilleen ja Stalinin näkökulmasta katsottuna syyllisiä oli oltava tai salaliittokin.

Sitä, ettei Stalinin puhdistuksissa likvidoitujen upseerien tilalle löytynyt kuin nuoria, aloittelevia upseereja, Stalin ei näyttäisi tajunneen ja nuo nuoret komentajat olivat syyllisiä Barbarossan alkupuolen katastrofiin punaArmeijalle.
Vasta
Stalingradin voiton jälkeen Stalin saattoi esiintyä voitokkaana generalissimuksena, Zhukovin Leningradin ja Moskovan torjuntavoitot sivuutettiin.
Ja
Teheranin konferenssikin pidettiin vasta Stalingradin voiton jälkeen.

Kenr.ltn Rychagovkin NKVD vangitsi 24.6.1941 ja hänet teloitettiin Kuibusheviin
( nyk. Samara ) siirrettynä 28.10.1941 yhdessä vaimonsa Maria Nesterenkon kanssa.
Pavel Vasiljevitsh Rychagov rehabilitoitiin jo 1954.

-------------------------------------------------------------------------------
Zhukov mm. näyttäisi olleen Stalinille mieleinen "raaka" komentaja, hän määräsi hyökkäyksiä vaikkapa varmaan tuhoon.
Voittiko Zhukov täten aikaa Leningradissa ja Moskovassa 1941, joka tapauksessa hän näyttäisi olleen Stalinin mieleinen komentaja?
Ja mm. Leningradissa 1941 Zhukovin varmaan tuhoon sotilaitaan kieltäytyneet lähettämisestä jättäneet divisioonan komentaja ja komissaari teloitettiin polit.kenr. Zhdanovin määräyksestä Stalinin luvalla.

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

Sotatapahtumia, internointeja ja siirto sodanjälkeisiin oloihin, toim. Lars Westerlund
2010, Kansallisarkiston artikkelikirja, Åke Söderlund kirj. s.56.:
Pataljoonan ollessa lomalla Suomessa, Mannerheim otti vastuun sen kohtalosta ja laati Hitlerille muistion, jonka luovutti W. Erfurthille 27.6.1943.
Mannerheim esitti muistiossa pat. lopettamista, koska sotilaallinen yhteistyö nyttemmin oli muuttunut ja Suomi tarvitsi miehensä itse.
Pres. Ryti kokosi 1.7.1943 hallituksen sisäpiirin, joka oli sitä mieltä, että panttipataljoona oli muisto menneiltä ajoilta ja se voitaisiin purkaa.
Hitler hyväksyi Mannerheimin esittämän pataljoonan lopettamisen 4.7.1943,
"jotta suomalaisia sotilaita säästettäisiin omantunnon ristiriidoilta."

Panttipataljoona näyttää Åke Söderlundin mukaan "olleen jo kotiutettu" Hankoon
"lomalle" ennen Suomen johdon esitystä sen lopettamisesta?
Ja
mitkähän nuo Saksan pataljoonan purkamisen hyväksyessään esittämät
´omantunnon ristiriidat´ lienevät olleet?
Suomessa panttipataljoonan sotilaat hajotettiin ja sijoitettiin moniin eri joukko- osastoihin.
Ja Suomen johto tosiasiallisesti näyttäisi tehneen päätöksen kotiuttamisesta, lopettamisesta ja kotiutettujen sijoittamisesta toisistaan erilleen rintamalle?

Veikko Palvo

[JariL]

mitkähän nuo Saksan pataljoonan purkamisen hyväksyessään esittämät
´omantunnon ristiriidat´ lienevät olleet?

Pataljoona vannoi palveluksen aloittaessaan uskollisuudenvalan siinä missä muutkin saksan joukoissa taistelleet yksiköt. Jos saksalaiset olisivat vaatineet miehiä jatkamaan, itsekukin olisi joutunut miettimään kenelle on uskollinen. Kun pataljoona hajotettiin vala menetti merkityksensä.

