jsn kirjoitti:Jos johtopäätös on, että jokin jälkikäteen määritelty ryhmä on aina sortanut toista, kyse on todellakin politiikasta, ei todellisesta halusta selvittää saati ymmärtää historiaa avoimin silmin ja mielin. On puhdasta vääristelyä ja yksinkertaistamista redusoida historia sortajien ja sorrettujen väliseksi taisteluksi. Tällainen ei juuri eroa marxilaisesta historiantulkinnasta, jossa kaikki nähdään porvariston ja työväenluokan välisenä taisteluna ja riistona.
No, olisi toki muistettava, ettei varmaankaan kukaan marksilainen redusoi historiankäsitystä pelkästään koskemaan porvariston ja työväenluokan välistä kamppailua. Marksilaiset eivät suinkaan, kuten jsn näkyy tekevän, unohda maatyöläisten ja maanomistajien välistä kamppailua feodaalisessa yhteiskunnassa tai orjien ja orjainomistajain (plebeijien ja patriisialaisten) välistä kamppailua antiikissa, sen puoleen. Nämä olivat keskeisellä sijalla Friedrich Engelsin kehittäessä Hegelin ajatuksia dialektiikasta. Liioin ei marksilainen suinkaan ummista silmiään vaikkapa aseteknologian tai mikseipä muodin kehitykseltä tms., sen puoleen, vaan toteaa näiden kuuluvan yhteiskunnan ylärakenteisiin, jotka ovat riippuvuussuhteessa alarakenteeseen. Marksilainen korostaa, että kunkin aikakauden yhteiskunnallisen olemisen merkitsevinä taustatekijöitä ovat olleet kulloinkin vallinneet tuotantosuhteet ja kansantalouden rakenne.
Puuttumatta muutoin keskusteluun suosittaisin nimim. jsn:lle tutustumista klassisen marksismin perusteisiin, vaikkapa Friedrich Engelsin Anti-Dühringiin eli Herrn Eugen Dührings Umwälzung der Wissenschaft”, eli suomennettu Anti-Dühring, Helsinki 1971, jossa on klassinen marksilaisen ns. dialektisen materialismin esittely. Ei tulisi ainakaan ylimalkaisesti maksilaisutta tuntevana esittää sitä koskevia paikkansapitämättömiä kommentteja. Muistettava toki on, että monet itseään marksilaisiksi kutsuvat kiistelivät kiivaastikin aiheesta.
Joka tapauksessa on selvää, ettei klassinen marksilainen historiankäsitys redusoi historiaa ”sortajien ja sorrettujen väliseksi taisteluksi”, kuten joskus yksinkertaistaen sanotaan, vaan esittää, että yhteiskunnallisen kehityksen olennainen (ja muita seikkoja määräävä) tekijä on ollut kulloinkin yhteiskunnassa vallitsevat tuotantosuhteet ja tämän myötä sitten ”sortajien” ja ”sorrettujen” välinen kamppailu. Tänään tämä ristiriita yhä näkyy laajasti katsoen työntekijöiden (eli ns. tavallisten kansalaisten) ja työnantajien välisenä ristiriitana. Se ristiriita ei ole hävinnyt, mutta yhteiskuntarauhan kontrollimekanismit ovat porvariston luovuttua enemmälti valtaoikeuksiensa väärinkäytöstä kyennyt pitämään laajemmat ja repivimmät riidat aisoissa. - Mielestäni historiallinen (dialektinen) materialismi on edelleenkin lyömätön yhteiskunnan kokonaiskehityksen selitysmalli.
Tomppa kirjoitti:Onhan asia näin että mitä enemmän tutustuu Suomen historiaan sitä enemmän huomaa kuinka sikamaisia ruotsalaiset ja Ruotsi ovat olleet Suomea ja suomalaisuutta kohtaan
Mitä tulee nimim. Tompan esitykseen haluaisin ensinnä todeta, että sen sisältämien anakronismien takana lienee vilpitön usko hölynpölyyn, siihen että Ruotsin valtakunnan (nyk. Suomen) alueella asuvaa ”suomalaista” rahvasta - he olivat tietysti aikalaisten silmissä ruotsalaista eivätkä mitään muka ”suomalaista” rahvasta - olisi kohdeltu kaltoin heidän puhumansa kielen vuoksi. Näinhän asia ei tietysti ollut, vaan heitä kohdeltiin kaltoin yhteiskunnallisen asemansa vuoksi, siksi, että he olivat rahvasta, ei sen vuoksi, että he puhuivat suomea (tai sen vuoksi että (nyk. Suomen) alueella asuva ruotsinkielinen rahvas puhui ruotsia(!?)).
Rahvasta kohdeltiin myös samalla tavoin riippumatta siitä olivatko he ruotsinkielistä rahvasta vai suomenkielistä. Ei nykyisen Suomen alueella asuvaa suomenkielistä rahvasta kohdeltu lainkaan eri tavoin kuin alueen ruotsinkielistäkään rahvasta, tai asuipa tämä rahvas sitten missä muualla tahansa valtakunnassa. Nykyisen Suomen alueen asukkaat siihen aikaan esim. ylistivät yhteistä Ruotsin kuningastamme. Ei se ollut mikään valtakunnan länsiosan aluetta asuttaneiden etuoikeus (tai ikävä velvollisuus) vaan koko valtakunnassa (ml. nykyisen Suomen alueella) vallitsi sellainen tapa. Olimme Ruotsia.
Syytä olisikin puhdistaa Tompan esitys näistä anakronismeista joissa käsitellään (ja väärin käsitetään) menneisyyttä nykyisin termein. Silloin on huomioitava, että
1) kaikki Ruotsin valtakunnassa asuvat olivat (myös senaikaisten aikalaisten silmissä) ruotsalaisia,
2) että sekä valtakunnan länsiosassa että sen itäosassa oli ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia, jotka sortivat rahvasta, ja erityisesti,
3) että sekä sitä ruotsinkielistä ja sitä suomenkielistä rahvasta, jotka asuivat valtakunnan itäosassa (nyk. Suomen alueella) sorrettiin samalla tavoin kuin muuallakin Silloin Tompan esitys kuuluisi
Tomppa (puhdistettuna anakronismeista, H.J.) kirjoitti:Onhan asia näin että mitä enemmän tutustuu valtakunnan historiaan sitä enemmän huomaa kuinka sikamaisia silloisen valtakunnan ruotsinkieltä puhuvat ja valtakunnan Länsiosa (??) on ollut maamme Itäosaa (??) ja sitä asuttanutta rahvasta kohtaan.
Esittämällä anakronismeja saadaan hupsuja aikaan. Puhuttaessa nykyajan termistöllä "Suomesta” ennen vuotta 1809 syntyy sellainen käsitys, että nykyisen Suomen alueella asunutta rahvasta olisi kohdeltu kaltoin näiden väitetyn "suomalaisuuden" ja näiden puhuman kielen vuoksi eikä että heitä olisi kohdeltu tavanomaisesti kaltoin heidän yhteiskunnallisen aseman vuoksi. Nimim. Tompan olisi syytä minusta lopettaa usko siihen, että on olemassa puhtaita ”ihannesuomalaisia” jonkinlaisen Platonin ideaopin ruumiillistumina (jos tämä on uskosi). Meitä on moneksi, siinä kaikki, eikä valtakunnan Länsiosa ole kohdellut valtakunnan Itäosaa ”sikamaisesti”. Silloisen Ruotsin valtakunnan länsiosa ei ole kohdellut ketään yhtään mitenkään, ei itäosaa eikä ”sikamaisesti” kuin ei muutoinkaan.
Semmottii..
