Emma-Liisa kirjoitti:Eivätkö ihmisoikeudet ainakin kansainvälisesti kuulu perinteisten liberaalien aatemaailmaan? Siis ne perinteiset ihmisoikeudet (vapaus jostakin) kuten sanan- ja kokoontumisvapaus.
Liberalismi on alkujaan varsinkin Manner-Euroopassa tarkoittanut sama kuin vasemmisto, konservatismi taas on tarkoittanut heidän vastustajiaan eli oikeistoa. Tämä historiallinen vasemmistoperinne näkyy vaikkapa mm. Tanskan Venstre-puolueen nimessä. Kyseessä ei ole Vasemmistoliiton kaltainen puolue vaan jo vuonna 1870 perustettu perinteikäs maltillinen oikeistopuolue.
Liberaalit ajoivat yleensä kaikissa maissa perustuslaillista hallitustapaa, kavennuksia hallitsijan valtaoikeuksiin, parlamentarismia, yhdistymis- ja kokoontumisvapauksia. Kun nämä saavutettiin useimmissa maissa 1800-luvun puolivälissä, liberaalit keskittyivät puolustamaan niitä. Myös vapaakauppa ja taloudellisen sääntelyn purkaminen oli yleensä liberaalipuolueiden ohjelmassa, kuten myös Tanskan Venstrellä, jossa maan vahvat maatalousintressit olivat edustettuina.
Suomessa tällainen kehitys puuttui pitkään. Suomen 1800-luvun liberaalit jäivät kahden kielitulen väliin ja puolue kuihtui. Tärkein yksittäinen taustatekijä oli tietenkin poliittinen yhteys Venäjään. Venäjällä liberalismia edustivat vuoden 1905 jälkeen duuman Kadetit, jotka suhtautuivat Suomen autonomian vahvistamiseen torjuvasti. Suomalaisten tuli tulla mukaan duumaan kuten muidenkin. Tällainen ei ollut ensinkään Suomen perustuslaillisten mieleen.
Sittemmin Suomen maanviljelijät suhtautuivat vapaakauppaan torjuvasti, erityisesti itsenäistymisen aikana. Pitkään sinnitellyt LKP:kin joutui lopulta yhdistymään Keskustapuolueeseen.
Myöhempi uusliberalismi, joka 1980-luvulla sai vahvan jalansijan myös Suomessa, ei ole ollut yhtä kiinnostunut ihmisoikeuksista, mutta sen sijaan markkinoiden vapaudesta ja yrittäjyydestä kansalaisen ylivoimaisesti tärkeimpänä vapautena. Nykypäivän konservatiivipuolueet edustavat kaikkialla pääosin markkinaorientoitunutta uusliberalismia. Heillekin silti lainsäädäntö ja talouden pelisääntöjen luonti ovat tärkeää, vaikka tämä joskus voi olla vaikeata uskoa.
Liberaalien perinteinen käsitys oli yövartijavaltio, jossa valtion tehtävät on tiukasti rajattu lähinnä tienpitoon, poliisiin ja puolustukseen ja verot vastaavasti keveät. Heidän taistelemansa absolutistinen monarkia kun oli pyrkinyt puuttumaan valtiolle sopimattomiin asioihin. Ajattelutapa on uusliberalismissa edelleen voimissaan. Erityisen vahva suuntaus tämä on USA:ssa, mistä nykypäivän poliittiset vaikutteet ovat paljolti peräisin.
Kun konservatiivit ja vasemmisto löivät eri maiden parlamenteissa kättä, ne kykenivät pääsemään sopuun siitä, että valtiolla tulee olla paljon laajempia tehtäviä mm. sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa. 1900-luvun mittaan perinteinen konservatismi on kuivunut pois, mutta jäljelle ovat jääneet vasemmistopuolueet, jotka edelleen vastustavat uusliberalismia, joka oikeastaan pyrkii palaamaan henkisesti 1800-luvulle.
Suomessa perinteistä liberalismia edusti pitkään Edistyspuolue, jonka tunnetuimpia edustajia oli tasavallan ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg. Usein liberalismin kannattajat olivat asianajajia ja juristeja.
Sosialistiset vasemmistopuolueet taas omaksuivat ihmisoikeudet liberaaleilta, kun nämä olivat paljolti saaneet tahtonsa läpi perustuslakien muodossa.
Oikeastaan siis ajatuksia on valunut oikeistosta vasemmistoon ja vasemmistosta oikeistoon. Jopa siinä määrin, että voidaan kysyä, onko mielekästä puhua niistä.