Historia kielipoliittisena lyömäaseena

[Klaus Lindgren]

varsin pian he huomasivat, etteivät kyenneet käsittelemään suomeksi seuran talousasioita. Sanastoa ei ollut, joten piti kirjoittaa ruotsiksi.

Sanojen puuttumisella on usein ja yleisesti perusteltu, miksi suomi ei olisi voinut olla hallinnon kieli, mutta ruotsi on ollut hallinnon kieli ja lainannut sanastoa muista kielistä silloin kun ruotsista tuli hallinnon kieli. Ennen ruotsia hallinnon kieli oli latina ja saksa. 1600-luvulla Ruotsia hallittiin osin saksaksi.

Eli Lönnrot ja Keckman olisivat voineet keskustella noista asioisat suomeksikin, jos olisivat halunneet. Uskotko todella, että he eivät olisi halunneet?

Sanasto syntyy ja kehittyy kun kieltä käytetään. Niin on käynyt ruotsille ja olisi käynyt suomelle, jos se olisi ollut hallinnon kieli.
Sanaston puuttumiseen vetoaminen on propagandaa jolla vain pyrittiin estämään suomen ottaminen hallinnon kieleksi.

Sanastoa tosiaan luotiin suurella innolla, mm. Schildtin ja Lönnrotin luomaa sanastoa me käytämme joka päivä. Sanaston puuttumiseen vedottiinkin aina silloin tällöin 1800-luvulla, ja siihen fennomaanit vastasivat luomalla sitä sanastoa. 1800-luvun lopulla asia olikin jo menettänyt ajankohtaisuutensa, uusia sanoja ei enää häiritsevässä määrin puuttunut. Vuonna 1809 sitä sanastoa ei kuitenkaan ollut. Itse asiassa kukaan, toistan, ei kukaan, ehdottanut suomea maan hallintokieleksi vielä tuolloin. Ensimmäiset ehdotukset tulivat vuoden 1820 kieppeillä, mutta nekin jäivät yksittäisiksi puheenvuoroiksi. Edes vähän laajempaa mielenkiintoa nousi 1830-luvulla joissain ylioppilaspiireissä ja vuoden vuoden 1844 kieppeillä Snellman ja pari muuta sitten saivat aikaan laajempaa kiinnostusta. Näin ollen niihin aikoihin, kun Suomi liitettiin Venäjän valtakuntaan, suomen tekeminen maan viralliseksi kieleksi ei pälkähtänyt kenenkään päähän, ei keisarin, ei kenraalikuvernöörin, professorin eikä talonpojankaan.

[Klaus Lindgren]

Lindgrenin tavoite on käsittääkseni osoittaa äidinkieltä, jolle hänellä on omat yksityiset määrittelynsä, joita itse pidän humpuukina ja kielipropagandana. Äidinkielen painottaminen on anakronistista puppua tästä päivästä 1800-luvulle.

Hallinto oli yksikielinen ruotsinkielinen. Se on fakta.

Mitä merkitystä on sillä, oliko hallinnon virkamiesten äidinkieli ruotsi, saksa, ranska, venäjä tai suomi?

Epäilen että Lindgren jankuttaa äidinkielestä pyrkiäkseen osoittamaan rotuominaisuuksia.

Tuosta voisi jo loukkaantua, mutta olkoon. Ei, nämä minun näkemykseni Suomen säätyläistön kielitilanteesta eivät tosiaankaan ole omaa keksintöäni, vaan perustuvat aiempaan tutkimukseen, kirjallisuuteen ja aikalaislähteisiin. Itse asiassa näkemys, jonka mukaan Suomen säätyläistö oli 1800-luvun alkupuolelle asti ruotsinkielistä (niin, ja Viipurin suunnassa osin saksankielistä) oli yleinen vallitseva käsitys jo tuolloin, ja sen on ollut sitä sen jälkeenkin. Kaikista asiaan perehtyneistä tutkijoista, harrastajista ja muista kiinnostuneista Vetehinen on ensimmäinen, joka on mennyt kyseenalaistamaan tuon näkemyksen. Vetehinen voisi vielä esittää näkemykselleen jotain empiiristä evidenssiä. Evidenssiä ei ole puutteellisiin ja pintapuolisiin hajatietoihin perustuva päätelmä.

