Historia kielipoliittisena lyömäaseena

[Klaus Lindgren]

Tuo ruotsinkielinen fennomania kertoo ehkä osaltaan miksi suomalaistaminen oli niin hidasta ja tehotonta, vähän kuin Suomalaisuuden liitossa olisi puolet jäsenistä RKP:n riveistä.

Mielenkiintoinen ajatus. Ruotsinkielinen fennomania kai pyrki vaikuttamaan ruotsalaisiin ja siksi kirjoiteltiin ruotsiksi, mutta sillä oli vähän tai ei juuri mitään todellista vaikutusta ottaen huomioon, että suomalaisten luonnolliset oikeudet toteutettiin lainsäädännössä vasta itsenäistymisen jälkeen. Ruotsinkielinen fennomania oli loppujen lopuksi tuossa mielessä aika hampaaton ja saamaton.

Keitähän tarkkaan ottaen olivat ruotsinkieliset fennomaanit?

Kaikkea sitä näkeekin. Eikö Tompalla ja Vetehisellä ole alkeellisimpiakaan tietoja Suomen 1800-luvun historiasta? Aluksi herroille kai täytyy kertoa, että se suomalaistaminen ei tosiaankaan kovin hidasta ollut, sillä kahdeksassakymmenessä vuodessa suomen kieli nousi alistetusta dominoivaan asemaan. Kun lähtökohtana on tilanne, jossa käyttökelpoista kirjakieltä ei ollut, virkamiehet ja muut säätyläiset olivat ruotsinkielisiä ja maan virkakieli sekä julkisuuden kieli oli ruotsi, ei tuota voi pitää hitaana.

Toisekseen, sen ruotsinkielisen fennomanian vaikutusta ei voine myöskään pitää kovin vähäisenä. Joka sellaista väittää, ei joko tiedä, mistä puhuu tai valehtelee. Koko fennomaaninen liike alkoi ruotsiksi, ja lähes kaikki sen johtajat olivat syntyjään ruotsinkielisiä aina 1900-luvun alulle asti. Ja keitähän ne ruotsinkeiliset fennomaanit mahtoivat olla? Ensinnäkin J. V. Snellman, joka kirjoitti ainoastaan Maamiehen Ystävää suomeksi, KAIKEN muun ruotsiksi. Muiden fennomaanijohtajien nimiä olen luetellut aikaisemmin sen verran paljon, etten nyt ala toistamaan niitä.

Niin, ja tosiaankin, suomesta ja ruotsista tuli tasa-arvoisia vuonna 1902, kaksikymmentä vuotta aikaisemmin kuin Vetehinen esittää. Keisarillisella asetuksella, joka siis olisi nykytermein laki. Tästä Vetehinen on esittänyt aikaisemmin virheellisiä näkemyksiä, jotka olen oikaissut, vaan näköjään turhaan. Nyt se on oikaistu toistamiseen.

[Jussi Jalonen]

Toisekseen, sen ruotsinkielisen fennomanian vaikutusta ei voine myöskään pitää kovin vähäisenä. Joka sellaista väittää, ei joko tiedä, mistä puhuu tai valehtelee. Koko fennomaaninen liike alkoi ruotsiksi, ja lähes kaikki sen johtajat olivat syntyjään ruotsinkielisiä aina 1900-luvun alulle asti.

Sinä et nyt Lindgren vain suostu ymmärtämään. Onhan täällä kaksi nimimerkillä kirjoittavaa eittämätöntä asiantuntijaa sitovasti todistanut, että suomalaistaminen olisi ollut niin paljon nopeampaa ja tehokkaampaa, jos siellä fennomaanien joukossa ei olisi huseerannut kaikenlaista ruotsinkielistä säätyläistöä ja sivistyneistöä.

