Kielikysymys

[Peter Tikka]

Huomaan muuten, että käytät Vetehisen tapaan suomenkielisistä sanaa "suomalainen". Sinäkään et taida pitää muun kielisiä suomalaisia suomalaisina.

Erinomaisen terävästi havaittu.

Huomautin asiasta jo muistaakseni ensimmäisen kerran n. puoli vuotta sitten (jolloin asia koski Vetehisen "lainausta" (itse asiassa väärennykseen verrattava tulkinta) RKP:n puheenjohtajan von Rettigin pitämästä puheesta. Olen seurannut Vetehisen ruotsalaisvihaa palstalla aina siitä lähtien kun hän kirjoitti hassuja viestiketjuun, jonka aiheena oli Vetehisen hyökkäys profesori Meinanderia kohtaan. Meinander oli nimittäin julkeasti peräti rohjennut katsoa, että Helsinki on saanut enemmän vaikutteita ruotsalaisajasta kuin venäläisajasta.

Vetehisen mielitemppuja on puhuminen toisaalta suomalaisista, toisaalta suomenruotsalaisista ja näiden asettaminen ikään kuin vastakkain josta seuraa meidän suomenruotsalaisten obstrakointi erilleen meidän kotimaastamme, Suomesta. Häkkinen on yksinkertaisesti mennyt Vetehisen vanhanaikaiseen, [meidän] suomenruotsalaisten erottamiseen kielensä perusteella [meistä] suomalaisista, eikä vaan suomenkielisistä, jollaisina emme pidäkään itseämme.

Se ei kummiskaan vetele, olemme nimittäin suomalaisia. Siksihän Vetehisen on ollut pakko keksiä ikioma terminsäkin, joka ei ole edes suomea meille suomenruotsalaisille suomalaisille, termin "suomenmaalaiset", ikään kuin kotimaamme ei olisikaan Suomi, vaan jokin ainakin minulle tuntematon "Suomenmaa". - No keksintöjähän piisaa, Vetehinenhän keksii että Koverhaaran kupeessa sijaitseva Syndalen sijaitseekin Hangossa, johon Koverhaarasta on hiukan yli 30 kilometriä. Et liene muuten edes koskaan käymyt, vaikka ampumaleirillä, Syndalenissa, Vetehinen, kun luulet, että Syndalen sijaitsee Hangossa? Mitä kautta menitte sinne? Minä olen, useastikin, mutten suinkaan mennyt sinne Hangon kautta vaikka myös Hangon rannnikkopatteriston ampuma-alue on - itäänpäin - Hangosta, eli Syndalenissa. - Vetehisen totuudenrakkkaus lienee tältä osin häiriintynyt, jos pohjalainen Vetehinen vielä väittää tietävänsä, missä Syndalenin ampuma-alue sijaitsee - tai sitten hänen tähtäin on siinä määrin vääntynyt, että häntä ei saa koskaan päästää minkään kovapanosammuntoja varten tehdyn ampuma-alueen lähellekään.

Kysymys on siis yksinkertaisesti kieltä osoittavien termien (suomenruotsalainen ja suomenkielinen) sekoittaminen kansallisuutta (suomalainen) osoittavaan termiin.

++ Peter

[Veikko Palvo]

Veikko tarkoittanee kiinteää omaisuutta. Tikkarin ostaminen omakseen ei ole tietääkseni luvanvaraista Ahvenanmalla ulkopaikkakuntalaisille.
++ Peter

Saakohan mannersuomenruotsalainen Ahvenanmaalla ennen viisi vuotta asuttuaan
ostaa muuta kuin tikkukaramellin, ei kiinteää omaisuutta?
Kielikoe lienee helpostikin läpäistävissä Ålandin virallisen kielen ollessa vain ruotsinkielen, mutta miten lienee 5 vuoden asumisvaatimuksen laita saadakseen
hembygdsrättin, kotiseutuoikeuden?

Saadakseen myös äänioikeuden Ålands lagttingin vaaleissa ja Maakuntapäivät nimittää Ålandin maakuntahallituksen, nimittääkö myöskin H:gin arkadianmäelle
kansanedustajan, vaikka RKP olisi voittanut tai hävinnyt vaaleissa.
Ålands lagtingilla on laajat lainsäädäntöoikeudet ja mm. Ålands Framtid-puolue on separatistinen ajaen Å:n itsenäisyyttä yksikielisen kulttuuriperinnön suojelemiseksi.

