Kansallisarkiston ylitarkastaja Markku Leppänen kirjoittaa kirjastojen tulevaisuudesta.
Markku Leppänen:
KIRJASTOJEN TULEVAISUUS - KEHITYSPIIRTEITÄ JA VISIOITA
Kirjastolaitokset ovat olleet keskeisiä julkisen tiedon varastoja ja demokratian tukijalkoja. Kirjastolaitosten kehittyminen entistä monipuolisemmiksi tiedon välittäjiksi on tapahtunut rinnan teknologisen ja yhteiskunnallisen kehityksen kanssa. Millainen asema kirjastolaitoksilla on tulevaisuudessa? Millaisin välinein ja menetelmin kirjastolaitos palvelee asiakkaitaan? Millaisia kehityspiirteitä voimme nähdä ja mihin kehitys voi johtaa? da Vinci Institute'n toiminnanjohtaja ja tulevaisuuden tutkija Thomas Frey on julkaissut mielenkiintoisen artikkelin kirjastolaitosten tulevaisuudesta.
Frey on työskennellyt aiemmin insinöörinä ja suunnittelijana mm. IBM-konsernissa, jossa hänen kerrotaan saaneen 270 kunniamainintaa. Ilmeisesti kelpo-Veikko visioimaan kirjastolaitoksen tietoteknisiä kehitysmahdollisuuksia.
Thomas Rey luettelee artikkelissaan kymmenen megatrendiä, jotka vaikuttavat kirjastolaitoksen nopeaan teknologiseen kehitykseen.
1. Viestintäjärjestelmät muuttavat tapaamme vastaanottaa informaatiota
Viestintäjärjestelmien jatkuvaa kehitystä kuvaa seuraava luettelo keksinnöistä: lennätin 1844, puhelin 1876, levysoitin 1877, radio 1896, telekopiolaite 1935, televisio 1939, ENIAC-tietokone 1945, transistori 1947, väritelevisio 1954, laser 1961, sähköposti 1965, kännykkä 1973, Altair 8800 1974, World Wide Web 1989, Online Search Engine 1990, Web-selain 1992, Palm Pilot 1994, Google 1996, P2P 1999, iPod 2002 ja Podcasting 2004.
On mahdotonta ennustaa, mikä viestintätapa valtaa lopulta alan. Reyn mukaan voidaan kuitenkin ennustaa, ettei se ole välttämättä kirjoitustaito ja kirjojen lukeminen. Kirjat ja kirjoitustaito ovat esimerkkejä väistyvistä teknologioista.
2. Kaikki teknologiat väistyvät. Kaikki nykypäivän yleiset teknologiat korvataan tulevaisuudessa joillakin muilla teknologioilla.
Tietovälineformaatit ovat lyhytikäisiä. Kännykät nykymuodossaan korvataan uusilla teknologioilla. Myös kaikki muut jokamiehen käytössä olevat vempaimet väistyvät uusien tieltä. Nämä ovat entistä nopeampia, älykkäämpiä, halvempia, tehokkaampia, kestävämpiä, toimintavarmempia ja kiinnostavampia kuin mitkään tähänastiset laitteet.
3. Tiedon säilytyksen pienintä mahdollista muotoa ei ole vielä saavutettu, mutta saavutetaan pian.
On olemassa fyysiset rajat sille, kuinka pieneen tilaan tieto voidaan tallentaa. Tulevina vuosina kehitys tässä suhteessa tulee hidastumaan ja löytää rajansa. Silloin tulevat tavoiteltavimmiksi ominaisuuksiksi tiedonsiirron nopeus, luotettavuus ja kestävyys. Standardien kehittäminen on olennaista. Kriittisintä tiedon säilytyksen suhteen lienee kuitenkin sen löydettävyys.
4. Tiedon hakuteknologiat kehittyvät yhä monimutkaisemmiksi.
Tämän päivän yksinkertaiset tiedonhakuteknologiat, kuten tekstihaut, kehittyvät ja laajenevat aluksi kattamaan paljon suuremman kielivalikoiman; sen rinnalla kehittyvät kuvien, äänten ja liikkuvien kuvien hakuteknologiat. Seuraavan sukupolven hakuteknologiat kattavat menetelmät hakea sellaisia ominaisuuksia kuin maku, tuoksu, kudosrakenne, heijastuskyky (reflectivity), sameus (opacity), massa, tiheys, äänenväri (tone), nopeus ja määrä.
Kun keskivertoihmisillä ei ole aikaa ja halua omaksua kaikkea em. hakuteknologiaa, korostuvat kirjastohenkilöstön rooli ja tietotaito tiedontarvitsijoiden auttajina.
5. Aikakäsitteen muuttuminen muuttaa kirjastojen asiakkaiden elämäntapaa.
Kaikki tapahtuu nopeammin tulevaisuudessa. Siten myös tarpeet muuttuvat, tietoa halutaan entistä nopeammin. Myös tarpeiden kohteet vaihtuvat entistä nopeammin. Tarpeiden ennakoiminen on entistä vaikeampaa.
6. Siirrymme ajan myötä verbaaliseen yhteiskuntaan.
Tietokoneiden näppäimistöjen väistyminen on selviö, sillä kaikki teknologiat väistyvät. Siirrymme verbaaliseen yhteiskuntaan. Tohtori William Crossman on ennustanut, että vuoteen 2050 mennessä on kirjoitustaito kadonnut. Tästä voidaan tietenkin väitellä, mutta Freyn mukaan on selvää, että siirrymme vahvasti verbaaliseen informaatioon. Tietokoneet muistuttavat yhä enemmän ihmisiä persoonallisine ominaisuuksineen, jotka luovat käsityksen siitä, että itse asiassa olemme yhteydessä toisen ihmisen kanssa (emmekä koneen kanssa).
