Onkohan tätä aihetta koskaan tutkittu eli paljonko suomalaisia kuoli viime sodissa ns. "omien aseiden toimesta" ja nyt en tarkoita suoranaisia teloituksia.
Ajattelin kyllä ensin kommentoida tuohon ketjuun, jossa puhutaan oman tulen aiheuttamista miehistömenetyksistä. Mutta kun täälläkin puhutaan JR 8:n tapahtumista ja tarkoitetaan erästä tiettyä tapausta eli "Paskamottia", ainakin epäsuorasti, niin laitetaan tämä juttu tänne. Taitaapa juttuun sisältyä yksi "dokumentoimaton teloituskin" ja muutama rintamaoloissa erikoinen ryöstömurhakin.
Oman tulen aiheuttamat miehistömenetykset
Kirjoittaja Veikko Huuska » 19.09.10 19:11
viewtopic.php?f=10&t=3150&p=16139#p16139
Sotakirjallisuudessa törmää melko usein ilmiöön, missä suomalaiset saivat omaa tykistötulta tai omia kranaatteja niskaansa ja se aiheutti tappioita. Ammuttiinpa omia miehiä ihan vahingossa lukuisissa muissakin eri tilanteissa, etenkin jos liipasinsormi tai hermot oli herkällä tai tulijoista ei saatu selvää.
Luin juuri Seppo Satamon kirjaa
Leijonalipun komppania, Edita 2007. Siinä on kuvauksia, etenkin kesältä 1944, kuinka tuo "ystävällinen tuli", eli jenkkiläisittäin ”friendly fire”, aiheutti kaatumisia melko useinkin. Kertomukset Rokkalanjoelta Viipuriin 1944 vetäydyttäessä on suomalaisten tykistöllä aiheuttamine tappioineen aika karua luettavaa. Taitaa Aatun Äyräpään kirkonmäelle ammuttama "tykitökestitys" jäädä toiseksi omille aiheutettujen tappioiden määrässä ja kun tuon Äyräpään kirkonraunioihin suoritetun ammunnan laajuuskin riippuu useissa eri kirjoissa kerrottujen versioiden välillä hyvinkin suuresti eli "patteriston tulipeitteestä aina kaikkeen mitä irti saatiin".
Onpa eräässä muistelmakirjassa kerrottu tapaus, jossa tykistön tulenjohtaja tilasi Vuosalmella 1944 "tykistökestityksen" omiin asemiinsa kun vihollinen oli jo ihan silmillä. Se lienee ollut toimiva ratkaisu, koskapa tulenjohtaja jäi itse henkiin ja kertoo tapauksen eräässä kirjassa.
Suomalaiset saivat omaa tykistötulta tai omia kranaatteja niskaansa etenkin 1941 Jatkosodan alussa, jolloin oltiin vielä kokemattomia tuettaessa omia hyökkäyksiä tykistöllä ja kranaatinheittimillä. Yleensähän syyksi kerrotaan joko "kuluneet putket" tai "vialliset ammukset". Tuo kuluneet putket ei oikein tainnut olla hyvä selitys varsinkaan sodan alussa 1941, mutta 1944 se oli varmasti jopa ihan tottakin. Suoranaisia virheitä ei hevin myönnetty. Toki pääsyynä oli tulen ampuminen joskus hyvinkin lähelle eteen, varsinkin kesällä 1944. Eino Tirrosen Jylisevät tykit -kirjassa saksalaiset oikein ihmetteli kuinka suomalaiset ampuivat 1944 kesällä Viipurinlahdella "täysillä" ihan omien linjojen eteen, vieläpä ilman ainoatakaan hakuammunta- tai kohdistuslaukausta.