Sehän on itsestäänselvä asia, että vaikutusvaltaisessa ja hallinnollisessa asemassa toimivien vähemmistökieliryhmän jäsenten vapaaehtoinen toimiminen kansan enemmistökielen puolesta ei voi olla muuta kuin haitaksi. Kaikki olisi sujunut niin paljon paremmin jos fennomania olisi säilynyt puhtaana täyssuomalaisena liikkeenä, johon olisivat johtavina sieluina osallistuneet esimerkiksi lempääläläiset tilalliset. Suomen kieli olisi kokenut ylivoimaisen renessanssin yhdessä keväässä.

Sitä paitsi niitä ruotsinkielisiä fennomaaneja ei vain yksinkertaisesti ollut. Ja vaikka olisikin ollut, niin kyse oli oikeasti syntyjään suomenkielisistä ihmisistä, jotka olivat sitten joutuneet pakkoruotsitetuiksi sivistyneistöön kohotessaan. Ei näitä voi laskea ruotsinkielisiksi, koska niin ei nyt vain voi tehdä.

Edelleen on fakta, että suomalaisten luonnolliset oikeudet toteutettiin lainsäädännössä vasta itsenäistymisen jälkeen, vuoden 1918 suuren rotusodan seurauksena. Valkoisten armeijaa komensivat ruotsinkieliset upseerit, jotka siis olivat syntyjään ruotsinkielisiä eivätkä suinkaan pakkoruotsitettuja suomalaisia. Mikäli siellä olisi ollut suomenkielinen komentoporras, ei sisällissodassa olisi ikinä tapettu niin paljon väkeä, koska terrori oli seurausta rotuvihasta. On ihan loogista että ruotsalaisten perittyä voiton ja valta-aseman tässä suuressa rotusodassa sai suomenkielinen väestö tasavertaisen aseman vuonna 1922, tai ei se oikeastaan tasavertaista asemaa saanut, koska rasistinen suomenkielisiä sortava ja ruotsinkielisiä suosiva hallinto jatkuu vielä tänäkin päivänä.

Samoin on yhtä lailla johdonmukaista, että tämän suuren rotusodan jälkeen myös tappion kärsinyt suomalainen vasemmisto liittoutui ruotsalaisen kansan puolueen aatelisen puheenjohtajan von Bornin kanssa nujertamaan suomalaista keskiluokkaa.

Sen takia me elämme tänään suomenkielisiä sortavan ruotsinkielisten manipuloiman rasistisen hallinnon alaisena, ja sen takia yliopistoissakaan ei kerrota historiallista totuutta, koska pakkoruotsittava suomalaisia sortava rasistinen hallinto on läpikotaisin syövyttänyt koko historiantutkimuksen. Usko nyt vain Lindgren, kun kerran täällä niin sanotaan.



Best,

J. J.

[Vetehinen]

Eikö Tompalla ja Vetehisellä ole alkeellisimpiakaan tietoja Suomen 1800-luvun historiasta? Aluksi herroille kai täytyy kertoa, että se suomalaistaminen ei tosiaankaan kovin hidasta ollut, sillä kahdeksassakymmenessä vuodessa suomen kieli nousi alistetusta dominoivaan asemaan.

80 vuotta voi tuntua nopealta kehitykseltä sillä onhan se vain kolme sukupolvea, mutta toisaalta mistä se alkoi ja milloin suomelle tuli ja missä dominoiva asema jäävät epäselviksi. Yhdestä näkökulmasta katsottuna dominoiva asema suomella on ollut aina siinä mielessä, että suurinosa kansasta on puhunut suomea, mutta toisesta näkökulmasta katsottuna, lainsäädännöstä, suomella ei ole vieläkään dominoivaa asemaa, koska ruotsi ja suomi ovat kansalliskieliä. Paljon Lindgrenin kirjoituksesta jää epämääräiseksi, ehkä tarkoituksella ehkä vahingossa, mutta edellyttäisi sanojen sisällön avaamista, jotta voisi keskustella.

Kun lähtökohtana on tilanne, jossa käyttökelpoista kirjakieltä ei ollut, virkamiehet ja muut säätyläiset olivat ruotsinkielisiä ja maan virkakieli sekä julkisuuden kieli oli ruotsi, ei tuota voi pitää hitaana.