Vetehisen maininnat hallinnon ja säätyläistön kielistä alkavat lopultakin selventää hänen näkemyksiään: oliko siis Vetehisen mukaan niin, että oikeastaan suomenkieliset virkamiehet hallitsivat maata ruotsiksi voidakseen siten ajaa paremmin omia etujaan ja sortaakseen tavallista kansaa?

Vetehisen epäilys siitä, että haluaisin osoittaa rotuominaisuuksia, on täysin tuulesta temmattu. Esittäisikö nimimerkki Vetehinen samoja arveluita ja päätelmiä omalla nimellään?

[Vetehinen]

Vetehisen epäilys siitä, että haluaisin osoittaa rotuominaisuuksia, on täysin tuulesta temmattu.

Kirjoitat hyvin samalla tavalla kuin svekomaanit. Sinä puolustelet svekomaaneja ja ruotsalaista hallintoa. Painotat kirjoituksissasi äidinkieltä, joka on etnisyyden merkki.

Objektiivinen henkilö tunnistaa ja hyväksyy myös ruotsalaisen hallinnon negatiiviset ominaisuudet, joita oli oman edun tavoittelu ja suomen kielen aseman edistyksen estäminen, jotka ovat tunnettuja ja todettuja faktoja.

[Vetehinen]

Näin ollen niihin aikoihin, kun Suomi liitettiin Venäjän valtakuntaan, suomen tekeminen maan viralliseksi kieleksi ei pälkähtänyt kenenkään päähän, ei keisarin, ei kenraalikuvernöörin, professorin eikä talonpojankaan.

Päähän pälkähtämisiä on varmaan tapahtunut jo aikaisemmin 1700-luvulla. Suomalaisuuden liiton julkaisussa on maininta vuoden 1738 valtiopäivillä tehdystä esityksestä.

"Valtiopäivien salaisessa valiokunnassa sukeutui kova kiista Suomessa olevien vir- kamiesten suomentaidon tarpeellisuudesta. Turkulainen porvari Esaias Wechter uskalsi puhua jopa suomalaisten syrjinnästä."

Vuonna 1809 ei ollut voimavaroja vaatia. Oli hävitty sota joka oli turmellut maan ja sen taloutta. Venäläisten voittajien tavoitteista ei ollut täyttä selvyyttä.

Kun suomalaiset vähitellen vaurastuivat, saivat lisää voimavaroja vaatimustensa pontimiksi, vaatimuksen kasvoivat.

Täysin nujerretulla ei ole voimavaroja vaatia. Se että vaatimukset olivat heikkoja 1809 kertoo nujerruksesta eikä halun puutteesta, sillä varmasti suomalaiset olisivat mielellään ottaneet suomen hallinto- ja opetuskieleksi.

[Klaus Lindgren]

Historiantutkimuksessa on lähdettävä siitä, mitä voidaan tietää menneisyydestä, ja siinä ei päästä mihinkään, jollei siitä menneisyydestä ole jotain jälkiä. Jos ei ole, ei voida sanoa mitään. Jollekulle on voinut ehkä päähän päkähtääkin suomen saaminen virkakieleksi, tai on voinut olla pälkähtämättäkin, mutta mitään jälkiä siitä ei ole myöhemmille polville säilynyt. Toistan, ei mitään. On siis pakko päätellä, että joko a) kenenkään päähän ei sellaista pälkähtänyt tai b) joku ehkä ajatteli, mutta ei asiasta pahemmin puhunut eikä ainakaan pannut paperille, mutta ainakaan asialla ei ollut mitään laajempaa merkitystä, sillä silloin siitä olisi jäänyt jotain jälkiä. Kielenkääntäjän hommaaminen on eri asia, siinä vain valtiopäiväkielenä oli ruotsi ja ruotsia taitamattomille tulkattiin asia suomeksi. Vuonna 1809 asiaa ei esittänyt kukaan, muita asioita he kyllä jaksoivat valtiopäiville kiikuttaa.