[Veikko Palvo]

Suomen tehtyä 4.9.1944 NL:n kanssa aselevon saksalaiset aloittivat vetäytymisen
aiemmin rakennetuille Suomen Käsivarren Sturmbock- ja Norjassa Skibotn- (Yykeä)
puolustuslinjoille.
Suomalaiset aloittivat 100 000 siviilin varsin kitkattoman evakuoinnin saksalaistenkin myötävaikutuksella ( joista 56 500 Ruotsiin ) ja Finnmarkista saksalaiset evakuoivat n. 50 000 norjalaista. Puna-armeija eteni Skibotn-linjalle ja Suomessa Ivaloon.
http://www.lofotenkrigmus.no/e_finnmark.htm
G.Savonenkov vaati kirjelmässään pres. Mannerheimille suomalaisilta taistelutoimia, uhaten Suomen miehityksellä jos taisteluita ei aloitettaisi.
Olisikohan Savonenkov uhannut vetäytyvien saksalaisten jättämän sotilaallisen tyhjiön, Lapin miehityksellä
Finnmarkissa puna-armeija täytti tuon saksalaisten jättämän tyhjiön.
Suomalaiset tekivät
1.10.1944 maihinnousun Tornioon.

Mutta Lapin taistelu Torniossa näyttäisi jääneen vähäiseksi saksalaisten
"salaisen aseen" johdosta. Wolf H. Halstin JR 11 mm. sai haltuunsa vetääntyvien saksalaisten varastot ja puoli rykmenttiä oli humalassa toisen puolen rykmenttiä yrittäessä hoidella "salaisen aseen" tuottamia seurauksia syöden samalla saksalaisvarastojen muonavaroja.

Åke Söderlund kirj. Lars Westerlundin 2010 toimittamassa Kansallisarkiston artikkelikirjassa: s. 59.: "Perääntymisaikataulun ja joukkojen liikkeiden välittämiseksi ja mahdollistamiseksi joillekin suomalaisille kaukopartiomiehille jaettiin Waffen-SS:n asepuvut. Rovaniemen radioryhmän vääpeli Jooseppi Ruotsalaisesta mm. tuli SS-Sturmscharfyhrer." "Ruotsalainen tapasi Karesuvannossa parisenkymmentä suomalaista SS-miestä, joista häntä oli varoitettu."
"Salainen yhteistyö jatkui huhtikuulle 1945, jolloin loputkin saksalaiset vetäytyivät Norjan puolelle."

Sivu 19.: "Kenr.ev. L.Rendulic oli aikonut räjäyttää sillat Ruotsiin ja ulkoministeri
J.Ribbentrop ilmaisi 5.10.1944 tyytymättömyytensä Renduliciin ja käski tämän noudattaa suurempaa pidättyvyyttä ja varottava soveltamasta Kroatiassa noudattamiaan tapoja Suomessa."

"Saksalaiset olivat myös ottaneet 262 panttivankia aikoen vaihtaa heidät suomalaisten ottamiin sotavankeihin ja 10.10.1944 Rendulicia käskettiin vapauttamaan panttivangit Rovaniemen Jaatilassa välittömästi."
"OKW määräsi,
että suomalaisia sotavankeja ja siviilejä on pikemminkin kohdeltava internoituina kuin sotavankeina."

(Suomi joutui luovuttamaan saksalaiset sotavangit ja vangeiksi jättäytyneet Neuvostoliitolle. Suursaaren komentajakin RTR 12 ev.ltn. M.M. "Tanne-Ost" - operaation torjujana lienee saanut viimeisimmän Mannerheim-ristin siksi, että noudatti Mannerheimin käskyjä? Kenr.ltn.:na sotilasuransa päättänyt M.M. toimi myöhemmin Sotaylioikeudessa asekätkijöitä tuomitsemassakin.)

Olisikohan Ribbentrop elätellyt 1944 syksyllä toiveita saksalaismielisen ja Neuvostoliiton vastaisen vastarintaliikkeen muodostumista Suomeen?

Mutta puna-arm. vetäytyi Suomen puolelta ja aloitti syys-, lokakuussa 1945 vetäytymisen Finnmarkista. Saksa antautui toukokuussa 1945.
Jäättömien satamien Pohjois-Norjassa on kirjoitettu houkutelleen neuvostoliittolaisia jäämään miehittäjiksi.
Ja Kylmän sodan alettua pari vuotta myöhemmin Berliinin saarrolla ja 1950 Korean sodalla Stalin lienee katunut vetäytymispäätöstä?

Veikko Palvo