Lindgrenin mainitsema seikka oli svekomaanien väite, jolla pyrittiin estämään suomen aseman parantaminen ja johon fennomaanit ja talonpojat, jotka suomen kielen asemaa voimakkaasti ajoivat, vastasivat mm että osattiin sitä tuolloin kuitenkin suullisesti selittää suomeksi kaikenlaisia virallisia määräyksiä ja lakeja ja vielä, että estämällä suomen asema, ei se tietenkään voi koskaan voi kehittyä eteenpäin.

Koko fennomaaninen liike alkoi ruotsiksi, ja lähes kaikki sen johtajat olivat syntyjään ruotsinkielisiä aina 1900-luvun alulle asti. Ja keitähän ne ruotsinkeiliset fennomaanit mahtoivat olla? Ensinnäkin J. V. Snellman, joka kirjoitti ainoastaan Maamiehen Ystävää suomeksi, KAIKEN muun ruotsiksi. Muiden fennomaanijohtajien nimiä olen luetellut aikaisemmin sen verran paljon, etten nyt ala toistamaan niitä.

Fennomaanien ruotsinkielinen syntyperä tuntuu olevan Lindgrenin erityisessä huomiossa ja vähemmälle huomiolle tuntuu jäävän, mitä fennomaanit sanoivat ja kirjoittivat, kun jälleen taas, syntyperällä todistellaan, joka syntyperä saattaa olla todellisuudessa hämärä, vaikka Lindgrenin mielestä se on varmaa ruotsinkielisisyyttä, että kirjoitti kirjeitä ruotsiksi, joka saisi epäilemään Lönnrotinkin olleen ruotsinkielinen.

Niin, ja tosiaankin, suomesta ja ruotsista tuli tasa-arvoisia vuonna 1902, kaksikymmentä vuotta aikaisemmin kuin Vetehinen esittää. Keisarillisella asetuksella, joka siis olisi nykytermein laki. Tästä Vetehinen on esittänyt aikaisemmin virheellisiä näkemyksiä, jotka olen oikaissut, vaan näköjään turhaan. Nyt se on oikaistu toistamiseen.

Olen nähnyt erilaisia väitteitä milloin suomi sai tasa-arvoisen aseman ruotsin kanssa ja toisinaan puhutaan vuodesta 1863, harvempi tietä vuoden 1902 kieliasetuksen ja sen, että kieliasetusta pyrkivät käsittääkseni mm vasemmiston toimesta saattamaan laiksi jossa onnistuttiin vasta vuonna 1922, eli 20 vuotta asetuksen antamisen jälkeen. Miksi asetusta haluttiin laiksi, kun Lindgrenin mukaan asetus oli jo laki, on minulle jäänyt hiukan epäselväksi. Siihen on täytynyt olla syynsä, josta ilmeisesti sekä Lindgren että minä emme tarkkaan tiedä.

[Jussi Jalonen]

Siinäs kuulit, Klaus. Hävisit, kuus-yks.

Nyt kun tämä asia on selvitetty, niin voisiko Pelhon päästää taas komerosta ulos? Tässä kun on vähän aikaa pidetty näitä kielipoliittisia sessioita niin kyllä meinaan tekisi taas Huhtiniemi vaihteeksi gutaa, kun perjantai-iltakin jo häämöttää.

[Vetehinen]

Sehän on itsestäänselvä asia, että vaikutusvaltaisessa ja hallinnollisessa asemassa toimivien vähemmistökieliryhmän jäsenten vapaaehtoinen toimiminen kansan enemmistökielen puolesta ei voi olla muuta kuin haitaksi.

Tompan esille nostama näkökulma oliko ruotsalaisten osallistuminen haitaksi vai eduksi ansaitsee tarkempaa selvittelyä, vaikka äkkipäätä voi tuntua siltä, että totta kai se oli hyödyksi.

