Veikko Palvo kirjoitti:talonpoikaissepän on hänenkin täytynyt kokemusperäisesti hallita sama Raahen ruukin prosessi rautamalmista tai järvi-/ suomalmista alkaen. Ja hiilipitoisuuden saaminen
riittävän alas, ei ole esim. 1000 vuotta sitten ollut merkityksetöntä oliko
puukko, miekka, kirves jne. haurasta ja hetimmiten murtuvaa vaiko vähähiilisestä teräksestä valmistettuja.
Takonaulojakaan ei olisi pystynyt käyttämään ja taivuttelemaan, ellei seppä olisi saanut valmistettua niitä niukkahiilisestä teräksestä.
Niukkahiilinen tai matalahiilinen teräskin on oma terminsä, jolla tarkoitetaan noin alle 0,25 %:n hiilipitoisuutta, mutta miekkojen ja puukkojen valmistukseen sopivaa terästä sanotaan korkeahiiliseksi teräkseksi tai hiiliteräkseksi.
Tässä puukko.infossa on asiaa puukkoteräksistä:
http://www.puukko.info/modules.php?op=m ... 2&pageno=3
Samurai-miekan hiilipitoisuus oli videon mukaan 0,7 %, joka on samaa luokkaa kuin suomalaisiin puukkoihin käytetyssä teräksessä. Hiiliteräksestä tehdyn puukon saa hyvin teräväksi hiomalla ja lopuksi nahalla kiillottamalla.
Suomalaiset sepät todennäköisesti arvioivat hiilipitoisuuden rautakappaleen lohkopinnoista samalla silmämääräisellä tavalla kuin samurai-miekan tekijät videolla. Tiedon ja taidon siirtyminen on tapahtunut mestari ja kisälli -periaatteella tai perinnöksi jälkeläisille. Pelkkä taitokaan ei aina ole riittänyt, sillä raudan raaka-aineen epäpuhtauksilla on myös iso merkitys lopputulokseen.
Itämerensuomen sana rauta on lainattu joko muinaisgermaanin sanasta tai muinaisesta baltialaisesta sanasta, jotka molemmat merkitsevät punaista. Kyse on ruosteen punaisesta tai hematiitin punasta. Punamulta sisältää hematiittia Fe2O3 ja saa siitä värinsä.
Muissa suomensukuisissa kielissä raudalla on toista alkuperää olevat nimitykset.
Rauta on marin kielessä kǝrtńi, udmurtiksi kort ja komiksi kert. Rauta on iraniksi *kārt- ja persiaksi kärd ja ossetiaksi kārd jotka lienevät yhteydessä edellä mainittujen kielten sanoihin.
Suomen sanalle karaista/karkaista ei ole keksitty etymologiaa. Sitä pidetään johdoksena sanasta karkea. Ehdotan että etymologia liittyy marin, udmurtin ja komin sanoihin ja jotain kautta iranilaisiin tai kantaintialaiseurooppalaisiin sanoihin.
Karkealla on merkitys kova ja viron sana karge tarkoittaa 'kova, kankea, hauras'. Kovaa merkitsevä sana kanta-IE:ssa on *kar ja vanhassa intiassa khára.
Mm komissa kovaa merkitsevä sana on ćori̮d ja kantamuoto *ćarV. Ehkä noilla on yhteys suomen karkeaan.
Kovaa merkitsevästä sanasta karkea olisi siten tullut suomessa sana karkaista, joka tarkoittaa kovettamista. Karaista <-> karo, kara samoin kuin valaista <-> valo? Karo ja kara merkitsevät tappia, kuivettunutta puun oksaa, siitintä. Karanko on kuivunut puun runko. Ehkä yhteys ei olekaan puun kuivuminen vaan puun kovettuminen sen kuivuessa ja kyse kovaa merkitsevän sanan johdoksista.
Unkarin miekkaa tarkoittava sana on kard ja liettuan kardas. Norjassa miekka on kårde. Nuo miekkaa tarkoittavat sanat lienevät johdoksia kovaa merkitsevästä sanasta.
Kun rautaa sulatetaan kerääntyy rauta möykyksi. Möykyn ydin on rautaa. Ydin on englanniksi core, joka oli hiittiläisillä kar/kard ja vanhassa kreikassa kardía. Viittaa taas kovaa merkitseviin sanoihin ja niiden johdoksiin.
Itämerensuomen karsi on hiiltynyt osa, raudan kuona, katku, käry josta venäjään karzevina 'pohjakuona; ruoste'.
Suomen karta ja sen vastineet muissa ims-kielissä tarkoittavat peltiä.
Raudan sulatusuunia kutsutaan englanniksi sanalla hearth, jonka kanta-IE muoto on *kera 'polttaa', josta on tullut latinan carbo 'hiili' ja baltin sana karsta 'polttaa'. Suomen sana karsta on synonyymi karsille ja merkitsee myös hilse (rauta hilseilee kun sen pinta hapettuu), pajakuona.
Kantauralilainen sana uunille on *kerV, viron keris, kiris, udmurtin gur ja komin gor. Muinaisissa dravidialaisissa kielissä *kar tarkoitti sulaa.
Tuosta kaikesta ei mitään varmaa johtopäätöstä voi vetää, mutta muutama ehdotelma kuitenkin. Muiden uralilaisten rautasanan ja itämerensuomen sanojen välillä lienee yhteys mutta ims:ssä merkitys ei ole enää rauta, vaan mm pelti, kova jne. Ehkä merkitys kova monille kar-sanoille ei ole se alkuperäinen, vaan polttaminen on alkuperäinen merkitys, josta sitten on kehittynyt erilaisia johdoksia.