Historia kielipoliittisena lyömäaseena

[Heikki Jansson]

Jos tarkoittaa suuriruhtinaskuntaa voi kirjoittaa suuriruhtinaskunta, eli mitä tarkoittaa, eikä jotain sinne päin. Ja jälkikäteen irvailla päälle, että 'olihan se sinne päin'.

Kun kirjoitat suuriruhtinaskunta on se aivan riittävää. Pääasia on, että väärinkäsitykset vältetään.

Samassa viestissäni kerroin myös osaltani hyväksyväni kielenkäyttösi (vaikkei minulle tietystikään kuulu se, miten ilmaiset itseäsi).

Semmottii...

[skrjabin]

Luonnonoikeus (tai luontaisoikeus, ei kuitenkaan luonnollinen oikeus kuten jotkut asiaa tuntemattomat olettavat)

Näitä "asiaa tuntemattomia" oli runsaasti vielä 1800-luvulla, josta tässä on keskusteltu. Lähinnä kyse on tietysti termin ja sen kirjoituasun vakiintumisesta. En ole tullut katsoneeksi käyttääkö kukaan enää nykyään muotoa "luonnollinen oikeus", mutta ainakin vielä pitkälle 1900-luvun puolelle tuotakin kirjoitusasua esiintyi. Varhemmissa teksteissä on kontekstista selvitettävä mitä oikeastaan tarkoitetaan. Tässäkin ketjussa, kuten varmaan olet havainnutkin, asia on aiheuttanut epäselvyyksiä.

[Klaus Lindgren]

Muutama kommentti; ensiksi että kyllä se Suomi oli mitä eniten olemassa. Sitten toiseksi täytynee todeta, että Lönnrot ei ollut fennomaanisen liikkeen johtohahmoja, vaan pitäytyi aina omalla linjallaan. Se linja oli taas huomattavasti maltillisempi kuin vaikkapa Snellmanin tai Yrjö-Koskisen, ja jälkimmäinenhän se oli sen fennomaanipuolueen todellinen nokkamies. Yrjö-Koskinen, siis synt. Forsman, ruotsinkielinen papin poika joka ryhtyi aikuisiällään suomenkieliseksi, piti tosiaankin päämääränään koko säätyläistön suomenkielisyyttä ja ruotsin kielen jäämistä vain rannikkoseutujen rahvaankieleksi. Lönnrot sen sijaan olisi antanut ruotsin kielestään kiinni pitävien säätyläisten jäädäkin ruotsinkielisiksi.

Loppujen lopuksi voi todeta, että nuo Lönnrotin päämäärät sitten toteutuivatkin, ja vieläpä kiitettävän hyvin. Suomi on maassa hallitseva kieli, ja ruotsi on sen kanssa muodollisesti tasavertainen, jos kohta arkielämässä selvästi vähemmistöasemassa. Myöhemmin myös mm. saamen ja romanin kielet ovat saaneet "niille kuluvia" oikeuksia, ja jopa monille maahanmuuttajalapsille järjestetään sekä äidinkielen että suomen opetusta (ruotsinkieliset ja saamelaisethan saavat suomen opetusta).
Kieliriidassa on sekin hyvä puoli, että se johti silloin toistasataa vuotta sitten riehuessaan aikaan minimaalisen vähän väkivaltaa. Muukin vihanpito jäi lopulta hyvin vähiin, ja siitäkin vähästä on jo kauan.

[Tomppa]

Varmasti Ilmarisen kirjoittajalle olisi sopinut jos ruotsalaiset olisivat menneet puhumaan ruotsiaan jonnekin muualle. Miten tämä sitten olisi esimerkiksi Viipurissa toteutettu, jää epäselväksi. Kenties olisi voitu perustaa vaikkapa ruotsalaisghettoja.

Aivan selkeästi tästä "luonnollisesta oikeudesta" halutaan saivarrella vielä tänäkin päivänä unohtaen samalla käsityksen oikeudenmukaisuudesta ja järkevyydestä. Miten voi täällä Agricolan foorumilla olla näin paljon pikkumaista saivartelua ja väärinymmärtämistä sen sijaan että selvitettäisiin historiaa rehellisesti?