Tosin emeritusprofessori Lars Huldén kirjoittaa tässä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_A ... mist%C3%A4
Ahvenanmaan paikkakuntien nimien olleen alun perin suomenkielisiä.
Määrätyistä syistä yksimielisyyteen ko. asiasta ei ole päästy, mutta olisivatkohan
Ahvenanmaan paikannimet todellakin alunperin suomenkielisiä?


Manner-Suomessakin Folktingetin puheenjohtaja ja kansanedustaja uhkasi
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/R ... 5250899355
ellei mannersuomenruotsalaisten tiettyihin sen hetkisiin vaatimuksiin suostuta.

Myöskin professori Bo Lönnqvist J:kylän identiteettiseminaarissa katsoi ahvenanmaalaisten olevan suomenruotsalaisia, joskin hän sanoi kansan ( folk ) ja
suomenruotsalaisen eliitin välille syntyneen sitä leimaavan ja rikastuttavan jännitteen.
Esiintyyköhän noita jännitteitä Ahvenanmaalla?

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

Vaikkakin Ahvenanmaa saa vuosittain valtiontukea n. 13 000 €uroa per jokainen asukas,
vastaava luku Manner-Suomen kunnissa on noin 4000 €.

Kysymys siitä, onko Ahvenanmaa taloudellisesti antava tai ottava osapuoli tasavallassa (en närande eller tärande del av riket) on ainakin viisikymmentä vuotta vanha, kaiketi yhtä vanha kuin tasavalta. Kuitenkin Ahdenanmaasta taisteltiin aina sen ajan YK:ta myöten Ruotsin kanssa. Yhä edelleen kysymys jaksaa nostaa tunteita. Oman arvioni mukaan on Ahvenanmaa ollut viime vuosina antava osapuoli – oltuaan sitä ennen vuosikymmenen verran ottava. Kysymys on ymmärrykseni mukaan koiraveron – jonka periminen tehtiin kunnille vapaaehtoiseksi muistaakseni kuluvan vuosisadan alussa koska sen perimiskustannukset usein ylittivät (kunnasta riippuen) sen tuoton – suuruusluokkaa.
++ Peter[/quote]


Koiraveron tuottoa tai sen saamatta jäämistä Ahvenanmaalla voisi myös verrata kustannuksiin, joihin ahvenanmaalaiset eivät ilmeisestikään osallistu:
maanpuolustusmenoihin.
Ahvenanmaalla ei ole, eikä ole ollut asevelvollisuutta, eivätkä ahvenanmaalaiset millään tavoin osallistuneet tai olleet osallisina 1939 - 1944 sodassa.
Ajotukkejako?
Åland ei halunnut vaikuttaa tai osallistua millään tavoin 1939 - 1944 sotaan, Suomen puolustusvoimien oli miehitettävä Ahvenanmaa ja vastattava sen puolustuksesta.
Ja
sama asetelma on ilmeisestikin voimassa nykyäänkin?

Suomen Puolustusvoimien on varauduttava miehittämään Ahvenanmaa mahdollisessa kriisitilanteessa, olisivatkohan kustannukset Ålandin koiraveron tuottoa suuremmat?

Veikko Palvo

[ekyto]

Koiraveron tuottoa tai sen saamatta jäämistä Ahvenanmaalla voisi myös verrata kustannuksiin, joihin ahvenanmaalaiset eivät ilmeisestikään osallistu:
maanpuolustusmenoihin.
Ahvenanmaalla ei ole, eikä ole ollut asevelvollisuutta, eivätkä ahvenanmaalaiset millään tavoin osallistuneet tai olleet osallisina 1939 - 1944 sodassa.
Ajotukkejako?
Åland ei halunnut vaikuttaa tai osallistua millään tavoin 1939 - 1944 sotaan, Suomen puolustusvoimien oli miehitettävä Ahvenanmaa ja vastattava sen puolustuksesta.
Ja
sama asetelma on ilmeisestikin voimassa nykyäänkin?

Suomen Puolustusvoimien on varauduttava miehittämään Ahvenanmaa mahdollisessa kriisitilanteessa, olisivatkohan kustannukset Ålandin koiraveron tuottoa suuremmat?