Nimittäin osa ruotsalaisista saattoi ja ilmeisesti toimikin mm vakoojana, kuten taisi olla kyse Alexander Wulffertin kohdalla. Hän oli postitirehtööri ja ruotsalainen tai saksalainen, joka syntyperä tietenkin on Lindgrenin ja ehkä Jalosenkin mielestä oleellisen tärkeä noteerata ainakin niissä tapauksissa, joissa voi keksiä jotain positiivista.

Wulffert oli myös Suomalaisen kirjallisuuden seuran jäsen, mutta Nurmion kirjan perusteella lähinnä toimi ilmeisesti vakoojan roolissa ja oli edesauttamassa mm sen määräyksen luomisessa, jolla talonpoikia kiellettiin liittymästä Suomalaisen kirjallisuuden seuran jäseniksi ja suomalaisen kirjallisuuden kieltoon.

[Klaus Lindgren]

Nimittäin osa ruotsalaisista saattoi ja ilmeisesti toimikin mm vakoojana, kuten taisi olla kyse Alexander Wulffertin kohdalla. Hän oli postitirehtööri ja ruotsalainen tai saksalainen, joka syntyperä tietenkin on Lindgrenin ja varmaan Jalosenkin mielestä oleellisen tärkeä noteerata ainakin kaikissa niissä tapauksissa, joissa voi keksiä jotain positiivista.

Alexander Wulffert (1816–1855) oli siis viipurilaisen kauppiaan poika, joka aikanaan sitten nousi Suomen postijohtokunnan päätirehtööriksi. Hänet aateloitiinkiin nimellä von Wulffert hänen viimeisenä elivuotenaan. Mies siis toimi postilaitoksen johtotehtävissä Nikolai I:n aikaan, mikä virka merkitsi myös kirjesensuurin harrastamista.

SKS:aan kuului 1830–1850 -luvuilla tosiaan myös miehiä, joiden mielestä suomen kieltä tuli kehittää ja ssuomalaista kansanrunoutta tallentaa, mutta suomen kielelle ei tullut antaa enempää oikeuksia. Siihen kuului myös innokkaita fennomaaneja. Mitä sitten? Wulffert ei ollut fennomaani.

[Jussi Jalonen]

Nimittäin osa ruotsalaisista saattoi ja ilmeisesti toimikin mm vakoojana, kuten taisi olla kyse Alexander Wulffertin kohdalla.

Kellekäs hän sitten vakoili?



Best,

J. J.

[Vetehinen]

SKS:aan kuului 1830–1850 -luvuilla tosiaan myös miehiä, joiden mielestä suomen kieltä tuli kehittää ja ssuomalaista kansanrunoutta tallentaa, mutta suomen kielelle ei tullut antaa enempää oikeuksia. Siihen kuului myös innokkaita fennomaaneja. Mitä sitten? Wulffert ei ollut fennomaani.

Voisi kuvitella että Suomalaisen kirjallisuuden seuran jäsenistössä olisi suomen kielen aseman edistäjiä fennomaaneja, mutta jäsenen teot saattavatkin osoittaa päinvastaiseen suuntaan.

Tässä ketjussa väitettiin vironsaksalaisten osallistuneen suuresti Viron kansalliseen heräämiseen, joka osoittautui sittemmin lähemmässä tarkastelussa mitättömäksi osallistumiseksi.

Vastaavalla tavalla esität ruotsalaisten osallistuneen Suomen kansalliseen heräämiseen, näin olen ymmärtänyt, ja tunnut tietävän ketkä olivat fennomaaneja ja ruotsinkielisiä joten, kun kerran tiedät, niin voitko listata heidät. En pyydä täydellistä listaa, kunhan aluksi jonkinlaisen listan.

Ehkä tarkoitat kirjoituksessasi, että fennomaanien joukossa oli niitä, joiden mielestä kansanrunouden kerääminen oli hyvä asia, mutta suomenkielen oikeuksien edistäminen ei ollut. Kirjoituksesi voi tulkita noinkin. Keitä he olivat jos tuo oli se mitä tarkoitit?