[Vetehinen]

Yleensä esittelemällä populistisia luonnonoikeudellisia näkemyksiä ilman todellisen kiistatilanteen esittelyä on helppo saada poliittista kannatusta: Enkö minä (poliitikko) ole hyvä kun kannatan ja ehdotan että jokaisella pitää olla oikeus elämään! Hyvä, hyvä, huudamme, ja meistäkin ovat periaatteet hyviä ja hienoja.

Kirjoitit ansiokkaasi luettelemalla joukon luonnon oikeudesta puhuneita ajattelijoita kuten Plato, Aristoteles, stoalaiset, Tuomas Akviniolainen, Cicero, Descartes, Hugo Grotius, John Locke, Samul von Pufendorf vieläpä Elias Lönnrot ja lopuksi nimitit kaikkia heitä populisteiksi, ja jos noin on, niin ilman muuta kannatan populisteja sillä vaihtoehtonahan on sokea lain noudattaminen ja kuten me tiedämme, ehkä pahimmat ihmisten oikeuksien loukkaukset ovat olleet lakien sokeaa noudattamista.

Oikeudessa tuomari ainakin pyrkii noudattamaan lakia, lakiin vedotaan ja sillä puolustaudutaan, mutta kuten Olaus Petri (1493 - 1552) sanoi, "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan" eli laki jää oikeuden ja kohtuuden alle, pitäisi jäädä, joka on oikein, sillä vaikka Heikki Jansson noudattaisi juutalaislakeja, apartheid-lakeja ja orja-lakeja kirjaimellisesti, niin minä rikkoisin niitä, koska ne eivät ole oikeutta ja kohtuullisuutta.

[Vetehinen]

Aivan selkeästi tästä "luonnollisesta oikeudesta" halutaan saivarrella vielä tänäkin päivänä unohtaen samalla käsityksen oikeudenmukaisuudesta ja järkevyydestä. Miten voi täällä Agricolan foorumilla olla näin paljon pikkumaista saivartelua ja väärinymmärtämistä sen sijaan että selvitettäisiin historiaa rehellisesti?

Epäilen että saivartelu siitä pitääkö sanoa luonnollinen oikeus, luonnonoikeus tms johtuu siitä seikasta, ettei kukaan ole löytänyt svekomaanien piiristä lausuntoa, jossa svekomaanit hyväksyvät ihmisten luonnolliset oikeudet.

Erään Marie Jean Antoine Caritat de Condorcet (1743-1794) mukaan Vapaus on jokaisen ihmisen luonnollinen oikeus, eikä yhteiskunta voi riistää keneltäkään tätä oikeutta pysyvästi, jollei häntä ole tuomittu rikoksesta, josta vapaudenriisto on rangaistus. Hänen vastustajansa, plantaasien orjanomistajien kanta oli: "Vapaus ei ole jokaisen ihmisen luonnollinen oikeus, ja yhteiskunta voi oikeutetusti alentaa ihmisiä orjiksi edellyttäen, että jotkut sen jäsenet hyötyvät siitä."

Kysyn kolmannen kerran, että miten svekomaanit suhtautuivat länsi-euroopan erääseen sivistyksen nykyperustaan eli luonnollisiin oikeuksiin? Tiedämme jo, että Suomen talonpoikaissääty, Elias Lönnrot, Palmén ja Yrjö-Koskinen, eli fennomaanit, kannattivat luonnollisina pitämiään oikeuksia ja ne on jopa kerrottu mitä ne tarkoittavat ainakin Lönnrotin mielestä. Voi olla, että olen ikävä suupaltti ja rasite poliittiselle Agricolalle, mutta otan sen riskin ja kysyn, mikä oli svekomaanien suhde ihmisten luonnollisiin oikeuksiin?

Oliko svekomaanien vastaus kuten plantaasien orjanomistajien vai kuten Concorcet'n?

