Pronssikautinen ja rautakautinen keramiikka

[ekyto]

Onko Suomen pronssikautista ja rautakautista keramiikkaa tutkittu laajemmalti, ja löytyykö aiheesta julkaisuja?

Lueskelen Henrik Asplundin julkaisua "Sites, centrality and long-term settlement change
in the Kemiönsaari region in SW Finland". Sen sivulta 213 alkaen käsitellään Lusatianin kulttuuria ja Mörby-keramiikkaa. Ahvenamaalta mainitaan löydetyn Lusatianin kulttuurille tyypillistä keramiikkaa, jonka savi on erilaista kuin Ahvenanmaalta peräisin oleva savi, mutta samanlaista kuin Puolasta ja Bornholmista löytyneet:

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1

Another site of importance is the settlement site of Otterböte on the island of
Kökar in the Åland Islands, excavated in 1946 and 1950 but re-evaluated in the 1990’s
by Gustavsson (1997; 1998; cf. Meinander 1954b: 121-136). Otterböte was previously
regarded as a seal-hunting station for hunters from the Finnish mainland or the
Åland Islands, but a multidisciplinary study of the material has yielded an entirely
new picture. The ceramic material represents some 300 individual vessels; most of
them jars with a rusticated surface. Most characteristic is the finger furrow pattern
found on the vessel surface. Finger-furrowed pottery has been found in small
amounts at many Late Bronze Age sites around the Baltic, but it occurs in larger
numbers only at Otterböte and on Lusatian culture sites. The distribution of finger-
furrowed pottery is even wider than is shown by Gustavsson (1998: 67-82, Fig 110;
cf. Kaliff 2001: 51, Fig 10) as finger-furrowed pottery is also a lead artefact type in
Halland in Sweden (e.g. Artelius 1989), and occurs in small amounts in western
Latvia as well (Vasks 1991: 190, Tablica III:4). What is most interesting is that the
clay in the Otterböte pottery differs from the local clay on the Åland Islands, but
mineralogically closely resembles the clays in pottery from Bornholm and Poland.
A variety of plant imprints on the Otterböte pottery also suggests a southern origin.
These include millet, chick pea and grass pea, which cannot have been cultivated
in the northern part of the Baltic area. Gustavsson’s (1998) interpretation of the
material is that people from the southern part of the Baltic used Otterböte as a
hunting station and spent the winter months at the site.

Onko Manner-Suomesta löytynyt vastaavaa keramiikkaa?

[ekyto]

Julkaisu (s.209) mainitsee, että vastaavaa on löydetty muualtakin Suomesta, esim roomalaisaikaisesta kalmistosta Kärsämäeltä:

Another loan from the same cultural sphere is rusticated Late Bronze Age
pottery, with a surface treatment using coarse clay slip, sometimes combined
with a finger-furrowed finish. In Finland this type of pottery occurs mainly on
the Åland Islands (Meinander 1954b: 144-150; Luoto 1984: 113-114; Gustavsson
1998). The largest material of this kind, from the Kökar Otterböte site, has – after
a re-evaluation – been regarded as related to direct contacts between the southern
Baltic area and the Åland Islands (Gustavsson 1998). In accordance with this, a
more direct influence from the Lusatian Culture might be considered with regard
to other parts of material culture as well. The smooth-surfaced profiled pottery
could have been introduced in connection with activities involving the Lusatian
Culture more directly throughout the Baltic, rather than only through Scandinavia
as previously believed. The occurrence of the typical finger-furrowed pottery on the
Finnish mainland has been regarded as doubtful (Meinander 1954b: 149), but the
occurrence of (some type of) rusticated ceramics has been mentioned in the case of
the Kärsämäki site in Turku, Pahka Pahamäki and Vanhalinna in Lieto, Lautkankare
in Sauvo and Toisopuolojannummi in Paimio; the Kärsämäki finds, however, are
from a Roman Period cemetery and not from the Bronze Age (Luoto 1980: 61; 1984:
114; 2004: 80; Gustavsson 1998: 75).

