Historia kielipoliittisena lyömäaseena

[Jyrki Ilva]

Eikä ole anakronismia. Vuodesta 1809 kesti 61 vuotta
ruotsalaiseen puolueeseen ja se on 2-2,5 sukupolvea. Ruotsalainen puolue oli
1870-1906 ja se syntyi ruotsalaisen hallinnon piiristä.

Oliko vuonna 1809 olemassa ruotsalainen puolue vai eikö ollut?

Tämä on kuitenkin todennettavissa oleva tosiasia. Sama koskee myös monia ensimmäisen sukupolven fennomaaneja, jo mainittu J.W. Snellman mukaan lukien.

Henkilöitten äidinkielen, sanotaan nyt vaikka merkityksessä syntymäkieli, henkilön äidin kieli, henkilön isän kieli, kotona käytetty kieli tms, on kyllä aika vaikea selvittää monissa tapauksissa oikeasti.

Klaus Lindgren selittää "äidinkielen" olevan kirjeiden perusteella pääteltävissä. Kirjoittamalla ruotsinkielinen kirje, on ruotsinkielinen äidinkieleltään.

1800-luvulla kirjoitettiin paljon kirjeitä. Jos henkilön esim. sukulaistensa
kanssa käymä kirjeenvaihto on kauttaaltaan ruotsinkielistä, voimme olettaa,
että henkilön äidinkieli on ruotsi.

Otetaanpa esimerkiksi jo mainittu J.V. Snellman: osaatko sanoa miksi
julkaistujen teosten lisäksi myös Snellmanin kirjeenvaihdon sisältävät
kootut teokset on julkaistu sekä alkukielisenä sarjana (valmistui 1998) että
suomeksi käännettynä laitoksena (2005)? Jälkimmäisen kaikki 24 osaa
löytyvät verkostakin, edellistä ei valitettavasti aikanaan 1990-luvulla
ymmärretty pistetty talteen sähköisessä muodossa.

Se nyt vaan on fakta, että Suomen hallinto oli ruotsalainen ja suomivastainen. Siitä ei pääse yli eikä ympäri sievistelemällä ja kiertelemällä.

"Se on nyt vaan fakta" on uskomus, ei tieteelliseen keskusteluun soveltuva
argumentti. Faktat pitää myös pystyä todistamaan.

Kyllä se on niin kuin ylle kirjoitin. Ei sitä ole kukaan kyseenalaistanut. Tuskin sinäkään väität toista. Kunhan sumuttelet ja ammut häirintätulta.

Tarkoitin mitä sanoin. Kuten edellä on todistettu, käsityksesi on monilta
osin anakronistinen, liioitellun mustavalkoinen ja perustuu myöhempien kielipoliittisten argumenttien tueksi konstruoituun historiakuvaan.

[ekyto]

Muissa maissa eliitti valitsi kielen (Englannissa ranska), mutta Suomessa kieli valitsi eliitin.

Millä sinä tuon perustelet? Vai perusteletko ollenkaan?

[ekyto]

Noin epämääräiset prosentit eivät riitä, koska tiedät hyvin, ettei kuka tahansa maantiellä tai kadulla vastaantullut yksinomaan suomea puhuva olisi voinut ryhtyä opettamaan virkamiehelle suomea ja kääntämään tälle ruotsinkielistä tekstiä suomeksi. Selvästikin alle 90 % väestöstä osasi edes lukea

Tulee epätodellinen olo. Voiko olla totta, että joku tänään kuvittelee, ettei ruotsalaiselle virkamiehelle ei olisi 1800-luvun Suomessa löytyä suomen opettajaa?

Opettajan henkilöllisyys olisi minun tiedettävä ja ellen tiedä, se todistaa mielestäsi, ettei opettajaa ollut olemassa.

Mikä sirkus. En tiedä närpiöläisen paaperon suomen opettajan nimeä. Ei se piru vie tarkoita, että paaperolla ei olisi opettajaa.

No kai sentään tiedät, missä koulutuslaitoksissa niitä suomen opettajia koulutettiin 1800-luvulla?