7. Vaatimukset globaaliin informaatioon kasvavat räjähdysmäisesti.
Monet liikesalaisuudet ovat säilyneet aikanaan kielimuurien ansiosta. Tulevaisuudessa liiketoiminta edellyttää parempaa kielten, kulttuurien, yhteiskunnan ja järjestelmien tuntemusta. The National Intelligence Council on ennustanut, että globaalit työmarkkinat, poliittinen epävakaus ja konfliktit lisäävät merkittävästi väestön liikkumista 2010-luvulta alkaen. Siirtolaisuus ja erityisesti laiton siirtolaisuus lisääntyvät ja aiheuttavat yhteiskunnallista ja poliittista jännitystä.
Kykymme oppia ymmärtämään maailman eri kulttuureja on edellytyksenä sille, että osaamme mukautua tulevaisuuden globaaleihin yhteiskuntiin.
8. Globaalien järjestelmien aikakausi on edessämme.
Nykyisiä globaaleja järjestelmiämme ovat mm. kansainvälinen kauppa, merenkulku, metrijärjestelmä, maailmanlaajuiset uutispalvelut ja aikavyöhykejako. Kaksi viimeisintä globaalia järjestelmää ovat GPS-järjestelmä ja Internet.
Tulevaisuudessa meillä on entistä enemmän globaaleja järjestelmiä, joista Frey mainitsee esimerkkeinä globaalin verotunnuksen, globaalin valuutan, globaalit eettiset säännöt ja virallisen maanmittausjärjestelmän. Näiden kehittämisen motiivina ovat säästöt ja tehokkuus.
Kirjastoilla on globaalien järjestelmien kehittämisessä keskeinen asema, koska ne ovat vastuussa näiden järjestelmien vakiinnuttamisen kannalta tärkeiden tietojen keräämisestä ja levittämisestä.
9. Olemme siirtymässä tuotekeskeisestä taloudesta kokemuskeskeiseen talouteen.
Vapaa-aika lisääntyy, liikkuvuus lisääntyy. Kokemukset tulevat entistä merkittävämmiksi. Kirjastolaitoksen tuotevalikoima (tekstiä täynnä olevat kirjat) tulee vanhanaikaiseksi, riittämättömäksi. Asiakas etsii kokemuksia. Tulevaisuuden tuotevalikoimaa arvioidaan sen mukaan, millaisia kokemuksia ne tarjoavat asiakkaille.
10. Kirjastolaitokset muuttuvat tietokeskuksista kulttuurikeskuksiksi.
Kirjastojen rooli informaation ja faktojen säilytyspaikkana laajenee ja monipuolistuu sekä edellyttää joustavaa strategian muutosta. Frey ennustaa kirjastolaitosten yhdistyvän muiden organisaatioiden kanssa kulttuurilaitoksiksi, joissa on myös museoita, teattereita, puistoja ja oppilaitoksia.
Thomas Frey esittää artikkelinsa lopuksi muutamia suosituksia, joihin kirjastolaitokset voisivat perustaa tulevaisuuden suunnitelmansa. Näyttää siltä, että kirjastojen ja kirjastonhoitajien on kyettävä lähes insinööritasoisiin suorituksiin pystyäkseen vastaamaan tulevaisuuden teknologisiin ja kulttuurisiin haasteisiin. Aikamoisia neroja lienevät kaikki, vaan millainen palkkataso onkaan näillä Tietohallitsijoilla?
Tietolähteenä:
Verkkoartikkeli "The Future of libraries, Beginning the Great Transformation", The da Vinci Institute'n verkkosivulla:
http://www.davinciinstitute.com/page.php?ID=120
Mitä johtopäätöksiä asiakirjahallinnon ja arkistotoimen ammattilaiset voivat tehdä oman professionsa ja organisaatioidensa tulevaisuudesta edellä esitetyn perusteella? Millaisia ovat alan ammattilaisen työnkuva, vaatimukset ja haasteet, kun keskeiset infrastuktuurit arkistojen sisällä ja ympärillä muuttuvat villisti? Miten ongelmalliseksi muuttuukaan asiakirjallisten tietojen säilyttäminen ja siirtäminen tuleville sukupolville? Mitä vanhan tiedon säilyttäminen maksaa ja kuka on valmis maksamaan siitä mitään? Mitä edellytyksiä arkistonhoitajalla on kontrolloida tiedon eheyttä ja laatua, kun tietoja joudutaan siirtämään kuin pelimerkkejä Las Vegasissa? Millaisen roolin arkistonhoitaja saa yhteisönsä jäsenenä, jos hän on joskus tulevaisuudessa yksi harvoista nykyisen kirjoitus- ja lukutaidon säilyttäneistä, ellei peräti viimeinen?
Uutta Vuotta odottaessamme ja tinoja valaessamme tapaamme tähytä tulevaisuuteen. Entäpä jos tällä kertaa yrittäisimme tähytä vuosikymmenien päähän. Mitä näemme tai uskomme näkevämme? Mihin asti voimme ylipäätään nähdä? Miten kauas meidän tulisi tai uskallamme katsoa?
Kaikesta huolimatta Hyvää Uutta Vuotta!
Markku Leppänen
Ylitarkastaja
Kansallisarkisto
PL 258, 00171 HELSINKI
Puh (09) 2285 2233
Fax (09) 176 302