Omaa "tykistökestitystä" siis saatiin ajoittain ja tappioitakin tuli. Tässä on eräs tunnetuimpia tapauksia omien ampumisesta tykistöllä ja kiväärein:
Kutismanjoen Paskamotti ja siitä muutama maininta netissä tai kirjallisuudessa:
http://www.konco.com/kollaa/
RUK 102 LAATOKAN KARJALASSA
Tuntemattoman sotilaan rykmentti JR 8 koukkasi aina ja oli osallisena ns. Kutisman paskamotissa. Nimi johtui siitä, että kyseisessä motissa oma tykistö ampui JR 8:n miehiä, jolloin 8 kaatui. Toinen ikävä tapahtuma olivat mystilliset kuolemantapaukset linjojen takana, mikä aiheutti suorastaan taikauskoista pelkoa. Selvisi, että kyseessä oli oma sotamies, mustalainen, joka ampui takaapäin edellisenä iltana korttipelissä voittaneita maamiehiään ja ryösti rahat. Kun mies jäi kiinni itse teossa, lähti hän juoksemaan vihollisen puolelle, mutta tuli pian takaisin. Mies pyyteli, että omat eivät ampuisi, mutta hänet kuitenkin teloitettiin omien linjojen eteen.
Professori Mauno Jokipiin toimittamassa JR 8:n rykmenttihistoriassa löytyy kertomus, jossa eräs "kyseisen vähemmistön edustaja" ampuu useita suomalaisia selkään kesken hyökkäyksen ja ryöstää ruumiit. Nämä ammutut miehet olivat voittaneet huomattavia summia rahaa kortilla aikaisemmin. Aseveljet huomaavat kaamean tapahtuman ja lopulta ampuja saa tylyn tuomion omien aseveljien toimesta! Tuosta Paskamotin nimen saaneesta, sai tuon nimen osin tämänkin erikoisen tapauksen vuoksi, tapahtumasta kertoo Pentti Temonen kirjan sivuilla 139-140.
Tuntemattoman sotilaan rykmentti - JR 8
Wsoy 1991 1.p (Toim. Mauno Jokipii)
Käsikirjoittajat - Sorko, Syrjö, Alanen, Ahto, Lilja ja Vainikka
Kutismanjoen "Paskamotti"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkav%C3% ... jatkosota)
Kun vielä eräs suomalainen tarkoituksellisesti ampui omia, alettiin tätä vaihetta nimittää Paskamotiksi: "Tämähän on oikea paskamotti, kun omatkin alkavat kavereitaan tappaa." Motti laukesi 6. syyskuuta. JR 8:lle tästä vaiheesta koitui 72:n kaatuneen ja 180:n haavoittuneen tappiot.
Pertti Sarjasen teoksesta Tuntematon Rokka – Antti Rokan esikuvan Viljami Pylkkään vaiheet Talvi- ja Jatkosodassa. Sivuilla 64-65 todetaan seuraavaa:
”Eräs kuudenteen komppaniaan sijoitettu mustalaispoika ampui eräässä hyökkäyksessä selkään lukuisia omia miehiään. Tulitaistelun tiimellyksessä teloituksia ei aluksi huomattu, kunnes aseeseensa häiriöin saanut sotamies näki mustalaisen ampuvan syöksyyn nousevia aseveljiään kylmäverisesti takaapäin. Järkkyttyneenä hän alkoi huutaa ystävilleen näkemästään, mutta valtavassa tulimyrskyssä oli vaikea saada asiaa kenenkään tietoon. Huomattuaan teollaan olleen silminnäkijän romani ryntäsi linjojen väliin, jossa hän lymyili iltaan asti. Hämärän laskeuduttua mies ryntäsi viimein armoa pyytäen, kädet kohotettuna takaisin, mutta juuri sen porukan kohdalle, jossa oli verityönsä tehnyt. Tuomio oli jo langetettu, jäiset silmät katsoivat tähtäimien läpi armoa pyytävää murhaajaa. Useat kiväärinlaukaukset kajahtivat samanaikaisesti. Kun mustalaisen taskut sitten tutkittiin, häneltä löytyi edellisenä päivänä korttipelissä voittaneen miehen lompakko ja taskukello.”