Vetehinen kirjoitti:Jyrki Ilva kirjoitti:"Ruotsalainen hallinto" käyttämässäsi merkityksessä ja "ruotsalaisuus"
poliittisena liikkeenä ovat tässä yhteydessä epähistoriallisia konstruktioita.
Ruotsalainen hallinto ja ruotsalainen puolue ovat historiallisia tosiasioita.
Ruotsalainen puolue ei ole tosiasia kyseisenä aikana. Myöhemmän ruotsalaisen
puolueen tai sen päämäärien projisoiminen menneisyyteen on tyylipuhdas
anakronismi. Samalla lailla myös fennomaanien päämäärien projisoiminen
menneisyyteen on anakronistista, vaikkei tämä ole ollut takavuosien
suomalaiskansallisessa historiankirjoituksessa mitenkään epätavallista.
Ruotsin valtakunnan hallinnosta tai suomalaisen, suurelta osin ruotsinkielisen
hallintoeliitin toiminnasta ei voi puhua käyttämässäsi merkityksessä jotenkin
selkeästi ruotsinkielisen tai ruotsalaistaustaisen väestön etuihin sitoutuvana
hallintona. Eliitin aseman ylläpitäminen ja sen intressien edistäminen tapahtui
paljon selkeämmin sääty-yhteiskunnan rakenteiden ja erilaisten epävirallisten
verkostojen kautta.
Näkökulmasi vaikuttaa olevan, että ruotsin osaaminen tarkoittaa, että
henkilö on ruotsinkielinen. Suomen osaaminen ei tarkoita, että henkilö on
suomenkielinen. [...] Äidinkieli -termin siirtäminen 1800-luvulle on mielestäni
anakronismia tämän päivän puheista ja väestörekisterimerkinnöistä.
Suomen kielen osaaminen ei tarkoita automaattisesti, että henkilö olisi
suomenkielinen. Ruotsin kielen osaaminen ei sekään automaattisesti tarkoita,
että henkilö olisi ruotsinkielinen. Kun puhutaan 1700-luvun lopun ja 1800-luvun
alun suomalaisista säätyläisistä, ruotsi oli kuitenkin useimpien äidinkieli, vaikka
osalla se saattoi olla myös suomi tai saksa.
Äidinkieli-termin käytön osalta olet itse asiassa jossain määrin oikeassa.
Äidinkieli (merkityksessä henkilön ensimmäisenä oppima ja parhaiten
osaama kieli) ei ollut vielä tässä vaiheessa yhtä tärkeä henkilön identiteettiä
määrittävä tekijä kuin miksi se myöhemmin muodostui, kieleen ja kulttuuriin
perustuvan kansallisuuskäsityksen lyötyä toden teolla läpi.
On varmaankin vaikea hyväksyä sitä, että Suomi oli ruotsalaisen vähemmistön hallitsema maa ja vähemmistö esti suomen ja suomalaisten enemmistön aseman parantamisen. Sillä oli siihen keinot: ruotsalaisella vähemmistöllä oli valta ja rahat tehdä lähes mitä sitä huvitti oman asemansa parantamiseksi.
Vielä kerran: eliitin asema ja identiteetti rakentui kielen sijasta pikemminkin
yhteiskunnan säätyrakenteen ja erilaisten yhteiskunnallisten verkostojen ympärille.
Tätä voi olla nykynäkökulmasta vaikea ymmärtää, koska emme enää elä sääty-
yhteiskunnassa. Säätyläisten joukossa oli lisäksi muitakin kuin ruotsinkielisiä
- esim. saksalla oli merkittävä asema etenkin Viipurissa, Ruotsin valtakuntaan suurvalta-ajalla kuuluneista merentakaisista alueista nyt puhumattakaan.