[ekyto]

Ruotsinkielisten sortotoimet suomenkielisiä kohtaan 1800-luvulla on todistettu mutta näistä ei ole julkaistu mitään kattavaa kirjoitettua todistusaineistoa koska sitä ei RKP:n hallituspuolueena ollessa sallita

Alkaa kuulostaa hieman jo Huhtiniemi-keskustelulta...

Ei lainkaan. Huhtiniemi-teoria vaikutti edes jotenkin uskottavalta.

[ekyto]

Tarkoitus oli viivyttää ja estää suomen asemaa hallinnossa ja koulutuksessa.

Väitteesi kaipaa tuekseen tutkimustietoa. Nyt se jää pelkäksi nykyisyydestä käsin annetuksi kielipoliittiseksi mielipiteeksi, jolla ei ole historiankirjoituksen kannalta arvoa.

Faktat ovat käsittääkseni aika hyvin yleisessä tiedossa.

Faktat voivat olla hyvin tiedossa, mutta sinun väitteiläsi ja uskomuksillasi ei ole mitään tekemistä faktojen kanssa.

[ekyto]

Uutta sanastoa syntyy tänä päivänä. Esimerkiksi erikoissanastoista olkoot tietotekniikan sanasto. Kukaan ei kuitenkaan kuvittele, että suomalaiset eivät osaisi ohjelmoida sanaston puuttumisen vuoksi. Ohjelmointiin ei liity kielipoliittista propagandaa ja rotuoppeja. Siksi.

Eivät suomalaiset osaakaan ohjelmoida suomeksi. Sellaista ohjelmointikieltä ei olekaan, missä esimerkiksi englanninkielisten komentojen print, echo, while, if, return, array jne. tilalla olisi komennot tulosta, kaiuta, niin kauan kuin, jos, palauta, vektori jne. Voit kokeilla korvata ne komennot suomenkielisillä sanoilla, mutta veikkaan, että tulee syntax erroria. Suomalaisten syrjintääkö ja englantilaisten kielipoliittista propagandaa?

Samanlailla suomenkieliset olisivat joutuneet hallinnoimaan ruotsiksi, koska kaikille tarvittaville sanoille ei ollut virallisia suomenkielisiä vastineita.

[jsn]

Vuonna 1809 ei ollut voimavaroja vaatia. Oli hävitty sota joka oli turmellut maan ja sen taloutta. Venäläisten voittajien tavoitteista ei ollut täyttä selvyyttä.

Kun suomalaiset vähitellen vaurastuivat, saivat lisää voimavaroja vaatimustensa pontimiksi, vaatimuksen kasvoivat.

Ylläoleva pitää paikkansa. Tosin jos tarkkoja ollaan, vielä jokin aika sitten sinun mielestäsi suomalaiset kuuluivat sodan voittajiiin. Häviäjähän oli Ruotsi. Suomi ei ollut sodan osapuoli muuten kuin osana Ruotsia. Vuonna 1809 suomalaisille näytti käyvän kohtuullisen hyvin.

Vielä hetki sitten mitään tällaisia ongelmia ei mielestäsi ollut, vaan Mathias Calonius olisi hoitanut hommat suomalaisten hurratessa parissa vuodessa.

Nyt siis sinäkin olet sitä mieltä, että suomalaiset eivät vuonna 1809 vielä vaatineet virkakieliasiassa yhtään mitään. Hyvä. Vaatimus todellakin syntyi pikku hiljaa vasta vuosikymmenten mittaan. Sen yhtenä osoituksena on siteeraamasi lähetystö vuodelta 1861.

Mistään kansanliikkeestä ei vuonna 1809 ollut tietoakaan. Sotien aikana ja jälkeen yleensä tyytymättömyys juuri pikemminkin nousee eikä suinkaan laske. Näin oli tuolloinkin. Jos kieli olisi ollut ongelma, siitä olisi valitettu. Ruotsalainen hallinto oli vuosina 1808-09 heikoilla. Venäläiset olisivat voineet hyödyntää kielellistä liikehdintää, jos sellainen olisi ollut. Talonpojille tärkeintä oli maanomistusoikeuden, purjehdusoikeuden sekä viinanpoltto-oikeuden turvaaminen ja se, ettei veroja enää nostettu. Nämä takaamalla heistä tuli vuonna 1809 hyvin tyytyväisiä.

