Tänään 19.10.11 oli Jussi Nuorteva Kansallisarkistosta vastannut Hesarin mielipidesivulla aiemmin esitettyyn väitteeseen, että sotavankeja ja luovutuksia ei olisi Suomessa tutkittu ja/tai ettei tuloksia olisi käsitelty juilkisuudessa.
Tällainen väite saa kysymäään, mikä on historiallisen tiedon taso Suomessa, jos näinkin ison julkisuuden saanut hanke on jäänyt huomaamatta. Tosin huomaaminen edellyttää ainakin lehtien lukemista ja/tai TV:n ja radion ajankohtaisohjelmien seuraamista, jos ei itse tutkimusten lukemiseen ole aikaa.
Samassa lehdessä on kaksi vastakkaista mielipidettä. Asianajaja Kari silvennnoinen lähtee sellaisesta oletuksesta, että koska (hänen mielestään) Suomen asia oli oikea, kaikki mitä Suomi teki oli oikein.
Dosentti Bäckman taas kirjoittaa, että "22.6.1941 Saksan ilmavoimat iski useita kertoja Suomen lentokentiltä Leningradia vastaan. Neuvostoilmavoimat neutraloi uhan pommittamalla saksan tukikohtia Suomessa 25.6.1941 - - "
Eivätkös Leningradia (vai oliko se Kronstandt?) vastaan hyökänneet koneet lähteneet Suur-Saksan alueelta, vaikka lensivätkin Suomen alueelta ja ottivat (paluumatkalla?) polttoainetäydennystä Suomessa. Missään tapauksessa ko. koneet eivät olleet Suomen lentokentillä 25.6. eivätkä NL:n ilmavoimat onnistuneet "neutraloimaan" mitään muiitakaan koneita.
Jos Bäckman sanoisi, että NL halusi neutraloida Suomen ilmavoimat ja Suomessa olevat saksalaiset koneet, mutta ei siinä onnistunut, vaan pommitti siviilikohteita, niin asia olisi ok.
Jokisipilä ei käsittääkseni unohtanut, vaan nimenomaan korosti, että "kädenlyönti Syvärillä" ei onnistunut ja että Suomi osallistui piiritykseen, mutta passiivisesti ja puoliteholla.