Martti Pelho on jälleen kerran laatinut pitkiä ja perusteellisia puheenvuoroja omien teorioidensa tueksi. Hänen argumenteissaan esiintyy edelleenkin kolmenlaisia puutteita, ja niiden takia kehoittaisin häntä vakavasti luopumaan koko asiasta. Ensinnäkin hän esittää –taas– tosiasioita, joilla joko ei ole yhtään mitään tekemistä Huhtiniemen kanssa tai jotka eivät todista Huhtiniemen väitetyistä teloituksista yhtään mitään suuntaan taikka toiseen. Täysin asiaankuulumatonta on ensinnäkin Pelhon kertomus kymrin kielen asemasta Walesissa, joka minun olisi, myönnetään, pitänyt itse asiassa poistaa. Jotenkuten asiaan jollain tavalla tuntuisi ensi näkemältä liittyvän Suomen ja Saksan tiivis yhteistyö Jatkosodan aikana, mutta se ei edelleenkään todista yhtään mitään siitä, ammuttiinko Huhtiniemessä karkulaisia vaiko ei. Itse asiassa se, miten suomalaiset kohtelivat omia sotavankejaan tai miten saksalaiset kohtelivat omia vankejaan, ei liity Huhtiniemeen millään tavalla. Natsien rikokset ovat jääneet historiaan hirmuisuutensa ja moninaisuutensa takia, mutta miten ne tähän liittyvät? Suomalaiset kohtelivat miehittämiensä alueiden venäläisväestöä kovasti kaltoin, mutta miten se liittyy suomalaisten rintamakarkurien kohteluun? Ei mitenkään, kuten ei myöskään punaisen Valpon toiminta sodan jälkeen.
Toinen Pelhon toistuva virhe on ollut hänen käyttämiensä lähteiden aivan liian vapaamielinen tulkitseminen, ja omien arvausten ja päätelmien sekoittaminen lähteiden tulkintaan. Tällä kertaa Pelho puhuu jälleen kerran siitä, miten rintamakarkureiden olisi oletettu olleen punikkeja. Mistä kummasta Pelho on tämän saanut päähänsä? Pelhon itse esille tuomissa asiakirjoissa, muistelmissa ja sitaateissa ei puhuta mitään mistään punikeista, eivätkä hänen opponenttinsa ole liioin tuoneet esille mitään, mikä viittaisi siihen, että karkureita olisi kohdeltu punikkeina tai että he olisivat olleet työväenpuolueiden kannattajia.
Kolmas Pelhon tyypillinen virhe on toistaa jo kertaalleen kumottuja väitteitään toistamiseen ja toistamiseen kumottuja väitteitään loputtomiin. Seuraava sitaatti kiteyttää nämä kaksi Pelhon helmasyntiä oivasti, tällä kertaa jopa samassa kappaleessa. Lisäksi näissä kappaleissa Pelho vääristelee opponenttiensa puheita aivan tunnistamattomiksi:
Kerrottua taustaa vastaan Ilmo Kekkosen ja Jarmo Niemisen useasti tässä keskustelussa toistama väite, jonka mukaan Mannerheimin 20.6.1944 antamaa käskyä toistetusta käskystä kieltäytyneiden punikkikarkureiden ampumiseksi ei lainkaan noudatettu tai toimeenpantu selustassa, Lappeenrannan henkilötäydennyskeskus (HTK) 1 erityistuomioistuimessa, 10.000 siellä “seulotun” karkurin suhteen, ei ole millään kuviteltavissa olevalla tieteellisellä ja todennäköisyysperusteella uskottavaa tai vakavasti otettavaksi tarkoitettua historian tulkintaa.
Tulkintaa, ettei suuresti sotilaittemme arvostaman ylipäällikkö Mannerheimin ankaraa punikkikarkureihin kohdistettua ampumiskäskyä 20.6.1944 kukaan sotilasviranomainen noudattanut tai toimeenpannut Lappeenrannassa ja sen ympäristössä kesäkuussa 1944, kukaan suomalainen isänmaan ystävä ei voi pitää uskottavana. Tulkinta on siis selvästi ja riidatta mahdoton.
Toisaalla eihän tuhansia Lappeenrantaan seulottuja ja koottuja punikkikarkureita saanut Mannerheimin selvän määräyksen 20.6.1944 mukaan palauttaa takaisin rintamallekaan.
Käskyhän ei ollut Mannerheimin nimissä, se ei ollut käsky ampua karkureita, siinä ei puhuttu mitään punikeista, sitä ei jätetty toimeenpanematta eivätkä Kekkonen ja Nieminen ole sellaista väittäneetkään. Pelhon on todellakin syytä lopettaa kirjoittelu Huhtiniemestä.
Pelhon esittää myös seuraavassa äärimmäisen vakavia syytöksiä, joita hän ei kuitenkaan ole sanallakaan pystynyt todistamaan:
Kun kaikki muut tilanteeseen kuviteltavissa olevat tai soveltuvat vaihtoehdot ovat näin uskottavasti perusteltavissa poisuljetuiksi, niin jäljelle jää vain yksi varma vaihtoehto: jotakin salattua Lappeenrannan HTK 1:n erityiselimen päätöksin Mannerheimin käskyn 20.6.1944 mukaisin määräyksin seulotuille tuhansille punikkikarkureille on täytynyt tapahtua? Mutta mitä?
He katsosivat. Kaikki. Kuten katosivat heitä koskevat pidätysluettelot, kuulustelupöytäkirjat ja HTK 1:n tuomioita koskevat tuomiolauselmat sekä vankien vartijoina toimineiden sotilaiden kantakortit.
Tuhannet punikkikarkurit on siis tuhottu ja heitä koskevat tiedot joko tuhottu tai väärennetty? Näin vakavia syytöksiä ei tulisi edes huonon viihdekirjailijan esittää ilman hyvin painavia todisteita. Kun keskustelussa Pelhon alkuaan mainitsemat ”tuhannet” olivat vähitelleen sulaneet korkeintaan satoihin ja sitten kymmeniin ja keskustelun edetessä Pelhon tarkoittamia tapauksia ei lopulta näkynyt olevan ollenkaan, Pelho silmää räpäyttämättä palaa niihin tuhansiin! Ja nyt hän vielä päälle päätteeksi tekee heistä punikkeja!
Palaan nyt äsken sanomaani: koska Pelho ei ole pystynyt tuomaan enää aikoihin argumenttiensa tueksi mitään asiallista tietoa eikä kukaan muukaan ole niin tehnyt, ja koska Pelhon väitteitä on uskottavasti kaadettu aikamoinen joukko ja koska Pelho lopulta on sortunut – varoituksista välittämättä – täysin mielikuvituksellisiin väitteisiin, on tullut aika panna tälle keskustelulle piste.
Tämä keskustelu on siis päättynyt.