Veikko Palvo

Asiahan ei ole eikä ollut ahvenanmaalaisista kiinni, vaan Suomen muiden maiden kanssa tekemistä Ahvenanmaan demilitarisointisopimuksista:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ahvenanmaa ... tarisointi

Demilitarisointi

Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu Krimin sodan päättymisestä vuonna 1856 lähtien. Tämän jälkeen siellä on oleskellut sotajoukkoja ainoastaan maailmansotien aikana.
Ahvenanmaan demilitarisaatiosta on sovittu Suomen, Saksan, Tanskan, Ruotsin, Britannian, Ranskan, Italian, Latvian ja Puolan kesken vuoden 1922 sopimuksella Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta (SopS 1/1922). Lisäksi Ahvenanmaan saarten demilitarisaatiosta on erikseen sovittu vuonna 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä (SopS 24/1940). Molemmat sopimukset kieltävät Suomea rakentamasta alueelle mitään kiinteitä puolustuslaitteita, sotilaslentokenttiä tai muita sotilaallisiin tarkoituksiin suunniteltuja laitteita.
Vuoden 1922 sopimuksen mukaan Suomella on oikeus pitää Ahvenanmaalla tavanomainen poliisihenkilökunta sekä tuoda alueelle sen sisäisen järjestyksen ylläpitämiseksi tarpeellisia asevoimia väliaikaisesti. Tämän lisäksi alueen vesillä voi käydä ilman erityistä syytä enintään kaksi keveää suomalaista pinnalla kulkevaa sota-alusta. Erityisen syyn vaatiessa vesialueelle voi tuoda enintään 6 000 tonnin vetoisen laivasto-osaston. Ahvenanmaan saaristossa saa, Suomelta luvan saatuaan, oleskella enintään yksi ulkomainen sota-alus kerrallaan, mutta tavanomainen rauhallinen läpikulku on sallittu normaalin tavan mukaan. Suomen ilmavoimilla on oikeus lentää Ahvenanmaan yli, mutta laskeutuminen alueelle on sallittu vain hätätilanteessa.
Sotatilanteessa Suomella on vuoden 1922 sopimuksen mukaan oikeus miinoittaa Ahvenanmaan vesiä ja sijoittaa alueelle sen puolueettomuutta uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellisia joukkoja. Sopimuksen perusperiaatteena on kuitenkin, että allekirjoittajavallat jättäisivät sotatilanteessakin Ahvenanmaan sotatoimien ulkopuolelle.
Vuoden 1940 sopimus Ahvenanmaan demilitarisoinnista antaa Venäjälle Neuvostoliiton seuraajavaltiona oikeuden pitää Maarianhaminassa konsulaattia, jonka tehtävänä on tavanomaisen konsulipalvelutoiminnan lisäksi valvoa alueen demilitarisointia. Mahdolliset sen havaitsemat sopimusrikkomukset toimitetaan Ahvenanmaan lääninhallitukselle, minkä jälkeen asian tutkii suomalais-venäläinen tutkimuskomissio.
Ahvenanmaata koskevat demilitarisaatiosopimukset määrittelevät Ahvenanmaan demilitarisoidun alueen aluevedet käyttäen kolmen meripeninkulman sääntöä. Nykyään Suomi määrittelee kuitenkin aluevetensä ulottumaan 12 meripeninkulmaa uloimmista luodoista. Tämän vuoksi Ahvenanmaan maakunnan itsehallintoalueeseen kuuluu myös sellaisia aluevesiä, jotka eivät kuulu demilitarisoituun alueeseen.
Ahvenanmaalaiset eivät ole ase­velvollisia, poikkeuksena yli 12-vuotiaina Ahvenanmaalle muuttaneet henkilöt.[20] Ase­palveluksen sijasta heidät voitaisiin Ahvenan­maan itse­hallinto­lain mukaan velvoittaa suorittamaan palvelusta luotsi- ja majakkalaitoksessa tai muualla siviili­hallinnossa, mutta niin kauan kuin asiasta ei ole erikseen säädetty lakia, he ovat käytännössä kokonaan vapautetut ase­velvollisuudesta.[21] Jotkut ahvenan­maalaiset nuoret kuitenkin suorittavat varusmiespalveluksen vapaaehtoisina lähinnä Uudenmaan prikaatissa.

[Jussi Jalonen]

Ahvenanmaalla ei ole, eikä ole ollut asevelvollisuutta, eivätkä ahvenanmaalaiset millään tavoin osallistuneet tai olleet osallisina 1939-1944 sodassa.

Vaikkei maakunnassa asevelvollisuutta olekaan, niin ahvenanmaalaiset voivat palvella vapaaehtoisina, ja muutamat myös tekevät niin. Pidetään nyt mielessä se, että sotienvälisenä aikana myös silloisen Lapin kihlakunnan nuoret miehet oli vapautettu asevelvollisuudesta.