[Vetehinen]

Sitten toiseksi täytynee todeta, että Lönnrot ei ollut fennomaanisen liikkeen johtohahmoja, vaan pitäytyi aina omalla linjallaan. Se linja oli taas huomattavasti maltillisempi kuin vaikkapa Snellmanin tai Yrjö-Koskisen, ja jälkimmäinenhän se oli sen fennomaanipuolueen todellinen nokkamies. Yrjö-Koskinen, siis synt. Forsman, ruotsinkielinen papin poika joka ryhtyi aikuisiällään suomenkieliseksi, piti tosiaankin päämääränään koko säätyläistön suomenkielisyyttä ja ruotsin kielen jäämistä vain rannikkoseutujen rahvaankieleksi. Lönnrot sen sijaan olisi antanut ruotsin kielestään kiinni pitävien säätyläisten jäädäkin ruotsinkielisiksi.

Yrjö-Koskinen kertoo itse suomen kielen oppimisestaan näin:
Koulussa ja lukiossa luin suomea; mutta opetus oli sangen huono. Kesäaikoinani Hämeenkyrössä tosin koetin puheesen harjaantua, mutta ei siitä paljon apua ollut, ennen kuin ylioppilaaksi tultuani sain olla pidemmät aiat yhtenään Hämeenkyrössä, jolloin melkein yksinomaisesti tein siinä asiassa työtä. Oleskelin paljon pirtissä väen kanssa ja sillä tavoin vähitellen saavutin jonkunlaisen puheharjoituksen.»

Yrjö-Koskisella oli koulupohjaa mutta varsinaisesti hän oppi suomen keskusteluissa suomalaisten kanssa. Tapa joka on aika tuttu jokaiselle kielen opiskelijalle nykyään. Ollaan ja eletään kielen piirissä, kielikylpy.

Klasu kirjoitti, että ruotsinkielisen Yrjö-Koskisen päämäärä oli, että säätyläistö puhuu ja osaa suomea. Minun käsitykseni on, että näin on tapahtunut. Yrjö-Koskisen visio tulevaisuudesta on toteutunut, vai onko Klaus Lindgrenillä osoittaa "säätyläisiä" jotka eivät osaa suomea.

Lönnrot puhui siitä, että 2 ruotsalaista opettelee suomen, eikä niin, että 16 suomalaista opettelee ruotsin. Tämä ei ole toteutunut. Nykyään 20 suomalaista opiskelee ruotsin ja 1 ruotsalainen suomen.

Lönnrotin ennustama uhkakuva, että kun ruotsalaisia on yksi 30 tai 40 suomalaista kohti, niin "silloin lieneekin suomalaisten huuto ja valitus" paljon korkeammalle kuuluva. Oikeita ruotsalaisia, siis sellaisia jotka osaavat ruotsia paremmin kuin suomea lienee nykyään noin yksi sadasta. Meidän petertikat ovat niitä jotka osannevat suomea luultavasti paremmin kuin ruotsia, jota he kutsuvat äidinkielekseen. Ne jotka todellisuudessa ovat parempia ruotsissa kuin suomessa lienee alle 1 % väestöstä. Tilanne lienee jo yksi sadasta, joten ei ihme, että pakkoruotsihuuto on kova. Lönnrot oli oikeassa.

Lopputulos on, että fennomaanit osasivat ennustaa tulevat tapahtumat hyvin tarkkaan. Se on ihailtavaa tarkkasilmäisyyttää.

[skrjabin]

Epäilen että saivartelu siitä pitääkö sanoa luonnollinen oikeus, luonnonoikeus tms johtuu siitä seikasta, ettei kukaan ole löytänyt svekomaanien piiristä lausuntoa, jossa svekomaanit hyväksyvät ihmisten luonnolliset oikeudet.

Sinä voit tietysti kutsua sitä saivarteluksi, mutta kyllä kai se hyvä olisi olla raahaamatta käsitteitä sellaisiin yhteyksiin mihin ne ei kuulu. Tunnut koko ajan jankuttavan "eurooppalaisista traditioista", Lockesta ja muusta vastaavasta liittäen ne sitten näihin Lönnroteihin ja muihin. Jos haluat väittää että Lönnrot allekirjoitti luonnonoikeusteorian, mitä hän tuskin teki, niin mieluusti voisit sen osoittaa muullakin kuin vain sillä että hän puhuu "luonnollisista oikeuksista".Toki Lönnrot on esimerkiksi Snellmania maltillisempi. Edellä jo mainituista "luonnollisista oikeuksista" kirjoittaneista Yrjö-Koskinen oli snellmanilainen ja siten ei kuulu luonnonoikeusteoreetikkojen piiriin. Palmen puhui myös "luonnollisesta oikeudesta" muttei kuitenkaan ko. teoksessaan listaa tätä oikeutta kieleen yleisiin kansalaisoikeuksiin (medborgarerätt). Mitä tulee sitten svekomaaneihin, universaaleja oikeuksia painottavasta luonnonoikeusteoriasta oletettavasti he erosivat samalla tavalla kuin fennomaanitkin, eli katsoivat oikeuksien olevan kytköksissä kansaan ja sen historiaan.