On muuten kumma, ettei sinulla ole aina epätodellinen olo. Vai tuleeko se vain kun joudut mielikuvitusmaailmasi sijaan tekemisiin todellisen maailman kanssa? Vähän niin kuin jossain elokuvassa vanha juoppo maalari oli ensimmäistä kertaa vuosiin selvinpäin ja ihmetteli, kuinka olo oli samantapainen kuin nuorena miehenä ensikännissä, jotenkin epätodellinen.

[ekyto]

Ei ole epäilystä, etteikö Suomen ruotsalainen hallinto olisi harannut vastaan pitääkseen ruotsin ainoana hallinnon kielenä, eli jotta hallintovirkamiehet saisivat etuja itselleen.

Ruotsalainen hallinto? Etkös sinä juuri väittänyt, että hallinnossa oli myös suomenkielisiä? Vai olivat suomenkielisetkin ruotsalaisia vielä Venäjän vallan aikaan?

[ekyto]

Kyllä se on niin kuin ylle kirjoitin. Ei sitä ole kukaan kyseenalaistanut. Tuskin sinäkään väität toista. Kunhan sumuttelet ja ammut häirintätulta.

Ei se kyllä ole. Monikin on sen kyseenalaistanut, Tomppaa ehkä lukuunottamatta. Itse ammut häirintätulta.

[Vetehinen]

Eikä ole anakronismia. Vuodesta 1809 kesti 61 vuotta
ruotsalaiseen puolueeseen ja se on 2-2,5 sukupolvea. Ruotsalainen puolue oli
1870-1906 ja se syntyi ruotsalaisen hallinnon piiristä.

Oliko vuonna 1809 olemassa ruotsalainen puolue vai eikö ollut?

Ei ollut.

1800-luvulla kirjoitettiin paljon kirjeitä. Jos henkilön esim. sukulaistensa
kanssa käymä kirjeenvaihto on kauttaaltaan ruotsinkielistä, voimme olettaa,
että henkilön äidinkieli on ruotsi.

Emme oikeastaan voi, koska äidinkieli terminä on anakronistinen siirto tämän päivän väestörekisteristä 1800-luvulle.

Oikea ja tarkka kielimääritelmä on, mitä kieltä henkilö osasi.

Monissa hoveissa kirjoiteltiin kirjeitä ranskaksi. Mannerheimin perheessä muistaakseni seurusteltiin ranskaksi.

Otetaanpa esimerkiksi jo mainittu J.V. Snellman: osaatko sanoa miksi julkaistujen teosten lisäksi myös Snellmanin kirjeenvaihdon sisältävät
kootut teokset on julkaistu sekä alkukielisenä sarjana (valmistui 1998) että
suomeksi käännettynä laitoksena (2005)

Osaan sanoa. Snellman kirjoitti ystävilleen ja varmaan muillekin ruotsiksi, joka oli hallinnon kieli ja ainoa virallinen kieli.

Toki on varmaan toinenkin syy. Snellmanin suku on ruotsalaistunut suomalaissuku, ja Snellman on asunut ympäristössä, jossa luultavasti ei ole käytetty suomea paljon tai ei ehkä juuri lainkaan.

Olen hiukan matkustellut ja tutustunut muidenkin maiden elämään. Siksi osaan kertoa, että hindin puhuja saattaa ja kirjoittakin kirjeitä englanniksi, joka ei ole hänen "äidinkielensä".

Elias Lönnrot kirjoitti paljon ruotsinkielisiä kirjeitä ystävilleen, mutta lapsena hän joutui käyttämään yksityisopetusta ruotsissa päästäkseen kouluun.

Kirjeiden kirjoittaminen ei todista juuri mitään.

Kuten edellä on todistettu, käsityksesi on monilta
osin anakronistinen, liioitellun mustavalkoinen ja perustuu myöhempien kielipoliittisten argumenttien tueksi konstruoituun historiakuvaan.

Suomen kielipolitiikan tueksi on kehitetty sievistelty ja kaunisteltu 1800-luvun auvoinen historiankirjoitus. Ruotsalainen vähemmistödiktatuuri on nostettu jalustalle ja sillä perustellaan nykypäivän kielipolitiikkaa.

