Vetehinen kirjoitti: Kirjoitukseni koski sitä, onko maan hallinto vähemmistön kielellä, eikä kielikiistaa.
Tulit kyllä selkeästi myös kirjoittaneeksi, että "taisipa olla Norjassakin kielenä norja", viestissä missä puhuit hallinnosta ja koulutuksesta 1800-luvun alussa. Toistamiseen: eipä tainnut olla, vaan tanska. "Norjan kielen" syvimmästä olemuksesta ja sellaisesta asiasta kuin kielen standardisointi alettiin vasta tuolloin keskustella.
Vetehinen kirjoitti: Tiedän kuitenkin hiukan Norjasta, että siellä suurin osa puhuu bokmålia, joka perustuu ja muistuttaa tanskaa.
Kyseessä on kielen kirjoitusmuoto, jota ei sellaisenaan varsinaisesti käsittääkseni "puhuta", ainakaan suurimman osan toimesta. Omien pohjoismaisia kieliä osaavien tuttujeni mukaan useimmille norjalaisista on kotimaisista murteista aikoinaan muokattu nynorsk monasti äänteellisesti lähempänä heidän puhekieltään, mutta kirjoitettuna kielenä se on ollut vain liian puristinen voittaakseen kannatusta.
jsn kirjoitti: 1800-luvun alussa Habsburgien monarkiaan kuuluvalla Slovakian alueella (jollaista ei tuolloin tunnettu nimellä, vaan nimi on myöhäisempi keksintö, kuten Tshekkoslovakia ja Jugoslaviakin, joita ei kumpaakaan enää edes ole) valta oli unkarinkielisen vähemmistön käsissä.
Tähän piti vielä mainita, että kyseisenä aikana Unkarin kruununmaiden virallinen kieli oli lisäksi vielä latina. Unkarista ei tullut virallista kieltä ennen kuin varsinaisen kielenuudistuksen jälkeen, ja siihen taas ratkaisevan sysäyksen antoivat hallitsijan aikomukset vaihtaa latina saksaan. Unkarin aatelistolle ja älymystölle tämä ei ollut mieleen, joten he itse kiinnittivät huomiota siihen seikkaan, että maan kansankieli oli alikehittynyt ja se vaati näin ollen uudistamista.
Best,
J. J.