[tsadilainen]

Ihan noin korjauksena muuten, väität jatkuvasti vironsaksalaisten ajaneen Merkelin maanpakoon. Oletettavasti lähteesi on se sama mikä ennenkin eli wikipedia. Sen aihetta koskeva artikkeli ei vain puhu mitään vironsaksalaisista.

Gabriel Merkeliä koskevassa wikiartikkelissa lukee:

Merkel's book caused a storm of anger among the landowners of Livonia, and Merkel was forced into exile. He moved to Weimar, then in 1800 to Berlin

http://en.wikipedia.org/wiki/Garlieb_Merkel

Saatan jo arvata, että seuraava syytösten ja väitteiden aihe on, että maanomistajat eivät olleet, tai ei ole todistettu, että he olivat vironsaksalaisia. Jään odottamaan...

I'll bite, kuten toisella kotimaisella sanotaan.
Latviankielinen Wikipedia ei puhu maanpaosta tuossa kohtaa, siellä sanotaan vain, että Merkel muutti Berliiniin, ja maanpako tapahtui 1806, kun Napoleon valloitti Preussin ja Merkelin oli isänmaallisena saksalaisena pakko paeta takaisin Riikaan.
Englanninkielisen wikin kommenttisivulla todetaan, että Merkel-sivu on käännös venäjänkielisen wikin artikkelista, ja että kummassakaan ei anneta lähteitä. Virolaisessa wikissä Merkelistä ei ole vielä artikkelia. Saksalaisessa on, mutta siinä ei ole maanpakoja.
Itsekin tulee käyettyä wikiä aivan liikaa, mutta kun se on niin paljon helpompaa kuin kirjastossa ravaaminen, varsinkin tällaisessa tilanteessa, jossa yksi kysyy enemmän kuin kymmenen jaksaa vastata.

[skrjabin]

Vuosien 1863 - 1864 vatliopäivien yhteydessä talonpoikaissääty lähetti kiitosaddressin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralla ja siinä on eräs mielenkiintoinen kohta.

"Päivä päivältä on yhä enemmän vaadittu ja hartaammin toivottu, että Suomen kieli isäimme maassa otettaisiin sivistyksen [tarkoittaa koulutusta] ilmoittajaksi ja laskettaisiin luonnollisiin oikeuksiinsa. Tunnollisempaa pyyntöä, kohtuullisempaa vaatimusta ei liene yksikään kansa vielä tehnyt" Adressi jatkuu kiitoksilla.

Se mikä pistää silmään tuossa kirjoituksessa on kohta luonnolliset oikeudet.

Englantilainen John Locke toi esiin ihmisten luonnolliset oikeudet kirjassaan vuonna 1689. Luonnolliset oikeudet olivat nykyaikaisen ihmisoikeuskäsityksen edeltäjä ja 1700-luvulla luonnonoikeuksia julistettiin yleisiksi ihmisoikeuksiksi USA:n perustuslaissa 1787 ja Ranskan vallankumouksen ihmisoikeusjulistuksessa 1789.

Voi siis sanoa, että Suomen talonpoikaissääty oli ajamassa oikeuksia joita nykyään kutsutaan ihmisoikeuksiksi ja oli hyvin edistyksellinen tuossa suhteessa. Valitettavasti vain muissa säädyissä ja ruotsalaisen hallinnon piirissä oli vastakkainen näkemys ihmisten luonnollisten oikeuksien toteutumiseen.

Luonnollisista oikeuksista puhuivat suomen kielen aseman suhteen muidenkin säätyjen edustajat. Mm. Yrjö-Koskinen mainitsi 1861 "luonnollisen oikeuden" vaativan että suomen kieli asetetaan tasavertaiseen asemaan ruotsin kanssa. Samoin J.P. Palmen kirjoitti 1863 mm. näin Lainopillisen käsikirjansa esipuheessa:

„Lopuksi en toivo muuta, kun ilolla muistella sitäki suurta
edistystä, jonka kotimaamme kallis suomenkieli tällä käännöksellä
on voittanut ei ainoastaan tieteellisessä suhteessa yleisesti, mutta
myös erittäin lainopillisella alalla. Ei tarvinne muistuttaa, kuinka
mainittu kieli sen kautta on ottanut hyvän askelen eteenpäin päästäksensä
luonnollisten oikeuttensa suupuheelliseen ja kirjalliseen
nautintoon niin oikeustuvissa kuin yliopistonki lukusaleissa; ja
tästä edusta on ei ainoastaan kirjantekijä, vaan myös koko isänmaa
kirjan korkeasti kunnioitettavalle suomentajalle ikuisessa
kiitollisuuden velassa."

