Kesäkuussa 1944 Huhtiniemen ampumaradan kaksikerroksisen huoltorakennuksen viereen tuotujen konttien aikalaiskuvaus on varsin tarkka, täsmällinen ja näin uskottova.
Jos kiistämme perusteluitta ettei aikalaisten kertomia kontteja ole koskaan ollut mainitussa paikassa mainittuna aikana, sitoutamme itsemme epäuskottavaan kenraaliemme vuonna 1944 lanseeraamaan viralliseen totuuteemme.
Jos taasen hyväksymme aikalaiskertomukset tosiasiaksi, joudumme vääjäämättä vastaamaan lukuisiin epämiellyttäviin kysymyksiin.
Mielestäni tutkimuksellisesti järkevin vaihtoehto on kysyä myös muilta aikalaisilta ja Huhtiniemen esikunta-alueen tapahtumia kesällä 1944 seuranneilta kansalaisilta, onko heillä muistikuvaa tai tietoa, oliko ampumaradan huoltorakennuksen vieressä aikaisten kertomia kontteja. Ja jos oli, onko muistikuvaa siitä, milloin kontit tulivat sinne ja milloin ne vietiin pois?
Ilmo Kekkonen väittää tai herjää Jorma Uskin isän kertomuksen olevan satua. En ole koskaan tavannut veteraani Uskia tai tämän poikaa.
En myöskään kululu perussuomalaisten kannattajiin tai ole mukana muittenkaan suomalaisten (tai espanjalaisten) puolueitten toiminnassa tai jäsenyydessä.
Mutta jos julkisesta virasta nyt eläkkeellä olevan Ilmo Kekkosen julkinen väite käsiteltäisiin ja ratkaistaisiin käräjäoikeudessa herjarikosjuttuna, toveri Kekkonen saisi todennäköisesti 30-40 päiväsakon suuruisen rangaistuksen vasten parempaa tietoa suoritetusta julkisesta herjauksesta ja sotiemme veteraania koskevan perättömän tiedon levittämisestä.
Tutkimusryhmän johtaja Mika Lavento on toisaalla kertonut myös muille aikalaisatodistajille, ryhmänsä tutkijoille ja parille toimittajalle Jorma Uskin isän osoittamaan koodipaikkaan haudatun teloitettuja rintamakarkureita.
Miksi Lavento ei suostunut virkavelvollisuuksistaan poiketen kaivamaan ( tai kaivattamaan) koodatusta kohteesta, on perusteltu kysymys?
Lavento kertoi julkisuuteen sadoissa lehtijutuissa ja haastatteluissaan ryhmänsä kuulevan aikalaistodistajia ja tarkistavansa todistajien osoittamat hautapaikat kaivauksin. Näin ei kuitenkaan todistettavasti tapahtunut. Miksi?
Suoritin aikoinaan (1976-77) varusmiespalvelun Haminassa. Kävin KymJPn aliupseerikoulun. Koulun jälkeen toimin 7 kuukautta talousalikessuna Haminan varuskunnallisessa ruokalassa. Sen muonitusvahvuus oli RUKn kurssien yhteydessä parhaimmillaan 2400.
Syksyn 1976 kuntavaalit repivät Haminan toimiupseerien ja upseerien välit verille.
Armeijan kantahenkilöstön aktiivit oli mukana vuoden 1976 kuntavaalissa varuskunnan yhteislistalla. Valituksi tuli vain kaksi toimiupseeria. Upseerit vaativat paikkaa Haminan kaupunginhallituksessa, johon toimiupseerit eivät suostuneet. Toimiupseeri Leevi Ivanoff johti toimiupseerien joukkoja ja kutsui upseereja härnätäkseen omia joukkojaan "punikeiksi" ja toisia "lahtareiksi".
Lappeenrannan seudun kesän 1944 karkureitten joukkoteloitukset putkahtivat esille jopa näiden viikkoja Haminan ruokalassa kestäneiden kapiaisten riitelyjen yhteydessä. Niistä puhuivat sekä toimiupseerit että upseerit toisiaan syytellen. Minulla oli velvollisuus (tai oikeus) ruokailla sitten näiden riitaisten "toverien" pöydissä. Tosin riitojen aikaan toimiupseerit ja upseerit eivät edes mahtuneet samoihin pöytiin. Ruokailinko Haminassa "lahtarien" vai "punikkien" pöydissä, jääköön arvoitukseksi.
Puolustusvoimain silloinen lääkintäkenraalimajuri Martti Karvonen sovitteli sitten ruokalassa näitä "tovereiden" riitoja.
Karvonen muuten osoitti meille ruokalan varusmiehille paikan, missä 17-vuotias Urho Kaleva Kekkonen antoi Haminan valleilla ampumiskäskyn 10 punikkivangin teloittamiseksi. Tästäkään teloituksesta ei ole toistaiseksi löytynyt asiakirjaa sota-arkistostamme. Miksi?
Haminan kapiaisten vuoden 1976 riitely on hyvin dokumentoitu sanomalehdissä ja asiakirjoissa. Niitä ei kuitenkaan ole sota-arkistossa. Miksi?
Martti Pelho
suuhygienisti, alik.
Alhaurin el Grande
Andalusia