Olen osallistunut ja seurannut tarkasti Espanjan Andalusiassa sotilashallinnon (1936-75) murhaamien kansalaisten joukkohautojen selvittely- ja kaivaustyötä. Asuinpaikkakuntani Alhaurin el Granden naapurissa (5 km päässä) Cartaman kaupungista on huhuihin ja aikalaiskertomuksiin perustuvissa maatutkailuissa löydetty jo 19 murhattujen kansalaisten joukkohautaa.
Joukkohautoja Andalusiasta on nyt löytynyt hallituksen ja EUn rahoittamassa 8-vuotisessa projektissa jo 614. Niistä on dokumentoitu 47200 vainajaa. Espanjan armeijan keskusarkistossa Madridissa ja Malagan aluearkistossa näistä joukkohaudoista ei löytynyt asiakirjoja.
Vuonna 1977 Madrinin uusi poliittinen eliitti teki espanjalaisten kenraalien vaatimuksista sopimuksen (the pact of silence) ettei sotilashallinnon aikana suoritettuja rodullisia puhdistuksia ja kansalaisten joukkomurhia selvitettäisi ja hautoja etsittäisi. Kadonneiden omaiset olivat asiasta jyrkästi toista mieltä. Sitkeän oikeustaistelun jälkeen kadonneiden omaisten laillinen oikeus voitti pyhän sotilaskunnian. Asia selvitettiin armeijan johdon ja poliittisen eliitin vastustuksesta huolimatta.
Tuomioistuimen ratkaisulla Espanjan armeijan edustajilta kiellettiin oikeus sallistua näihin sotilashallinnon murhaamien kansalaisten väitettyjen joukkohautojen tutkimuksiin ja maatutkailuun ns. jääviysperusteella.
Andalusian murhattujen kansalaisten joukkohautojen kartan (terror-map or mass graves map) saa mm. sivulta
www.theoliviapress.es.
Helsingin yliopiston tutkimusryhmäthän toimivat vuosina 2006-09 Huhtiniemi-projektissa yhteistyssä puolustusvoimien kanssa asiassa ja perustivat tutkimuksensa ja kaivauksensa puolustusvoimain maatutkailuraportteihin kuten professori Helena Ranta on kytköksestä julkisesti kertonut.
Puolustusvoimat tai sen edustajat asiantuntijoina olivat ja ovat riidatta ja selvästi esteellisiä tutkimusvirkatoimintaansa siltä osin kun selvitettävänä ja esitutkittavana on kysymys, ampuivatko suomalaiset sotilaat laittomasti suomalaisia sotilaita Lappeenrannan seudulla ja Huhtiniemessä kesäkuussa 1944 ja onko Huhtiniemeen armeijan alueelle joukkohaudattu näitä sitkeiden huhujen ja useiden aikalaistodistajien haudatuiksi kertomia ja osoittamia ammuttuja suomalaissotilaita?
Kun Venäjän presidentti Boris Jeltshin päätti vuonna 1992 julkaista Katynin metsään teloitettujen ja joukkohaudattujen tuhansien puolalaissotilaiden salaiset asiakirjat vastoin kenraalikuntansa tahtoa ja kovaa vastustusta, hän oli samoihin aikoihin BBC:n toimittajan haastateltavana.
Lontoolaistoimittajan kysyessä kainosti Jeltshiniltä KGB:n salaisten asiakirjojen julkistamisen palautteesta Venäjällä, Jeltsin vastasi tunnettuun rehvakkaaseen tyylinsä: "Kaikki meidän kenraalit hirttäisivät nyt minut munista, jos olisi vanha neuvostoaika. Ja meillähän on edelleen turhanpaljon kenraaleja - 6000!", vitsaili Jeltsin.
Venäjän kenraaleille Katynin hirmutekojen salaamisessa oli (ja on) kysymys sotilaskunniasta. Jeltsinille kysymys oli rikoksesta ja joukkomurhasta.
Jeltsin kertoo muistelmissaan inhimillisestä perhetragediastaan. Siksi hän päätti käyttää laajaa valtaansa rehellisesti ja paljasti 53 vuodeksi kätketyn Katynin salaisuuden. Edeltäjä, Neuvostoliiton viimeinen presidentti Mihail Gorbatshov, päätti asiassa KGB:n vaatimuksista toisin.
Suoritin aikoinaan 11 kkn varusmiespalvelun Haminassa. Kävin KymJPn aliupseerikoulun. Koulun jälkeen toimin 7 kuukautta talousalikessuna Haminan varuskunnallisessa ruokalassa. Sen muonitusvahvuus oli RUKn kurssien yhteydessä parhaimmillaan 2400.
Syksyn 1976 kuntavaalit repivät Haminan toimiupseerien ja upseerien välit verille.
He olivat mukana vuoden 1976 kuntavaaleissa varuskunnan yhteislistalla mutta valituksi tuli vain kaksi toimiupseeria. Upseerit vaativat paikkaa Haminan kaupunginhallituksessa johon toimiupseerit eivät suostuneet. Toimiupseeri en johtaja kutsui upseereja härnätäkseen omia joukkojaan "punikeiksi" ja toisia "lahtareiksi".
Huhtiniemen kesän 1944 karkureitten joukkoteloitukset putkahtivat esille jopa näiden viikkoja Haminan ruokalassa kestäneiden kapiaisten riitelyjen yhteydessä. Niistä puhuivat sekä toimiupseerit että upseerit toisiaan syytellen. Minulla oli velvollisuus (tai oikeus) ruokailla sitten näiden riitaisten "toverien" pöydissä. Tosin riitojen aikaan toimiupseerit ja upseerit eivät edes mahtuneet samoihin pöytiin.
Ruokailinko Haminassa "lahtarien" vai "punikkien" pöydissä, jääköön arvoitukseksi.
Puolustusvoimain silloinen läakintäkenraalimajuri Martti Karvonen sovitteli sitten ruokalassa näitä "tovereiden" riitoja.
Karvonen osoitti meille ruokalan varusmiehille paikan, missä 17-vuotias Urho Kaleva Kekkonen antoi Haminan valleilla ampumiskäskyn 10 punikkivangin teloittamiseksi. Teloituksesta ei liene asiakirjaa sota-arkistossa. Karvonen kertoi meille Kekkosen osoittaneen hänelle teloituspaikan.
Martti Pelho
suuhygienisti, alik.
Alhaurin el Grande
Andalusia