[ekyto]

Ruotsalainen hallinto oli vuosina 1808-09 heikoilla. Venäläiset olisivat voineet hyödyntää kielellistä liikehdintää, jos sellainen olisi ollut. Talonpojille tärkeintä oli maanomistusoikeuden, purjehdusoikeuden sekä viinanpoltto-oikeuden turvaaminen ja se, ettei veroja enää nostettu. Nämä takaamalla heistä tuli vuonna 1809 hyvin tyytyväisiä.

Totta suomalainen sotaväki puolusti 1808-1809 Suomea urhoollisesti Venäjää vastaan. Ruotsalaista sotaväkeä ei Suomessa juuri ollut (paitsi että suomalaisetkin olivat tuolloin ruotsalaisia, mutta tarkoitan ruotsalaisilla nyky-Ruotsin alueella asuvia ). Jos suomalaiset olisivat halunneet vapaaehtoisesti irrottautua Ruotsista, heidän olisi tarvinnut vain välittömästi antautua venäläisille laukaustakaan ampumatta.

[jsn]

Totta suomalainen sotaväki puolusti 1808-1809 Suomea urhoollisesti Venäjää vastaan.

Hetkittäin kyllä, mutta kokonaisuutena "Suomen sota" jäi varsin ponnettomaksi. Myöskään hyökkääjä ei ollut minkään erityisen sotainnostuksen vallassa. Tämä auttoi vastahyökkäyksen toteutumisessa, jossa toki saavutettiin menestystäkin ja vieläpä erittäin vähin resurssein. Sotilaallisesti lopputulos oli surkea: perääntyminen ja Viaporin antautuminen.

Täytyy muistaa, että kyse oli ruotuarmeijasta eli ammattisotilaista, mikään "kansanarmeija" se ei ollut. Tietenkin heidän kotinsa ja perheensä olivat Suomen alueella, mikä teki heistä jossain määrin motivoituneita. Se, kokivatko he taistelevansa nimenomaan "Suomen" puolesta on jo kyseenalaisempaa, vaikka Runeberg tähän tapaan ruotsiksi myöhemmin runoilikin. Sodan seurauksena ruotujärjestelmä joutui Ruotsissa vakavan uudelleenarvioinnin kohteeksi, mutta ilmeisesti jatkui vielä jonkin aikaa.

[Tomppa]

Nyt siis sinäkin olet sitä mieltä, että suomalaiset eivät vuonna 1809 vielä vaatineet virkakieliasiassa yhtään mitään. Hyvä. Vaatimus todellakin syntyi pikku hiljaa vasta vuosikymmenten mittaan. Sen yhtenä osoituksena on siteeraamasi lähetystö vuodelta 1861.

On myönnettävä että tämä foorumi on aika täydellisesti ruotsinmielisten hallussa ja tyhjänpäiväisellä saivartelulla pyritään jatkossakin kumoamaan kaikki faktat mitkä todistavat kieleen perustuvasta erottelusta ennen itsenäisyyttä ja sen jälkeen. Kuten jsn ansiokkaasti huomioi niin mitään relevanttia kirjallista todistusta suomalaisten vaatimuksista 1800 luvulta ei ole löydettävissä ja nämä mitä on löydetty on vain samaa pienen porukan itkua kuin tämän päivän vaatimukset pakkoruotsin lopettamisesta vaikka kaikki tiedämme että suomalaiset vaativat pakkoa ja oman kielensä mitätöimistä.

[tsadilainen]

Sodan seurauksena ruotujärjestelmä joutui Ruotsissa vakavan uudelleenarvioinnin kohteeksi, mutta ilmeisesti jatkui vielä jonkin aikaa.

