Olisiko USA voinut vetäytyä sodasta?

[J Kamarainen]

Näinpä.

Ei metsäveljistä sinänsä sissiliikkeen malliksi enää 1970-luvulla ollut. Mainitsinpahan vain siksi, että pystyi siellä metsässä käkkimään, jos siltä tuntui. Kovin suurta vaikutusta tuolla ei tietenkään enää ollut.

Ukrainan kohdalla tilanne on vähän toinen. Se, että vastarinta neuvostovaltaa vastaan jatkui vuosia, oli Moskovalle varmasti kiusallista. Tietenkään keskusvaltaa ei kyetty horjuttamaan, mutta totalitarismissa pienikin särö ulkokuoressa voi olla harmillinen juttu. Sotatilakin kai lakkautettiin vasta Stalinin kuoleman jälkeen.

Tarkoitus oli vain Emma-Liisalle huomauttaa, että ei se saksalaisten sissisota ihan mahdoton ajatus olisi ollut. Olisiko se sitten riittänyt USAn vetäytymiseen sodasta, niin eppäillä tuota soppii. Filippiineillä hyväksi havaitut vastasisseilyn menetelmät vain käyttöön ja hyvä tuli.

[Emma-Liisa]

Tarkoitus oli vain Emma-Liisalle huomauttaa, että ei se saksalaisten sissisota ihan mahdoton ajatus olisi ollut. Olisiko se sitten riittänyt USAn vetäytymiseen sodasta, niin eppäillä tuota soppii. Filippiineillä hyväksi havaitut vastasisseilyn menetelmät vain käyttöön ja hyvä tuli.

Olen molemmista asioista samaa mieltä. Varsinkin kun siihen lisää, että USA:n lehdistö tuskin olisi julkaissut sellaisia kuvia kuin Vietnamissa vaan ollut hallituksen ohjailussa, keskitysleirikuvien julkaisun jälkeen ihan vapaaehtosesti.

Oikeastaan ainoa epävarma kohta on, että jos näitä kriisipesäkkeitä olisi samaan aikaan syntynyt useita ympäri maailmaa, olisivatko USA:nkaan voimavarat riittäneet kaikkiin. Mutta silloinkin kai Saksa olisi kuulunut ykkösprioriteetteihin.

[lentava kirvesmies]

Jos kerran jossitellaan niin. Jos Saksassa olisikin syntynyt sissisota, niin olisiko se edes juurikaan vaatinut Amerikkalaisten osallistumista.

On verrattu esimerkiksi Ukrainan tilanteeseen sodan jälkeen. No verrataan sitten.
Eli UPA Ukrainan vastarinta-armeija, toimi vuodesta 1939 vuoteen 1956.
Pieni tutustuminen Ukrainan valtionarkistoon, näin netin välityksellä kertoo, miten Saksalaismiehityksen aikana UPA:an kuului jopa kymmeniä tuhansia jäseniä (taistelijoita).

Saksalaisten perääntyessä UPA siirtyi sissisotaan. Taistelijoiden värvääminen kävi vaikeammaksi ja taistelijoita alettiin pakottamaan riveihin hyvinkin julmilla tavoilla.
Kun Saksa oli lyöty, niin UPA siirtyi terrorismiin ja tämä toiminta joka kohdistui myös omaa kansaa vastaan, vei heiltä kannatusta ja se taas johtin aina vain julmempiin otteisiin jäseniä värvätessä. Oravanpyörä oli syntynyt.

Vuonna 1955 "sissisota" oli jo sitä luokkaa, että jahdattiin jo ryhmiä. Ryhmiä joiden koosta kertoo se, että niiden jäseniä kutsuttiin ja tunnettiin nimillä.

Vielä vuonna 1957 raportoitiin löydetyn terrori-iskuissa kuolleiden ruumiita. Oman kylän asukkaita jo terrorisoitiin ja mitä se taas tiesikään.