[Vetehinen]

Epäilen että saivartelu siitä pitääkö sanoa luonnollinen oikeus, luonnonoikeus tms johtuu siitä seikasta, ettei kukaan ole löytänyt svekomaanien piiristä lausuntoa, jossa svekomaanit hyväksyvät ihmisten luonnolliset oikeudet.

Sinä voit tietysti kutsua sitä saivarteluksi, mutta kyllä kai se hyvä olisi olla raahaamatta käsitteitä sellaisiin yhteyksiin mihin ne ei kuulu. Tunnut koko ajan jankuttavan "eurooppalaisista traditioista", Lockesta ja muusta vastaavasta liittäen ne sitten näihin Lönnroteihin ja muihin. Jos haluat väittää että Lönnrot allekirjoitti luonnonoikeusteorian, mitä hän tuskin teki, niin mieluusti voisit sen osoittaa muullakin kuin vain sillä että hän puhuu "luonnollisista oikeuksista".

Ei tietenkään ollut mitään paperia olemassa, jonka Lönnrot olisi voinut allekirjoittaa, joten, on luonnollista, ettei hän allekikirjoittanut, mutta kuten on todettu, oli useita fennomaanisia tahoja, jotka puhuivat luonnollisista oikeuksista, jotka olivat mm Ranskan vallankumouksen ja Amerikan itsenäistymisen innoittajia. Fennomaanit eivät olleet impivaarassa siinä mielessä, että impivaara olisi ollut jotain kaukaista menneisyyttä, vaan kiinni tulevassa, modernissa ja uudessa.

Uudistan neljännen kerran kysymykseni svekomaanien suhtautumisesta luonnollisiin oikeuksiin ja myönnän kernaasti, etten ole itse löytänyt merkkejä svekomaanien mielipiteistä luonnollisiin oikeuksiin, joten oma käsitykseni tällä hetkellä on, ettei svekomaanien ideologia sisältänyt luonnollisia oikeuksia, joka tukee ajatusta, että Suomen suurruhtinaskunnan hallinto suuntautui enemmän Itä-Euroooppaan ja fennomaaninen Länsi-Euroopan kulttuuripiiriin.

Se voi olla yllätys monelle, mutta kun huomio sen, että ruotsalainen hallinto puolusti omia etujaan Suomen suurruhtinaskunnassa, asettuu mm svekomaanien kanta suhteeseen omien etujen puolustamisen kanssa, jossa kuviossa luonnolliset oikeudet ovat vihollisia ja niin muodoin fennomaanit olivat vihollisia, vaikka halusivat edistää länsi-eurooppalaisia oikeuksia.

[skrjabin]

oli useita fennomaanisia tahoja, jotka puhuivat luonnollisista oikeuksista, jotka olivat mm Ranskan vallankumouksen ja Amerikan itsenäistymisen innoittajia.

Keitä nämä tahot sitten ovat? Toistaiseksi ei ole vielä esitetty yhtäkään jotka niistä oikeuksista olisivat puhuneet Ranskan / USA:n vallankumouksellisten niille antamien määrittelyjen puitteissa.

[jsn]

Luonnonoikeudessa on oikeastaan kyse siitä, että ihminen tai muu olio on pelkästään olemalla olemassa jo saavuttanut tietyt oikeudet, kuten sen, ettei häntä tapeta tai ryöstetä tms. Kyse on etiikasta ja moraalista. Filosofiassa kait yleensä kyse oli luonnontilassa olevan ihmisen ja kulttuuri-ihmisen tietystä samankaltaisuudesta. Kummallakin on tietty yhteinen käsitys siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei.