Viimeiset uudet ruotusotilaat astuivat palvelukseen 1901.
Asevelvollisuusarmeijaan siirtyminen tapahtui asteittain, ja ruotuväkeä jäi riveihin.
1931 päätettiin päästää kaikki halukkaat varhaiseläkkeelle, mutta väitetään, että yksi ruutiukko olisi sinnitellyt vuoteen 1969.
http://www.algonet.se/~hogman/slsoldat_2.htm

[jsn]

Asevelvollisuusarmeijaan siirtyminen tapahtui asteittain, ja ruotuväkeä jäi riveihin.

Ruotsilla ison maa-armeijan tarve varmasti väheni 1809 ja 1814 jälkeen radikaalisti. Maallahan oli ns. "luonnolliset rajat". Kun kansainvälinen tilanne oli 1900-luvun alussa kiristynyt, varustettiin lähinnä laivastoa. Sitten Tsushiman jälkeen Venäjän uhka jälleen hävisi.

[Tapio Onnela]

On myönnettävä että tämä foorumi on aika täydellisesti ruotsinmielisten hallussa ja tyhjänpäiväisellä saivartelulla pyritään jatkossakin kumoamaan kaikki faktat mitkä todistavat kieleen perustuvasta erottelusta ennen itsenäisyyttä ja sen jälkeen.

1. Pikemminkin asia on niin, että foorumia lukee ja sinne kirjoittaa ihmisiä, jotka ovat tavanomaista enemmän tietoisia siitä mitä historiantutkimus on ja mitä se ei ole. Kyse ei siis ole "ruotsinmielisyydestä" joka on ihan oma kielipoliittisesti värittynyt tulkintasi vaan siitä, että täällä nähdään propagandan läpi, mikä itseasissa mielestäni onkin historiantutkimuksen ja kirjoituksen tärkeimpiä tarkoituksia.

2. Se mitä kutsut "tyhjänpäiväiseksi saivarteluksi" on ollut esimerkiksi se, että on osoitettu historialta oikeutusta hakevalta kielipoliittisen propagandan virheet, esimerkiksi anakronismit, tai se, ettei ole hyväksytty tulkintaa, jossa myöhemmät tapahtumat selittäisivät menneitä tapahtumia.

3. Faktoja, jotka todistaisivat kieleen perustuvasta systemaattisesta sorrosta 1800-luvun alusta tai sitä ennen ei ole esitetty.

Kuten jsn ansiokkaasti huomioi niin mitään relevanttia kirjallista todistusta suomalaisten vaatimuksista 1800 luvulta ei ole löydettävissä ja nämä mitä on löydetty on vain samaa pienen porukan itkua kuin tämän päivän vaatimukset pakkoruotsin lopettamisesta vaikka kaikki tiedämme että suomalaiset vaativat pakkoa ja oman kielensä mitätöimistä.

Sotket itse juuri tuossa yllä aikatasot puhumalla itsenäisyyden ajasta ja 1800-luvusta tarkentamatta väitettäsi. Keskusteluhan nimenomaan on käyty siitä oliko kieleen perustuvaa sortoa 1800-luvun alussa tai sitä ennen, eli aikana ennen kuin ylipäänsä suomen kieli oli riittävän kehittynyt, tai kieli ylipäätään identiteetin ja kansallisvaltioajatukseen liitettynä koettiin tärkeäksi. 1800-luvulla kyllä vaatimuksia alkoi tulla, mutta ei vielä 1800-luvun alussa, eikä sitä ennen.

Näin ollen niihin aikoihin, kun Suomi liitettiin Venäjän valtakuntaan, suomen tekeminen maan viralliseksi kieleksi ei pälkähtänyt kenenkään päähän, ei keisarin, ei kenraalikuvernöörin, professorin eikä talonpojankaan.

... suomalaiset eivät vuonna 1809 vielä vaatineet virkakieliasiassa yhtään mitään. Hyvä. Vaatimus todellakin syntyi pikku hiljaa vasta vuosikymmenten mittaan. Sen yhtenä osoituksena on siteeraamasi lähetystö vuodelta 1861.
Mistään kansanliikkeestä ei vuonna 1809 ollut tietoakaan.