Todellisesta historiasta halutaan aktiivisesti unohtaa, että hallinto oli ruotsalainen vähemmistödiktatuuri, joka esti suomea ja suomalaisia etenemästä, koska se pelkäsi omien etujensa puolesta.

[Tapio Onnela]

Suomen kielipolitiikan tueksi on kehitetty sievistelty ja kaunisteltu 1800-luvun auvoinen historiankirjoitus. Ruotsalainen vähemmistödiktatuuri on nostettu jalustalle ja sillä perustellaan nykypäivän kielipolitiikkaa.

Todellisesta historiasta halutaan aktiivisesti unohtaa, että hallinto oli ruotsalainen vähemmistödiktatuuri, joka esti suomea ja suomalaisia etenemästä, koska se pelkäsi omien etujensa puolesta.

Sitten vain tutkimustietoa näiden väitteiden tueksi. Ainakaan toistaseksi sitä ei ole löytynyt, ainoastaan noita anakronismeja.

[jsn]

Sitten vain tutkimustietoa näiden väitteiden tueksi. Ainakaan toistaseksi sitä ei ole löytynyt, ainoastaan noita anakronismeja.

Ja tietämättömyyttä ja suoranaisia satuja.

[Eki]

Suomea äidinkielenään puhuvia ei vuonna 1809 käsittääkseni ollut ainakaan enempää kuin miljoona henkeä. Näistä ehkä 700 000 - 800 000 sillä alueella, jonka Ruotsi luovutti Venäjälle Haminan rauhassa. Lisäksi suomea puhuvia oli ns Vanhan Suomen alueella ja Inkerinmaalla sekä myös Ruotsissa Länsi-Pohjassa ja vielä jonkin verran Värmlannissa. Vienan väestöä voitiin varmaan pitää suomenkielisinä. Samoin ehkä Aunuksen karjalaisväestöä tai ainakaan silloin ei vielä oltu määritetty aunuksenkarjalaa eli livviä (eikä lyydiä) omaksi kielekseen.

Joka tapauksessa suomenkielinen väestö kokonaisuudessaan oli enintään miljoona henkeä. Osa, kuten Värmlannin suomalaiset alueilla, joissa assimilaatio valtakieleen oli vain ajan kysymys.

En osaa sanoa, oliko suomen kielen nousu kansankielestä sivistys- ja hallintokieleksi ihme vai oikein iso ihme. Joka tapauksessa kansallisromantiikan voima tuntuu olleen kerrassaan valtava niin että maamme ruotsinkielinen lukeneisto otti asiakseen kehittää kansankieltä. Vanhan Suomen liittäminen muuhun suuriruhtinaskuntaan oli epäilemättä perusteltua monista syistä. Silti menee ihmeen puolelle, että Venäjän hallinto välitti tehdä tuon päätöksen. Edelleen on aika arvoituksellista, miten Venäjän tsaarit tai ainakin Aleksanteri II suhtautuivat niin suopeasti Suomeen, että mm kansankielen kehittyminen saattoi edetä rauhassa.

Suomen kielen suotuisa kehittyminen ei ollut ihan pelkästään autonomista Suomea koskeva asia. Rinnan, osin edelläkin, suomen kieli kehittyi myös Inkerinmaalla. Aivan Pietarin palatsien kupeessa eli noin 130 000 inkeriläistä kiinteissä kyläyhteisöissään. Heidän elintasonsa nousi kohisten maaorjuuden poistumisen jälkeen. Pietarin kaupunki kun osti maataloustuotteita niin paljon kuin ikinä kyettiin tuottamaan. Elintason nousu ja tiiviit kyläyhteisöt edistivät myös oman kielen käyttöä. Kolppanan opettajaseminaari perustettiin saman vuonna (1863) jolloin Suomen Suuriruhtinaskunnassa annettiin ns kielimanifesti. Suomenkielisiä lehtiä perustettiin ym. Inkerinmaan kieliolojen kehitys oli toki heijastusta Suomesta ja asioiden alkuunpanijoina olivat pääasiassa suomenkieliset papit.