[Klaus Lindgren]

Voisi kuvitella että Suomalaisen kirjallisuuden seuran jäsenistössä olisi suomen kielen aseman edistäjiä fennomaaneja, mutta jäsenen teot saattavatkin osoittaa päinvastaiseen suuntaan.

Vastaavalla tavalla esität ruotsalaisten osallistuneen Suomen kansalliseen heräämiseen, näin olen ymmärtänyt, ja tunnut tietävän ketkä olivat fennomaaneja ja ruotsinkielisiä joten, kun kerran tiedät, niin voitko listata heidät. En pyydä täydellistä listaa, kunhan aluksi jonkinlaisen listan.

Ehkä tarkoitat kirjoituksessasi, että fennomaanien joukossa oli niitä, joiden mielestä kansanrunouden kerääminen oli hyvä asia, mutta suomenkielen oikeuksien edistäminen ei ollut. Kirjoituksesi voi tulkita noinkin. Keitä he olivat jos tuo oli se mitä tarkoitit?

Lainaanpa sitten itseäni, kymmenisen senttiä ylempää:

SKS:aan kuului 1830–1850 -luvuilla tosiaan myös miehiä, joiden mielestä suomen kieltä tuli kehittää ja ssuomalaista kansanrunoutta tallentaa, mutta suomen kielelle ei tullut antaa enempää oikeuksia. Siihen kuului myös innokkaita fennomaaneja. Mitä sitten? Wulffert ei ollut fennomaani.

Siis SKS:N jäsenistöön kuului sekä fennomaaneja että muita.

Siiten vielä niistä ruotsinkielisistä fennomaaneista riittänee tähän hätään yksi nimi: Snellman, Johan Vilhelm.

[Vetehinen]

Siiten vielä niistä ruotsinkielisistä fennomaaneista riittänee tähän hätään yksi nimi: Snellman, Johan Vilhelm.

Snellmanin nimi heti kaikille tuttu, siis helppo, mutta jään odottelemaan niitä muita nimiä jos keksit.

[Tapio Onnela]

Luonnollisista oikeuksista puhuivat suomen kielen aseman suhteen muidenkin säätyjen edustajat. Mm. Yrjö-Koskinen mainitsi 1861 "luonnollisen oikeuden" vaativan että suomen kieli asetetaan tasavertaiseen asemaan ruotsin kanssa.

Tässä Kansallisbiogrfian tietoja Yrjö-Koskisen kieliopinnoista:

Georg Zacharias Forsmanille eli aateloituna vuodesta 1884 Yrjö-Koskiselle (-> J. V. Snellman) snellmanilainen fennomania oli kutsumus ja sen toteuttaminen elämäntehtävä. Sen mukaisesti, vaikka se merkitsi "alaslaskeutumista helvettiin", hän opetteli suomen kielen ja vaati myös muita ruotsinkielisiä tekemään samoin,
...
Forsmaneille tuli Snellmanin sivistyneistölle suuntaama ruotsinkielinen Saima, jonka suomalaisuusohjelman innoittamana sekä kodin ja toveripiirin tukemana Georg Zacharias Forsman aloitti jo kouluaikana suomen kielen täydelliseen hallintaan tähtäävät opinnot.

