Emma-Liisa kirjoitti:Heikki Jansson kirjoitti: Mitä tulee verihumalaan, oli asianomistajien, (lähinnä Häkkisen omaisten) näkemys juuri se. Poliiseissa oli takaa-ajovietti täysin herännyt, näin ymmärsin AA Heikki Salon puheista. Poliisimiesten tavoitteena oli "saada pakenija kiinni", hinnalla millä hyvänsä (siis jonkinlainen verihumala), ja tämä maksoi sitten Häkkisen hengen, edelleen näiden kannan mukaan.
Tässä sivuutetaan täysin kaappaajan toiminta. Sekä dynaamin hankkimisesta että käytöksestä voi päätellä, että oli olemassa vahva vaihtoehto, että hän tappaisi kaikki kolme panttivankia pikemmin kuin suostuisi antautumaan. Paollahan ei ollut mitään mahdollisuutta onnistua.
Sillä, mistä kaappaja oli hankkinut tai jättänyt hankkimatta dynamiitin ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, toimivatko poliisimiehet (jotka eivät olleet edes tuossa vaiheessa nähneet kaappajaa) "verihumalassa", ts. oliko heissä herännyt kaikille tuttu takaa-ajovietti (se, joka sanoo, että pakeneva pakenija on saatava kiinni, maksoi mitä maksoi, mutta NYT se saadaan kiinni.) Se, miten arvioidan kaappaajan psyykeä, on tietysti asia, joka on pidettävä erillään poliisimiesten psyykeestä. Sekä Paavo Haavikko, että asianajajat Lindfors ja Salo korostivat "verenhumalaa" selitysmallina, joka olisi selittänyt tuomioistuimelle poliisimiesten, tavallisten, kunnollisten miesten harkitsemattomuuteen menneen toiminnan kuten tulituksen omavaltainen avaaminen päin kaappajan pysäköityä ajoneuvoa (siihen ei ollut keneltälään mitään käskyä ym.)
Nyt, eiku nyt, nyt 'kele, NYT me saadaan se kiinni kiljuivat poliisimiehet yhteen ääneen, näin selittivät omaiset poliisimiiesten psyykeä. Ei, me vaan kuuntelimme ja harkitsimme (rauhallisesti) yhdessä johtomme kanssa, sanoivat syytetyt (mutteivät onnistuneet selittämään miksei poliisiylijohtaja Urposen käskyä purkaa sulutus toteltu - eikä muka harkittua huutoa tai kiroilua liioin hetkeä ennen tapahtumia). Asioita ei vain ollut näytetty, sanoi poliisimiesten puolustus. Kaikki oli vain asiassa ymmärrettävissä järkyttyneiden omaisten tarinointia.
Kukaan muu ei asiassa
tältä osin ole edes esittänyt mitään kaappaajan psyykeä koskevia arvioita: sekä poliiisijohto (ylijohtaja Olli Urponen) että asianajajat lähtivät siitä, että koko Mikkelin jupakan päättyminen poliisin taholta aiheutuneeseen ylilyöntiin oli paha, ehkä ratkaiseva virhe. Mikkelin tapahtumissa olisi poliisin tullut antaa periksi, sanoivat sekä syyttävä taho (omaiset) että puolustus (poliisimiehet) yksimielisesti. Poliisimiehet luonnollisesti kiistivät toimineensa missään "verihumalassa".
Myös poliisiylijohtaja Olli Urponen katsoi olevansa vapaa vastuusta, koska hän oli antanut henkilökohtaisesti käskyn, jonka mukaan sulutus Mikkelin torilla oli purettava. Verta kuvannollisesti itkien en voi yhtyä näkeykseen; Urponen toki ansaitsee kiitoksen käytännön toimistaan Mikkelin panttivankidraaman yhteydessä mutta
tämä oli asemansa vuoksi poliitisessa vastuussa poliisin organisatorisesta valmiudesta Mikkelin kaltaisissa tilanteissa, ja vaikka itse tiedänkin vastuun olevan aivan liian suunnaton yhden yksilön kannettavaksi rohkenen kuitenkin olla tätä mieltä.
Mutta em. koskee vain detaljeja. Se mikä oli kirjoituksessani olennaisempaa, oli
virkamiesten vastuu virkatoimistaan ja ennen kaikkea asiamiesinstituutioiden toiminta näissä tapauksissa. Olisin odottanut kommentteja siitä eikä yhdestä - tosin dramaattisesta - yksittäistapauksesta. Mielestäni oli nimim. Vetehisen kommentti varsin asiallinen ja tarpeellinen. Tosin ei yksittäinen virkamies varmankaan toimi tahallaan virkavelvollisuuksiensa vastaisesti muuta kuin poikkeustapauksessa mutta...