Kuten tiedetään suomen kieli on jäänyt kehittyväksi kieleksi vain Suomessa. Ruotsin puolella asuvat suomenkieliset ovat sulautuneet valtaväestöön suhteellisen helposti vaikka yhteydet Suomeen ovat olleet aika vaivattomia. Asiaa voi halutessaan selittää vaikka suomenkielisten syrjimisellä Ruotsissa. Suomen kielen tosiallinen häviäminen Venäjällä on seurausta vähemmistöjen suoranaisista tuhoamisesta ja hajoittamisesta hyvin laajalle alueelle. Tätä on täydentänyt suomenkielisten paluumuutto Suomeen. Suomea puhuvia, aikanaan hyvinkin vahvoja yhteisöjä on syntynyt 1900-luvun alussa myös Yhdysvaltojen pohjoisosiin ja Kanadaan. Niissäkään kieli ei enää kehity, vaikka syrjimistä tai sortoa ei olekaan. Asiat vain etenevät luontaisella tavallaan.

[Klaus Lindgren]

Mitenköhän tuo Vetehisen argumentaatio oikein menee? Nyt siis se maan säätyläistö oli suomenkielistä, mutta maa oli silti ruotsalaisten virkamiesten komennossa? Nuo kaksi väitettä ovat ristiriidassa.

[MM]

Ekin pohdintaan yhtyen toistan ihmettelyni siitä, että karjalan kieli säilyi Tverin alueella 1600-luvun puolivälistä ainakin Virtarannan tutkimuksiin saakka, mutta hävisi Suomesta yhdessä sukupolvessa kun karjalaiset sijoitettiin tasaisesti muun väestön sekaan.

[Klaus Lindgren]

Ekin pohdintoihin liittyen voisin sanoa, ettei suomen kielen nousu 1800-luvulla ole mitenkään ihmeellistä. Samanlaista tapahtui samaan aikaan kaikkialla Euroopassa, lähimpinä esimerkkeinä Baltian maat ja Norja. Kansallisuusaatteen nousu ja oman kielen merkityksen korostaminen juuri 1800-luvulla ovat todella yleiseurooppalaisia ilmiöitä. Itse asiassa seuraavalla vuosisadalla nähtiin eräänlainen saman asian toinen aalto, kun erilaiset vähemmistöryhmät nousivat vuorostaan kehittämään omia kirjakieliään ja vaatimaan itselleen oikeuksia, kuten vaikkapa täällä Suomessa saamelaiset. Nykyään Euroopan Neuvosto ja EU ovatkin taanneet virallisille vähemmistökielille koko joukon oikeuksia, näitä kieliä ovat mm. saami, plattdeutsch, baski ja kymri, vain joitain mainitakseni.
Se, että Tverin karjala on säilynyt niin kauan, lienee johtunut ennen kaikkea siitä, että ennen modernin kansakunnan syntyä, teollistumista ja muuta modernisaatiota ihmiset elivät kyläyhteisöissään nykymenoon verrattuna hyvin omissa oloissaan, etenkin Venäjällä lukutaidottomien maaorjien ja talonpoikien keskenään puhuma kieli ei esivaltaa tai ketään muutakaan juuri kiinnostanut, joten mitään sulautumispaineitakaan ei ollut. Toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa tilanne oli tyystin toinen. Suomen kaakkoismurteita puhuvista karjalaisista itse asiassa hyvin moni säilytti murteensa (tutkimustietoa minulla eri ole, omia havaintoja kyllä), mutta uskallanpa arvella, että varsinaista karjalan kieltä puhuneisiin saattoi kohdistua melkoinen paine olla olematta "ryssä" tai muuta sellaista.

[MM]

Suomen kielipolitiikan tueksi on kehitetty sievistelty ja kaunisteltu 1800-luvun auvoinen historiankirjoitus. Ruotsalainen vähemmistödiktatuuri on nostettu jalustalle ja sillä perustellaan nykypäivän kielipolitiikkaa.