[Jaakko Hakkinen]

Vetehiselle on jo annettu linkki sivulle josta hän voi itse katsoa vironsaksalaisia, mutta näköjään hän ei suostu näkemään eikä ymmärtämään mitään ennen kuin nimiä listataan tässä ketjussa; ja sen jälkeen hän käyttäytyy niin kuin nimiä ei olisikaan listattu ja väittää että kovin on heppoisin perustein korostettu vieraskielisten asemaa kansallisessa heräämisessä; että yksi poikkeus ei tee sääntöä ja että ne loput poikkeukset olivat oikeasti enemmistökielisiä koska ovat joskus päästäneet suustaan tai kynästään enemmistökielisen lauseen. Ja sitten hän unohtaa että mitään nimiä on annettukaan ja jatkaa uskontonsa paasaamista omalla planeetallaan mutta tällä foorumilla.

Jospa Vetehinen viitsisi nähdä itse hieman vaivaa ja kaivaa esiin listan kansallisen heräämisen vaikuttajista; sitten hän voisi ihan itse laskea, moniko näistä oli rahvaankielinen ja moniko jotain ihan muuta. Kouluajoista kun muistamme, että tieto jää paremmin päähän kun sen kaivaa itse esiin ja kirjoittaa ylös.

P.S. Jalosen tiivistelmä Vetehisen mielipiteistä ja argumenteista pitäisi laittaa pysyväksi foorumitiedotteeksi nimellä "Lue tämä ensin!". Säästäisi paljolta turhalta jauhannalta.

[Peter Tikka]

Siiten vielä niistä ruotsinkielisistä fennomaaneista riittänee tähän hätään yksi nimi: Snellman, Johan Vilhelm.

Snellmanin nimi heti kaikille tuttu, siis helppo, mutta jään odottelemaan niitä muita nimiä jos keksit.

Ruotsinkielinen fennomania oli loppujen lopuksi tuossa mielessä aika hampaaton ja saamaton.

Keitähän tarkkaan ottaen olivat ruotsinkieliset fennomaanit?

Kaikkea sitä näkeekin. Eikö Tompalla ja Vetehisellä ole alkeellisimpiakaan tietoja Suomen 1800-luvun historiasta? Aluksi herroille kai täytyy kertoa, että se suomalaistaminen ei tosiaankaan kovin hidasta ollut, sillä kahdeksassakymmenessä vuodessa suomen kieli nousi alistetusta dominoivaan asemaan. Kun lähtökohtana on tilanne, jossa käyttökelpoista kirjakieltä ei ollut, virkamiehet ja muut säätyläiset olivat ruotsinkielisiä ja maan virkakieli sekä julkisuuden kieli oli ruotsi, ei tuota voi pitää hitaana.

Nämä ekspertteinä esiintyvät eivät siis edes tiedä keitä fennomaanit olivat. Vetehinenkin näkyy joutuvan pyytämään sinulta tietoa siitä keitä fennomaaneja oli kun ei itse tiedä edes sitä. En itse asiassa usko häneen vaan uskon hänen tekeytyvän tahallaan tietämättömäksi. Sinun tehtäväksi on Vetehinen antanut laatia tälle luettelo fennomaaneista vaikka hän hyvin itsekin tietää ne.

Ilman luetteloasi nämä herrat eivät osaa kunnolla osallistua keskusteluun. Vähän samaan tapaan Vetehinen ei tiennyt edes mitä merkitsee suomen kielen sana ”kotikieli” vaan joutui tivaaamaan sinulta sen määritelmää, jota hän sitten armollisesti pilkkasi. Naurettavan tietämättömäksi tuo ruotsinkielispilkkaaja heittäytyy aina välillä hän kun tahtoo saattaa toisen ”pinteeseen” keskustelussa. Yksi hänen suosimistaan keinoista on heittäytyminen muka tietämättömäksi. Siksi hän harrastaa luettelon laadintaa toisilla, sillä hän totesi itsekin, että vain yhden nimen mainitseminen olisi hänen sanoin sinulle liian ”helppo” tehtävä.