Sodan aikana Ahvenanmaalla toimi itsehallintolain puitteissa muodostettu paikallinen kodinturvajoukko-organisaatio. Ahvenanmaalaiset vastasivat aivan itse muunmuassa linnoitustöistä, joita varten ei muualta Suomesta tarvinnut siis väkeä tuottaa. Maakunta tietysti myös kärsi tappioita; Maarianhaminassa on muistomerkki sodan aikana kauppalaivastossa henkensä menettäneille ahvenanmaalaisille merimiehille.

Mauno Jokipiin "Panttipataljoonan" mukaan suomalaisessa SS-pataljoonassa taisteli yksi ahvenanmaalainen vapaaehtoinen, joten olettaisin muutaman maakunnan miehen palvelleen myös kotimaan rintamilla.


Best,

J. J.

[Tomppa]

Kysymys on siis yksinkertaisesti kieltä osoittavien termien (suomenruotsalainen ja suomenkielinen) sekoittaminen kansallisuutta (suomalainen) osoittavaan termiin.

Kysymys on yksinkertaisesti siitä haluatteko olla suomalaisia vai oletteko mielestänne suomenruotsalaisia. Sinänsä määritelmä "suomenruotsalainen" on jo lähtökohtaisesti väärin koska sillä tarkoitetaan Ruotsista Suomeen muuttanutta siirtolaista, joka teidän kohdaltanne täyttyy äärimäisen harvoin, eli todellisuudessa on kyse vain omasta halustanne segretaatioon, eristäytymiseen valtaväestöstä ja syyn me kaikki tiedämme eli nämä erioikeudet joita laki ruotsinkielisille vielä suo. Päättäkää itse oletteko suomalaisia vai jotain muuta.

[ekyto]

Kysymys on siis yksinkertaisesti kieltä osoittavien termien (suomenruotsalainen ja suomenkielinen) sekoittaminen kansallisuutta (suomalainen) osoittavaan termiin.

Kysymys on yksinkertaisesti siitä haluatteko olla suomalaisia vai oletteko mielestänne suomenruotsalaisia.

Yksinkertainen kysymys sinulle. Haluatko olla suomenkielinen vai oletko mielestäsi suomalainen? Suomenkielisyydessä on oikeastaan kyse vain tänne Virosta muuttaneista siirtolaisista.

Mitä järkeä on muuten termissä itämerensuomalainen? Eikö pelkkä suomalainen riitä? EIhän teidän mielestänne suomalaisia ole muualla kuin Suomessa tai Suomesta muuttaneiden jälkeläisissä.

[Tomppa]

Yksinkertainen kysymys sinulle. Haluatko olla suomenkielinen vai oletko mielestäsi suomalainen? Suomenkielisyydessä on oikeastaan kyse vain tänne Virosta muuttaneista siirtolaisista.

Minä olen suomalainen ja suomenkielinen, samoin kuin 90% meistä suomalaisista. Minulle kyse ei ole halusta vaan faktan toteamisesta joka on sama kuin identiteettini jota en halua vaihtaa. Tuo virolaisuus on aika lapsellista hakuammuntaa.

[ekyto]

Tuo virolaisuus on aika lapsellista hakuammuntaa.

Samaten kuin ruotsinkielisten suomalaisten, eli suomenruotsalaisten samaistaminen ruotsalaisuuteen.

[Usko Lujanen]

Ehdotukseni Vetehiselle on, että hän varaa vain itselleen vapauden kutsua suomenruotsalaisia myös suomenkielisen puheen osalta nimellä finländare, termin suomalainen ( suomalainen, mutta ei siis etninen suomalainen) sijaan. Näin kenelläkään ei ole syytä loukkaantua, samalla tulee viljeltyä hyötyruotsia. Tiedän että hän puhuu ja kirjoittaa sitä varsin sujuvasti.

Ratkaisua näyttäisi puoltavan myös Reuter:"Moderna svenska ordböcker upptar mycket riktigt orden finländare och finne i betydelsen ’person från Finland, medborgare i Finland’ respektive ’finskspråkig person från Finland’ (även om definitionerna varierar i skärpa). En sådan betydelsedifferentiering kan anses vara både väl etablerad och språkligt funktionell. Det skulle knappast vara praktiskt om man var tvungen att ta till omskrivningar som ”finskspråkiga finnar”."

Suomalainen termistö on epätarkka ja kömpelö, mikä tukisi siis tarkennusta ruotsin kielellä.

[Tomppa]

Tuo virolaisuus on aika lapsellista hakuammuntaa.