Todellisesta historiasta halutaan aktiivisesti unohtaa, että hallinto oli ruotsalainen vähemmistödiktatuuri, joka esti suomea ja suomalaisia etenemästä, koska se pelkäsi omien etujensa puolesta.

Sitten vain tutkimustietoa näiden väitteiden tueksi. Ainakaan toistaseksi sitä ei ole löytynyt, ainoastaan noita anakronismeja.

HAIK 3/2010 Paaskosken artikkelista "Miksi Vanha Suomi liitettiin Suomen suurruhtinaskuntaan" näyttäisi löytyvän jonkunlaista tukea Vetehisen näkemyksille:

"Yhdistämistoimien seurauksena Vanhan Suomen säätyläiset joutuivat omaa lääniään koskevissa ratkaisuissa kokonaan sivuraiteelle. Heitä ei kelpuutettu uuteen läänin- eikä paikallishallintoon, ja yhtä lukuun ottamatta myös entiset kihlakunnantuomarit määrättiin lakkautuspalkalle. Rosénin sekä dosentti V. A. Nordmanin ja professori Yrjö Blomstedtin mielestä tämä oli Vanhan Suomen integroinnin kannalta ollut suuri vahinko. Suomen Sukututkimusseuran piirissä vaikuttaneen kolmikon mukaan Vanhan Suomen säätyläisten oli helpompi suhtautua kaksijakoiseen alamaisuuteensa kuin Ruotsiin tähyävien läntisten maanmiestensä. Vanhan Suomen säätyläiset olivat syntyneet Venäjän hallitsijoiden alamaisiksi eikä heidän näkökulmastaan katsottuna historia ollut totisesti Ruotsin kuninkaiden historiaa. Vanhan Suomen säätyläisten syrjäyttämisestä 1810-luvulla seurasi Blomstedtin mukaan trendi, jossa monet hakeutuivat keisarikunnan puolelle sotilasakatemioihin tai siivilioppilaitoksiin. Tutkintojen jälkeen he jäivät Venäjälle eivätkä monetkaan heistä palanneet takaisin. Muutamat Vanhan Suomen säätyläiset löysivät turvasataman kenraalikuvernöörin kansliasta ja postilaitoksesta, joissa palvelikin runsaasti sukuperältään ”vanha-suomalaisia” virkamiehiä.[17]"
(korjaus: ote on Paaskosken artikkelin puolelta, ei Rasilaisen)

[Eki]

Ekin pohdintoihin liittyen voisin sanoa, ettei suomen kielen nousu 1800-luvulla ole mitenkään ihmeellistä. Samanlaista tapahtui samaan aikaan kaikkialla Euroopassa, lähimpinä esimerkkeinä Baltian maat ja Norja. Kansallisuusaatteen nousu ja oman kielen merkityksen korostaminen juuri 1800-luvulla ovat todella yleiseurooppalaisia ilmiöitä.
...

Kiitti!

Myönnän auliisti, että suomenkielen ihmeellinen kohoaminen sivistyskieleksi oli ihan selitettävissä oleva ihme.

Karjalan kielen, siis livvin, historiasta voisi avata oman ketjun. Voi kyllä olla, että vain fennougristit pystyisivät kirjoittamaan aiheesta jotain tolkullista.

Se kyllä on aivan totta, että Raja-Karjalan livvikot ripoteltiin pahasti eri puolille maatamme. Kieli elää tämän vuoksi lähinnä enää harrastajien piirissä. Venäjän Karjalassa se on harvojen keski-ikäisten tai nuorempien äidinkieli.

[ekyto]

Mitenköhän tuo Vetehisen argumentaatio oikein menee? Nyt siis se maan säätyläistö oli suomenkielistä, mutta maa oli silti ruotsalaisten virkamiesten komennossa? Nuo kaksi väitettä ovat ristiriidassa.

Olen huomannut saman, ja pari kertaa kysynytkin asiasta Vetehiseltä, että kummin päin se on, mutta hän ei osaa vastata. Se on niin kuin lontooksi sanotaan "you can't save your cake and eat it too".