Vielä kerran jos. Jos mahdollinen sissisota olisi Saksassa mennyt jotenkin saman kaavan mukaan, niin olisiko sen tukahduttamiseen edes tarvittu ulkopuolista apua.


Mutta mitäpä näitä jossittelemaan. Yleensä toteutuneet tosiasiat kertovat todennäköisimmän vaihtoehdon.

[jsn]

Asian ydin on siinä, ettei USA voinut olla varma, millaiset varannot ja motivaatio saksalaisilla vielä loppuvaiheessa oli. Olihan näiden sotavoimilla vielä hyvin myöhäisessä vaiheessa kyky tuottaa tappioita. Reinin vahti eli Ardennien taistelu tuli amerikkalaisille täydellisenä yllätyksenä ja tuotti heille sodan suurimmat henkilötappiot.

Keskustelu lähti liikkeelle jossittelusta. Sissisotaan ei tarvita panssareita tai ilmavoimia, eikä raskasta tykistöäkään. Siihen riittää kevyempi aseistus ja väestön tuki. Jälkimmäinen jäi puuttumaan. Mutta olihan sissisota-vaihtoehto Suomessakin, jolla sentään oli vain murto-osa niistä resursseista, jotka Saksalla olivat vielä keväällä 1945, vahvasti esillä, kuten kaikki tietävät. Esim. jos sissisotaa olisi käyty vain neuvostovyöhykkeellä, amerikkalaiset olisivat joutuneet kiusalliseen tilanteeseen tai jos neuvostoliittolaiset olisivat ajautuneet tukemaan länsipuolen taistelijoita. Tänään asiat näyttävät päivänselviltä. Ei kukaan voinut olla varma miten Saksan väestö käyttäytyy. Olihan vuosikausia uskoteltu, että kaikki saksalaiset ovat natseja.

[Veikko Palvo]

Keskustelu lähti liikkeelle jossittelusta.

Eiköhän USA ja Roosevelt ollut vahvasti sitoutunut Saksan täydelliseen lyömiseen Euroopassa? Ja USA kävi samanaikaisesti Tyynen meren sotaakin ja USAn
LendLease-avusta 2/3 meni Iso-Britannialle ja 1/3 NL:lle.
NL:n osalta USAn elintarvikeapukin oli muistaakseni lähes 5 miljoonaa tonnia.

Ja
Isaac Deutscher, Stalin, Oxford University Press 1949 ja 1966, 1967 &
suomeksi wsoy 1989:
mm. s. 425.: "Roosevelt oli esittänyt politiikan ohjenuoran Casablancassa 1.1943. Saksan ei sallittaisi neuvotella rauhanehdoista - sen oli "antauduttava ehdoitta.""

Roosevelt
ei neuvotellut periaatteidensa julistamisesta ennalta Churchillin, eikä Stalinin kanssa.
"Stalin
hyväksyi Rooseveltin periaatteen ristiriitaisin tuntein, hän näki julistuksessa lisätakeen sille, etteivät länsivallat ryhtyisi hieromaan minkäänlaista sovintoa Saksan kanssa."
Ja päiväkäskyssään 1.5.1943 Stalin omi ehdottoman antautumisen kaavan itselleen.

Mutta
"Stalin ymmärsi myös, että Rooseveltin politiikka johtaisi ensiksi saksalaisten vastarinnan lujittumiseen ja venymiseen."
"Stalin yritti taivuttaa Rooseveltiä modifioimaan politiikkaansa tai ainakin lieventämään sitä ilmoittamalla yleiset rauhanehdot ja myös briteillä oli samankaltaisia esityksiä."

"Mutta Roosevelt piti kiinni kannastaan."
Ja
usein kirjoitetaan Rooseveltin halunneen Saksan ehdotonta ja täydellistä antautumista siksikin, ettei uutta "tikarinpisto selkään" legendaa syntyisi?

Veikko Palvo