1800-luvulla luonnonoikeudellisten argumenttien käyttö oli tyypillistä sellaiselle kielinationalismille, joka pyrki kasvattamaan kielellisiä oikeuksiaan. Vielä enemmän liittyvät toisiinsa luonnonoikeus ja demokratia: ihmiselle kuuluvat poliittiset oikeudet pelkästään siksi, että hän on olemassa. -Se, miten täsmällisesti joku historiallinen henkilö on näin ajatellut, ei ole helppoa selvittää ja vaatii hyvää perehtymistä henkilön kirjalliseen tuotantoon ja elämänkaareen. Jos taas henkilö esitti sanallisesti jonkin olevan "luonnollista" tai "luonnotonta", niin kyseessä on ennen muuta poliittinen tai moraalinen kannanotto. Teoreettista oppirakennetta siitä ei vielä saa.

Jonkun mielestä avioliitto miehen ja naisen välillä on luonnonoikeudellinen asia, muu yhteiselon muoto on luonnonvastainen. Historiaa voi toki tarkastella moraalisesti, mutta silloin siitä tulee aivan yhtä kiistanalaista kuin vaikkapa tutkimuskysymys "Jumalan vaikutus talvisodassa".

[Heikki Jansson]

Luonnonoikeus (tai luontaisoikeus, ei kuitenkaan luonnollinen oikeus kuten jotkut asiaa tuntemattomat olettavat)

Näitä "asiaa tuntemattomia" oli runsaasti vielä 1800-luvulla, josta tässä on keskusteltu.

Ajattelin sanoa tuolle moukalle, Vetehiselle jolle tarkoitukseni on myöhemmin tänään huomauttaa tämän "sinne päin" siteeraamisesta - hän ei tyydy enää "sinne päin" sanavalintoihin, että hänen tulisi mennä kotiinsa kavamaan ennen kuin avaa suunsa möläytellen noita "sinne päin" arvelujaan vakavasti otettavien henkilöiden joukkossa.

Et ole tietysti ollut edes mielessäni kirjoittaessani siteeraamaasi kohtaa oikeista nimityksestä. Päinvastoin, Sinun esitykset tässä ketjussa ovat mielestäni olleet ansiokkaita ja osoitus asiantuntemuksestasi jota en hetkeäkään epäile. Pyydänkin Sinulta anteeksi epätarkkuuttani. Pyrin parhani mukaan tulevaisuudessa olemaan tarkempi.

[Tapio Onnela]

Siiten vielä niistä ruotsinkielisistä fennomaaneista riittänee tähän hätään yksi nimi: Snellman, Johan Vilhelm.

Snellmanin nimi heti kaikille tuttu, siis helppo, mutta jään odottelemaan niitä muita nimiä jos keksit.

Yrjö-Koskinen tulikin jo mainutuksi. Mutta epäilemättä heitä oli aika paljon lisääkin, sillä miksi Yrjö-Koskinen olisi perustanut heitä varten oikein oman ruotsinkielisen lehdenkin, Morgonbladetin.

[Heikki Jansson]

Kirjoitit ansiokkaasi luettelemalla joukon luonnon oikeudesta puhuneita ajattelijoita kuten Plato, Aristoteles, stoalaiset, Tuomas Akviniolainen, Cicero, Descartes, Hugo Grotius, John Locke, Samul von Pufendorf vieläpä Elias Lönnrot ja lopuksi nimitit kaikkia heitä populisteiksi, ja jos noin on, niin ilman muuta kannatan populisteja...

Mene kotiisi kasvamaan. Tämä foorumi ei ole nulikkamaisten väitteiden esittämistä varten. Kun itse olin kakara (joku 6-8-vuotias), oli tapana sanoa toiselle: Sano valo. Kun toinen sitten sanoi ymmärtämätta jekkua ”valo” sanottiin ”Sun housuis on palo” ja juostiin räkäisesti nauraen pakoon. Väitteesi minun sanomistani on kakaramainen.

Lisäksi tuosta saa aiheen sanoa, että siinä julistat itse olevasi populisti, niin kuin oletkin. Surkea populisti, lisäksi. Populismin idea on saada populistille itsellen ja tämän kannanotoille ja mielipiteille kannatusta moraalisesti tuomittavaa menettelyä käyttäen. Et ole onnistunut siinä, siis saamaan kannatusta, ainakaan tällä foorumilla. Tapasi "siteerata" on kyllä moraalisesti kyseenalainen.