Mutta menen asiaan. Maamme kaksikielistyminen tapahtui oikeastaaan salamavauhtia mainitsemiisi syihin nähden. Sitä hidasti tietenkin osaltaan myös vasemmiston liikehdintä tärkeimmissä kysymyksissä. Samaan aikaan syntyi vallankumouspyrkimykset ja lopulta avoin sisällissota joka johtui työväestön ja pienviljelijöiden surkeasta asemasta, ei kielioloista tietystikään.

Vasemmiston ajamat uudistukset eivät kuitenkaan kiinnostaneet kielifanaatikkoja. Kuvaavaa on että heitä ei kiinnosta lähes viidentoistatuhannen suomen- ja ruotsinkielisen punavangin tappaminen keskitysleireillä, monasti nälkään ja sairauksiin. Esimerkiksi Tammisaaren keskitysleirillä (jonka historiaa tunnen henk.koht. syistä) olivat vangit kalunneet nälkäänsä kaarnaa isoista paikalla kasvaneista tammista niin korkealle kuin ylettyivät niin että tammien rungot loistivat valkoisina noin 2-2,5 metriä maan tasosta – karmea näky etenkin yöllä nuo valkoiset rungot. Heitä kiiinnostaa yhden koulurakennuksen ympäröiminen estelangoilla – ei millään piikkilangoilla - vuokralaisen maksamattomien vuokrien takia. Siitä he nostavat älämölyn, ei 15.000 hengen tappamisesta, jonka he sivuttavat olankohautuksella!

Ja päälle tuo ruotsinkielisten pilkkaaja Vetehinen taas on heti on tietävinään (heittäytymättä nyt ollenkaan tietämättömäksi) että vuokranantaja muka vihasi ”suomenkielisiä lapsia”, eihän hän tietenkään olisi tyytynyt vuokriin, sillä hänen kuului huolehtia suuressa rakkaudessaan omasta pussistaan espoolaisten suomenkielisten lasten mahdollisuudesta käydä koulua.

Uskoisin, että ruotsinkielisten pilkkaaja Vetehinen ”tietää” että syy on ollut ”viha” koska ruotsinkielispilkkaajamme on itse avoimesti ruotsinkielisten lasten vihaaja. Pilkkaajahan ilmoitti (kesällä viesteissään, joissa hän lisäksi tahallisesti vääristeli kaikkea minkä sanoin) mm. etteivät lastenlapseni ole suomalaisia. Lisäksi hän ilmoitti haluavansa estää heiltä heidän äidinkielensä käytön epäämällä heitä oikeuden käydä koulua omalla äidinkielellään. Itse asiassa hän oli keksinyt että oiva keino on kun on enemmistöasemassa hajauttaa vähemmistön lapset niin etteivät he saa riittävästi tukea ruotsinkieliselle yhdessäololle koulussa. Tällaista kielteistä segregaatiota tämä pilkkaaja ajaa nykypoliittisissa mielipiteissään ja haluaa siksi käyttää historiaa lyömäaseena kielipoliittisiin tavoitteisiin. Tuo kielifanaatikkojen viha ja niiden harrastamat vihapuheet ovat käsittämättömiä tavalliselle ruotsinkieliselle. Lapsetkaan eivät ole turvassa tuon kielipilkkaaja Vetehisen hyökkäyksiltä.

Sellaista se fanatismi tekee!

Kun erityisesti 1800-luvun puolivälin jälkeen teollistumisen mukanaan tuomat muutokset alkoivat näkyä Suomessakin köyhien aseman heikkous tuli poltttopisteeeseen. Silloin jäivät kielikysymykset lähes merkityksettöminä takaa-alalle. Sosiaalisten olojen surkeus oli polttava kysymys, joka ei kuitenkaan kielifanaatikkoja kiinnostanut. He olivat täysin nationalisminsa vankeja ja jatkoivat sittemmin nationalististen käsitysten propagoimista lapualaisliikkeessä joskin nyt jo onneksi hampaamattomina. Silloin oli suuri osa fanaatikkojen mielipiteistä muuttanut kohdettaan kielkikysymyksistä Suur-Suomesta uneksimiseen ja vasemmistolaisten kyyditsemiseen.

Petsku