Samaten kuin ruotsinkielisten suomalaisten, eli suomenruotsalaisten samaistaminen ruotsalaisuuteen.

Mitä ihmettä tarkoitat kun kyseessä ovat henkilöt jotka itse haluavat määritellä itsensä ruotsalaisiksi (r). Ruotsinkielinen ei ole sama asia kuin suomenruotsalainen koska liitäntä Ruotsiin puuttuu eikä sitä pelkästään ruotsinkielisyydellä saavuteta kuten näemme esimerkiksi ruotsinkielisten (r) suurimmasta äänitorvesta, Päivi Storgordista joka oli aiemmin täysin umpisuomalainen tamperelainen ja nyt naituaan ruotsinkielisen hehkuttaa suurimpana torvena ruotsalaisuutta Suomessa. Etnisyyttä ei voi maistraatissa vaihtaa vaihtamalla "äidinkieltään" vaikka jotkut näin haluavat itselleen uskotella koska etuoikeudet liittyvät tähän pelleilyyn.

[ekyto]

Tuo virolaisuus on aika lapsellista hakuammuntaa.

Samaten kuin ruotsinkielisten suomalaisten, eli suomenruotsalaisten samaistaminen ruotsalaisuuteen.

Mitä ihmettä tarkoitat kun kyseessä ovat henkilöt jotka itse haluavat määritellä itsensä ruotsalaisiksi (r).

Kuka haluaa? Eivät kai kaikki ruotsinkieliset suomalaiset halua? Voisitko nimetä täällä heidät, jotka haluavat?

Eivät kaikki suomenkieliset suomalaisetkaan halua määritellä itseään perussuomalaisiksi (ps).

[ekyto]

Etnisyyttä ei voi maistraatissa vaihtaa vaihtamalla "äidinkieltään" vaikka jotkut näin haluavat itselleen uskotella koska etuoikeudet liittyvät tähän pelleilyyn.

Mistä ihmeen etuoikeuksista sinä puhut?

[Tomppa]

Mitä ihmettä tarkoitat kun kyseessä ovat henkilöt jotka itse haluavat määritellä itsensä ruotsalaisiksi (r).

Kuka haluaa? Eivät kai kaikki ruotsinkieliset suomalaiset halua? Voisitko nimetä täällä heidät, jotka haluavat?

Enkö ole tarpeeksi selkeästi tuonut esille että osa ruotsinkielisistä haluaa tätä eriyttämispolitiikkaa ja kyse on pelkästään heidän omista intresseistään. Mikäli et pysty älyllisempään keskusteluun niin jankkaamisemme päättyy tähän.

[Tomppa]

Etnisyyttä ei voi maistraatissa vaihtaa vaihtamalla "äidinkieltään" vaikka jotkut näin haluavat itselleen uskotella koska etuoikeudet liittyvät tähän pelleilyyn.

Mistä ihmeen etuoikeuksista sinä puhut?

Esimerkiksi näistä:

"Suomen- ja ruotsinkielisestä kauppatieteellisestä koulutuksesta ruotsinkielisen koulutuksen osuus on noin 18 %, vaikka ruotsinkielisiä on vain n.5 %.

Helsingin Sanomat 29.7.2006: "Ensi syksynä alkavaan yliopistokoulutukseen hakeneista joka kolmas on saanut opiskelupaikan. – – Ruotsinkielisiä hakijoita oli viisi prosenttia kaikista hakijoista. Heistä hyväksyttiin yliopistokoulutukseen hiukan yli puolet."

Suomen ruotsinkielisistä 15-vuotta täyttäneistä korkea-asteen koulutuksen on suorittanut 30 %, kun muunkielisten, eli pääasiassa suomenkielisten, kohdalla vastaava luku on 25,6 %.
Lähde: Tilastokeskus, Väestön koulutusrakenne 2006

Korkeakouluihin hyväksytyt syksyllä 2006:
Ruotsinkielisiä hakijoita........3.070
Hyväksyttyjä ruotsinkielisiä....1.570 (51 %)

Suomenkielisiä hakijoita.......57.862
Hyväksyttyjä suomenkielisiä...19.141 (33 %)
---------------------------------------------------------------------------------------------------
Kiintiöt toimivat myös käytännössä. Opetushallituksen vuosittainen Opetuksen määrälliset indikaattorit -julkaisu kertoo, että ruotsinkielisistä hakijoista pääsee vuosittain korkeakoulutukseen 50-55%. Sama luku muista on 30-35%."