Voisikohan tuolla Kärsämäen kalmistolla olla jotain tekemistä Lusatian kulttuuria Puolassa seuranneen Przeworskin kulttuurin kanssa? Kärsämäellä oli muistaakseni Przeworskin kulttuurille tyypilliseen tapaan palokuoppahautoja, astianpaloja sekä taivuteltuja ja rikottuja aseita. Lisäksi Kärsämäeltä löydettyä ns. Mainz-tyypin gladius-miekkaa on löytynyt myös Przeworskin kulttuurin piiristä:

[ekyto]

Olisi tosiaan mielenkiintoista, jos myös muu Suomesta löytynyt vastaava materiaali analysoitaisiin samaan tapaan kuin Otterbölen materiaali:

The archaeometrical studies of the Otterböte materials give a new perspective on Bronze Age contacts between Poland and the northern part of the Baltic. The facts presented by Gustavsson (1997; 1998) strongly indicate that the Otterböte pottery was not made locally but most probably in the Lusatian cultural sphere on the south coast of the Baltic. This raises new questions concerning the nature and scale of contacts.94 The role of other settlement sites with the same type of material probably needs to be re-evaluated in the light of the Otterböte findings (cf. Edgren 1998: 47). It should even be considered whether contacts could have continued during the Pre-Roman Iron Age as well, although less evident in the archaeological material – the same contacts later becoming visible during the Roman Iron Age, when imported objects from the southern part of the Baltic show up in cemeteries in Östergötland and on Öland (Kaliff 2001: 34-41) as well as in the East Baltic area and on the Finnish mainland. One key issue here may be the development of the eastern route from the Vistula river area northward. The western route from the Oder to Bornholm and Southern Scania has usually been considered most important during the Late Bronze Age and the Pre-Roman Iron Age (cf. Bukowski 1998: 386, Ryc. 178). The Vistula route may have become important later, during the Roman Iron Age, thus influencing the northeastern part of the Baltic in a new way.

[Sami Raninen]

Lusatian on suomeksi Lausitzin kulttuuri.

Kärsämäen kalmistolla ei vakaan käsitykseni mukaan ole mitään tekemistä Etelä-Puolassa esiintyvän Przeworskin kulttuurin kanssa - Kärsämäen hautaustavoille ja esinelöydöille löytyy paljon uskottavampia vastineita lähempää Itämeren rannikkoalueilta.

[ekyto]

Lusatian on suomeksi Lausitzin kulttuuri.

Kärsämäen kalmistolla ei vakaan käsitykseni mukaan ole mitään tekemistä Etelä-Puolassa esiintyvän Przeworskin kulttuurin kanssa - Kärsämäen hautaustavoille ja esinelöydöille löytyy paljon uskottavampia vastineita lähempää Itämeren rannikkoalueilta.

Ei kai kuitenkaan ole poissuljettua, etteikö näillä lähemmillä vastineillakin voisi olla tekemistä Przeworskin kulttuurin kanssa? Przeworskin kulttuurin alueelta kuitenkin käsittääkseni pääsi Itämerelle Oderia pitkin. Ehkä Aurajoen nimikin on samaa perua kuin Oderin, ainakin se kuulemma on samaa perua kuin ruotsin suonea tarkoittava sana ådra:

http://en.wikipedia.org/wiki/Aura_River

The word "Aura" appears to come from an archaic Swedish word for waterway (aathra, which is still current in the form ådra),

Oderin puolalainen nimi Odra taas on melkein sama kuin ådra.

Norjassakin muuten on joki nimeltään Aura.

[ekyto]

Kivikoski aikoinaan piti Kärsämäen kalmistoa aliselta Veikseliltä tulleiden hautapaikkana. Przeworskin kulttuuri sijaitsi Oderin ja Veikselin välissä.

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja ... 77_119.pdf

Kivikosken mainitsemista tutkituista vanhemman roomalaisajan kalmis-
toista (mts. 108, 117—118) vain Karjaan Kroggärdsmalmenin j a Nakkilan
Penttalan kalmistot ovat »puhtaast i itäbalttilaisia», mikä tarkoittanee niillä
olevan vastineita Suomenlahden eteläpuolen ns. tarand-kalmistoissa, kun
taas Maarian Kärsämäen kalmistoa Kivikoski arvelee aliselta Veikseliltä
siirtyneiden goottilaisten kauppiaiden hautapaikaksi . Aliselle Veikselille viit-
taavat myös Piikkiön Rungon kalmiston useat esineet, j a Laitilan Untamalan
kalmisto on Kivikosken mukaan skandinaavinen, lähinnä gotlantilainen.
Tätä yleiskuvaa detaljoi edelleen Salo 1968a (ks. erityisesti karttaa s. 239).
Maahanmuuttajat olisi näin ollen varmaan helpompi katsoa germaaneiksi
(tai omaksutut kulttuuripiirteet germaanisiksi) kuin suomalaisten esi-isiksi.
Rooman kaupalla oli vaikutuksensa myös Itämeren piiriin, j a alisella Veikse-
lillä sijaitsi näihin aikoihin goottien luoma turkiskaupan keskus, jonka tär-
keänä hankinta-alueena Suomea j a Pohjois-Baltiaa voidaan pitää. Germaa-
nien ekspansio pohjoisesta Keski-Eurooppaan oli alkanut jo huomattavast i
aikaisemmin, j a se ulottui jo varhain idässä Veikselille saakka. Eräät arkeo-
logit (mm. Gimbutas, Kossinna) ovat halunneet pitää germaanien alkukotina
nimenomaan Skandinaviaa (ks. kuitenkin Hachmann 1970).