Oikeudessa ainakin pyrkii noudattamaan lakia, lakiin vedotaan ja sillä puolustaudutaan,tuomari mutta kuten Olaus Petri (1493 - 1552) sanoi, "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan"

Tuomarinohjeet, joita samalla tulet siteeranneeksi, ovat osa Suomen lakia, mukaan lukien siteeraamasi kohta "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan". Ne löytyvät "Suomen laki"-kirjan ensimmäisiltä sivuilta, ja siteeraamaasi kohtaa siteeraavat monet asianajajat usein, joten osaan sen ulkoa. Kohta jatkuu: "Sillä sen kohtuuden tähden, joka laissa on se hyväksytään". Tuomarinohjeet löytyvät täältä http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Esit ... arinohjeet

Positiivisen oikeuden mukaan voidaan Suomessa perustella positivistisen ideologian mukaan mutta noudattaen itse asiassa kohtuutta: kun laissa (=tuomarinohjeissa) säädetään, että vain se mikä on kohtuullista on laki, ei kyseistä lainkohtaa voi tulkita tavalla X, sitä on lain ja tuomarinohjeet huomioonottaen tulkittava tavalla Y. Tuomiolauselmassa asia sitten ratkaistaisiin siis tavalla Y. Muodollisesti noudatettaisiin lakia, siis positivistisesti tulkiten, mutta asiallisesti noudatettaisiin jotain varsin epämääräistä luonnon oikeutta.

On syytä tässä huomauttaa että sekä analoginen tulkinta että e contrario-tulkinta ovat loogisesti samanarvoisia ja molemmat ovat loogisesti hyväksyttäviä. Voidaan sekä sanoa analogisesti tulkiten: "kun näissä tapauksissa jotka laissa mainitaan [eksplisiittisesti], niin sitä suuremmalla syyllä esilläolevassakin asiassa... " että tulkiten e contrario "kun laissa mainitaan vain tapaukset X [eksplisiittisesti] muttei tapausta Y, niin esilläolevassa asiassa...". Suomessa on tulkittu muistaakseni kauppakaaren 12 §:ää (säädetty 1734 vuoden laissa Ruotsissa johon kuului myös nykyisen Suomen alue) e contrario mutta Ruotsissa analogisesti (laki on Suomessa identtinen Ruotsin voimassaolevan lain kanssa historiallisista syistä). Lainkohdassa mainitaan tapaukset ryöstö, murto, kavallus ja kiristys ja Suomessa on tulkittu, että vain näissä tapauksissa, mutta Ruotsissa on saman lainkohdan katsottu soveltuvan muissakin samanlaisissa tapauksissa.

sillä vaikka Heikki Jansson noudattaisi juutalaislakeja, apartheid-lakeja ja orja-lakeja kirjaimellisesti, niin minä rikkoisin niitä, koska ne eivät ole oikeutta ja kohtuullisuutta.

Täytyy sinua oikein ihailla, kun olisit noin rohkea. Valitettavasti et ole joutunut sitä osoittamaan, olet vain kerskunut rohkeudellasi. Minä noudatan lakeja positiivisen oikeuden mukaan. Oikeuden jumalatar kun on, kuten usein huomautetaan, sokea. Samalla tavalla kuin haravan varsi lyö sinua päähän jos astut sen piikistöön toimii oikeuskin: jos teet lakia vastaan kuuluu sinua rangaista. Siinä on lain idea. Lailla säädetään, että maassamme ovat olot tavalla X jolloin tuomarin tehtävä on tuomita tavalla X. Sinä puolestasi ilmoitat että sinä tuomitsisit hetken mielijohteesta tuomiten oman mielesi mukaan ja syrjäyttäen lainsäätäjän tahdon (sisältyy implisiittisesti "kohtuuten" joka itse asiassa ansaitsisi oman ketjun) . Eihän kukaan edes usko sinua, sillä jos sinä pääsisit mukaan tuomioistuimeen - mistä Luoja meitä varjelkoon - tuomitsisit arveltavasti kykyjesi mukaan lakia soveltaen viimeistään silloin koska tuomarinvalasi (tuomarinvala on vannottava ennen tuomarinvirkaan ryhtymistä) edellyttäisi sitä. Ajatko sinä muuuten autoa? Tuskin siinä tapauksessa kuvitteletkaan ajavasi omien käsitysten mukaan, milloin vasemmalla puolella milloin ojassa, milloin oikealla, vaan ajat tieliikennelain määräysten mukaan oikealla. Et varmaan aja suinkaan kohtuuskäsitystesi mukaan vaan kaikkia sitovan määräyksen mukaan oikealla (sillä muuten poliisi estää kohtuuskäsitykseesi perustavan ajosi).