Kivikoski arveli heitä gooteiksi. Gootit on taas toisaalla liitetty Wielbarkin kulttuuriin, eikä Wielbarkin kulttuurissa ollut tapana laittaa aseita hautaan, toisin kuin Przeworskin kulttuurissa.

[Sami Raninen]

Ei kai kuitenkaan ole poissuljettua, etteikö näillä lähemmillä vastineillakin voisi olla tekemistä Przeworskin kulttuurin kanssa? Przeworskin kulttuurin alueelta kuitenkin käsittääkseni pääsi Itämerelle Oderia pitkin.

Totta kai monessakin tuon ajan kulttuurissa esiintyy samantapaisia ilmiöitä. Eliväthän ne kulttuurit toistensa naapureina ja olivat kehittyneet samantapaiselta pohjalta. Suomen alueella ei kuitenkaan ollut suoria yhteyksiä Przeworskin kulttuuriin - tästä olen jokseenkin niin varma kuin tällaisista asioista voi olla varma. Tiedossani ei tällä hetkellä ole yksinkertaisesti mitään, mikä viittaisi sellaisiin yhteyksiin.

Alisen Veikselin gooteista puhuessaan Kivikoski tarkoittaa tietenkin juuri Wielbarkin kulttuuria (nimi vain ei vielä ollut yleisessä käytössä vielä silloin, kun hän kirjoitti väitöksensä 1938). Przeworskin kulttuuri ei esiinny alisella Veikselillä, vaan Keski- ja Etelä-Puolan alueella.

Wielbarkin kulttuurin yhteys gootteihin on oma ratkaisematon kysymyksensä kuten on myös se, oliko Kivikoski oikeassa liittäessään Kärsämäen Wielbarkin kulttuuriin eikä Itä-Götanmaan - Mälarenin vyöhykkeelle, kuten Unto Salo teki myöhemmässä ja selvästi systemaattisemmassa analyysissä. Tosin Salokin korostaa aiheellisesti Wielbarkin kulttuurin esinemuotojen laajaa levintää Itämeren alueella.

Asehautaukset ovat ilmiö, joka ilmaantuu ja taas katoaa eri aikoina ja eri paikoissa samoissa kulttuurijatkumoissa. Ilmiö liittyy lähinnä paikallisiin tilanteisiin ja tarpeisiin, eikä sellaisenaan voi todistaa mitään alueiden välisistä yhteyksistä.

[ekyto]

Wielbarkin kulttuuriin kuuluivat mm. kivikehät hautojen ympärillä, samantapaiset kuin Euran Käräjämäellä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Wielbark_culture

There was a clear separation between the Przeworsk culture and the Wielbark culture, and there appear to have been no detectable contacts[citation needed].
The people of the Wielbark culture used both inhumation and cremation techniques for burying their dead. Whether one or the other was used varies from site to site and is believed to have depended on family traditions[citation needed].
A characteristic of this culture, which it had in common with southern Scandinavia, was the raising of stone covered mounds, stone circles, solitary stelae and variations of cobble cladding.
No weapons or tools are found in Wielbark culture graves, unlike the Przeworsk culture for which it was typical to give the dead such gifts. Instead, the artifacts found are mostly ornaments and costumes, although a few graves have shown spurs, these being the only warrior attributes found.
Another feature of the Wielbark culture was the use of bronze to make ornaments and accessories. Silver was used seldom and gold rarely. Iron appears to have been used extremely rarely.

[Sami Raninen]

Totta. Käräjämäki kuitenkin näyttäisi olevan kansainvaellusaikainen ja siten liian myöhäinen edustaakseen Wielbark-vaikutusta. Aikalaisvastineita löytyisi paremmin Skandinavian niemimaalta.

[Klaus Lindgren]

Ja sitten pyytäisin arvon kirjoittajia kääntämään jatkossa englanninkieliset sitaatit suomeksi. Se ei lopulta ole kovin vaivalloista, mutta helpottaa viestin perillemenoa hämmästyttävän paljon.