Problematisoinnista "sinne päin"- virheistä - varot individualisoimasta mainitsemiasi lakeja - huolimatta ne osoittavat demokratian heikkouden. Kun natsit saivat vallan Saksassa katolisen von Papenin myytyä sen heille poliittisessa lehmänkaupassa 1933, seurasi muiden kaameuksien lisäksi merkittävä moraalis-filosofinen ongelma: voiko yksittäiseltä käskynalaiselta vaatia, että tämä ei noudattaisi lakeja koska ne ovat "vääriä". Korkein valta Saksassa oli parlamentilla ja vallan kahvan olivat natsit saaneet. Parlamentti oli käyttäen valtaansa (sinusta "väärin") säätänyt lait, joten niitä oli noudatettava. Nähtiin mitä tapahtuu kun parlamentti käyttää valtaansa "väärin". Vastuu oli tietenkin parlamentin. Ilmeisesti tarkoitat "juutalaislaeilla" natsi-Saksassa voimassa olleita juutalaisuutta ja sen periytymistä koskevia lakeja?

Sinä ratkaiset ongelman yksinkertaisesti kerskumalla kuin pikkupoika: väität että sinä kyllä olisit tehnyt populistisesti (populistihan toimii yleisen mielipiteen mukaan) edes yrittämättäkään ymmärtää moraalis-filosofian ongelmaa. Voittajavaltiot taas panivat pystyyn näytösoikeudenkäynnin jonka taustatarkoituksena oli näyttävästi osoittaa etteivät natsit olleet mitään sijaiskärsijöitä (sen syyn vuoksi esim. Osama Bin Ladenin tuhka siroteltiin mereen). Selvää oli, että jotain oli tehtävä: Saksahan oli antautunut ja miehitetty. Kansa eri voittajavaltioissa vaati verta. Sääli vain, että Nürnberg-oikeudenkäyntiä käytettiin myös propagandistisiin tarkoituksiin. Suomessa on yleisesti ymmärretty Nürnbergoikeudenkäyntiä vastaavan sotasyyllisyysoikeudenkäynnin problemaattisuus. Tosin siinäkin sai porvarillisten propagandistien näkemykset ylivallan. Lisäksi nämä ovat liemessä kun he eivät halua myöntää että Nürnbergoikeudenkäynti oli (tosin vain osittain) näytösoikeudenkäynti mutta kuitenkin tuomitsevat heti sotasyyllisyysoikeudenkäynnin Iso-Britannian Neuvostoliiton pakottamana näytösoikeudenkäyntinä.

Että semmottii...

[Vetehinen]

oli useita fennomaanisia tahoja, jotka puhuivat luonnollisista oikeuksista, jotka olivat mm Ranskan vallankumouksen ja Amerikan itsenäistymisen innoittajia.

Keitä nämä tahot sitten ovat? Toistaiseksi ei ole vielä esitetty yhtäkään jotka niistä oikeuksista olisivat puhuneet Ranskan / USA:n vallankumouksellisten niille antamien määrittelyjen puitteissa.

Ranskan ja USA:n vallankumouksellisilla oli yksi iso etu puolellaan, sillä he voittivat ja voittajan ominaisuudessa saattoivat lausua kantansa vapaasti ja julistaa jopa ihmisoikeuksista (Ranskan kansankokous laati tietääkseni ihmisoikeusjulistuksen 1789), mutta Suomi oli eri maata. Sitä hallitsi taantumuksellinen ruotsalainen virkakoneisto, ainoa ääni joka kuului maassa oli virkakoneiston natina, ja jonka yläpuolella oli Venäjän tsaari, jolle kernaasti raportoitiin fennomaanien sanomisista ja myös tarkoituksella tehdä fennomaaneille vahinkoa.

Oli varmaan aika vaikeaa, ellei mahdotonta olla Suomessa kuten ranskalainen vallankumouksellinen Ranskassa, menettämättä mahdollisesti päätään tai saamatta pysyvää asuinpaikkaa Siperiasta tai vankilasta muuten.

Kuitenkin fennomaanien kirjoituksissa näkyy selvästi Ranskan vallankumoukseen ja Amerikan itsenäisyyteen liittyvät uuden ajan ajatukset kuten luonnollinen oikeus, joka oli osin vastakohta periytyville oikeuksille.

Heikki Janssonin suunnasta Kirkkonummelta käy käry ja mökä aina Sipooseen asti, siksi koska käytän aikalaisten termiä luonnollinen oikeus, Janssonin mielestä on väärennettävä lainauksia. En kuitenkaan lähde sille tielle ja olkoon varoituksena Janssonille, sillä seuraavassa kappaleessa saatat kärähtää taas.

Myös Johan Philip Palmen tunsi luultavasti eurooppalaisia aatevirtauksia ja hän kirjoitti Lainopillisen käsikirjan esipuheeseen: "Lopuksi en toivo muuta, kun ilolla muistella sitäki suurta edistystä, jonka kotimaamme kallis suomenkieli tällä käännöksellä on voittanut ei ainoastaan tieteellisessä suhteessa yleisesti, mutta myös erittäin lainopillisella alalla. Ei tarvinne muistuttaa, kuinka mainittu kieli sen kautta on ottanut hyvän askelen eteenpäin päästäksensä luonnollisten oikeuttensa suupuheelliseen ja kirjalliseen nautintoon niin oikeustuvissa kuin yliopistonki lukusaleissa"

Palmen oli lain tuntija ja hän tiesi, että ruotsi oikeuden kielenä on ongelma ja tunnusti sen. Ken on seurannut lainkäyttöä semmoisena, kuin se tosioloissa esiintyy, hänen täytyy tunnustaa ne hankaluudet, jotka aiheutuvat nykyisestä asianlaidasta, jolloin oikeudenkäyttöä hoitavat tuomarit, jotka usein eivät edes ymmärrä, vielä vähemmin saattavat puhua suomenkieltä, — seikka joka monen muun ohessa meillä on synnyttänyt sitä valitettavaa epäluuloa, millä rahvas maalla tavallisesti katselee virkamiehiä.

Ranskan vallankumoukseen liittyy myös valistuksen aatevirtaus, jossa yksi keskeinen ajatus on järki. Nyt kun katsoo sitä kirjoitusta, jossa Lönnrot kirjoitti talosta, jossa asuu 2 ruotsalaista ja 16 suomalaista, niin selvästi Lönnrot vetosi lukijan järkeen ja oli myös tuossa mielessä valistuksen mies. Hän suorastaan pyysi lukijalta, että ajattele nyt vähän, käytä järkeä.

Olen kysynyt miten svekomaanit suhtautuivat luonnon oikeuksiin, liberaalin maailman yhteen osaseen, mutta mitään vastausta ei ole esitetty. Kysyin myös olisivatko svekomaanit vastanneet kuten markiisi Condorcet vai kuten plantaasien orjanomistajat?

Vastaus on oikeastaan aika selvä kun hiukan miettii. Svekomaanit vastasivat lähes kuin orjanomistajat.

Fennomaanien omaksuessa eurooppalaisia uuden ajan aatemaailman virtauksia, omaksuivat svekomaanitkin eurooppalaisia aatevirtauksia, mutta kun fennomaaneilla oli valistus ja vapaamielisyys, svekomaanit omaksuivat rotuopin. Kun mm Ranskassa ja muualla kitkettiin rotuoppeja vapauden ja valistuksen ihanteiden mukaisesti, niin Suomessa svekomaanit omaksuivat rotuopin. Siis aika merkillinen kehitys, joka ei varmasti ole ollut jälkiä jättämättä Suomen myöhempään kehitykseen.

Fennomaanit ja svekomaanit omaksuivat eurooppalaisista aatevirtauksista tyystin eri virtaukset.