Suomalaisilla oli liki 2 kuukautta aikaa keväällä 1944 järjestää uusien saksalaisten pst-aseiden koulutus ja jako rintamajoukoille. Tehokkaan koulutuksen ja aseiden rintamakäyttöön saamisen sijaan nämä tehokkaat uutuudet julistettiin salaisiksi ja varastoitiin divisioona- / rykmenttiportaaseen ja erään lähteen mukaan Kannaksella IV Armeijakunnan varikkoon Perkjärvelle.
Miksi suomalaiset tyri noin raskaasti, vaikka aikaa olisi ollut riittävästi järjestellä asiat kuntoon? Saksa ei tiettävästi vaatinut mitään tällaista menetelyä, koska kyseiset aseet oli jo yleisessä käytössä ja -tiedossa heidän omilla joukoilla kautta itärintaman. Oliko niin, että asioista päättävät tahot eivät tunteneet tai uskoneet noiden aseiden tehoon? Aseiden hankkijat kyllä tunsivat niiden voiman nähtyään niitä Saksassa.
Erikoista on sekin, että useista eri lähteistä samaa kysymystä tarkasteltaessa, ei kahta samanlaista tarinaa löydä! Olisikohan jo kunnollisen tutkimuksen paikka mitä 11.4.1944 Suomeen tulleelle panssarinlähitorjunta-aseiden 1. erälle todellisuudessa tapahtui? Jäikö IV AK:n lähitorjunta-aseita paljonkin Perkjärven varikkoon yhdessä liki 80 000 tykistöammuksen kanssa?
Perkjärven varikon menetys sai erään suomalaisen kenraalin, peräti ihan puolustusministerin, uskomaan maasta oleva kiväärinpanoksetkin lopuillaan! No näin kehnosti ei sentään asiat olleet. Tuosta kiväärinpatruunoiden loppumisesta on maininta Edwin Linkomiehen kirjassa Vaikea aika.
Huollon tilanteesta löytyy mielenkiintoinen artikkeli:
IV ARMEIJAKUNNAN Huollon JÄRJESTELYT KESALLA 1944 TAISTELTAESSA VKT-ASEMASSA
http://users.tkk.fi/jseppane/vkt.txt
Päämajan hukatut kuukaudet -kirjassa kerrotaan sivuilla 157-158 Viivyttely panssarintorjunta-aseiden jaossa -otsikoidussa jutussa hieman erikoisia väittämiä uusien aseiden osalta:
Juhola Aimo E. - Paulaharju Jyri - Srömberg Georg-Eric: Päämajan hukatut kuukaudet Tilannekuvan hahmottuminen Kannaksella 1944"Saksalaisten ohjeiden mukaan aseita ei pitäisi jakaa joukoille ennen mahdollista hyökkäystä salaamissyistä, vaikka aseita oli käytetty jo Kurskin taisteluissa lähes vuotta aikaisemmin. Näytekappaleet oli saatu Suomeenkin jo edellisenä syksynä. Kotijoukoissa toimeenpantiin joitakin opetustilaisuuksia ainakin Tuusulassa. kenttäarmeijan valtaosalle aseet pysyivät tuntemattomina pitkään vielä hyökkäyksen alettuakin. Kun niitä sitten ruvettiin kiireesti jakamaan, suomenkieliset selosteet ja käyttöohjeet puuttuivat. Viipurin puolustuksessa saatiin kauhuilla osumia vihollispanssareihin, mutta ammukset eivät räjähtäneet, koska niitä ei osattu virittää. Koulutuksesta oli vastuussa Päämajan koulutusosasto, joka oli komentopäällikön alainen ja jaon määräsi Operatiivinen osasto, joka oli päämajamestarin alainen. Yhtymissä ne kuuluivat ampumatarvike- ja taisteluvälinehuoltoon, joka taas oli tykistökomentajan alainen. Vähemmälläkin byrokratialla asia voisi epäonnistua.
Kannaksella IV Armeijakunta sai uusia panssarinlähitorjunta-aseita toukokuun puolivälissä ja ne varastoitiin Perkjärvelle. Kaikkiaan niitä oli 90 panssarikauhua ja niihin 900 ammusta sekä 452 panssarinyrkkiä eli n 30% koko ensimäisestä erästä. Vasta kesäkuun alussa niitä ruvettiin jakamaan yhtymille näytösammuntoja ja koulutustilaisuuksia varten. 10. Divisioonan esikunta pidätti ne 9.6. saakka, jolloin vasta Valkeasaaren puolustajat saivat niitä saman aikaisesti kun torjuivat Pohjoismaiden historian rajuinta hyökkäystä. Martolan divisioonassa (2.D) aseita koeammuttiin jo 6.6. Niinpä murtokohdassa olevan Jalkaväkirykmentti 1:n komentaja everstiluutnantti Viljanen merkitsi muistiin: "Illalla puhelinkeskustelu Ursinin kanssa. Hänen naapurinsa vasemmalla oli havainnut ps-vaunuja vastassaan. Ursin on saanut ps-nyrkkejä ja -kauhuja. Olin tilannut niitä 10 pv sitten enkä ollut saanut vielä niitä. 10.D:ssa niitä oli varmasti ollut kesäkuun alusta. huomennako se alkaa?" Sotahistorian tutkimuksesa esiintyy eriäviä tietoja aseiden määrästä ja kohtalosta. On ristiriitaisia tietoja siitä jäikö niitä alkuperäispakkauksissaan viholliselle Kuuterselässä, Perkjärven kenttämakasiisissa tai muualla. Saksalaisten normien mukaan jaettujen aseiden olisi pitänyt riittää yhden suurhyökkäyksen torjuntaan eli lähes tuhannen panssarin taistelukyvyttömäksi tekemiseen. Koko ensimäisen erän kohtalo olisi erillisen sotahistoriallisen tutkimuksen arvoinen asia. Kenraaliluutnantti Tuompon "Päiväkirjani Päämajasta" ja Päämajan operatiivisen osaston maavoimatoimiston sotapäiväkirja eivät valaise asiaa, koska kummassakaan ei ole ainoatakaan merkintää uusista lähitorjunta-aseista eikä edes panssarintorjunnan avainkysymyksistä."
Kustannus Oy Suomen mies, 2004, 231 s., 1.painos
---
Samasta aiheesta on juttua tuossakin ketjussa. Siinä käydään läpi ko. pst-aseiden hankinnat Suomeen.
Martti V Terä kertoo tarkoin tilastoin ja tiedoin kirjoissaan mm. Saksan ja Suomen ase- ja materiaalikaupoista.
viewtopic.php?f=10&t=4221
Uudet pst-aseet otettiin rivakasti käyttöön joissakin yksiköissä. Martolan 2.D:ssa asia nähtävästi ymmärrettiin ja osattiin, sillä Siiranmäen taisteluissa 13-16.6.1944 tuhottiin panssarintorjunnan toimesta ainakin 28 panssarivaunua, ja suurin osa eli 21 kpl uusilla lähitorjunta-aseilla.
http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=145
- Panssarinyrkit 2 kpl
- Panssarikauhut 19 kpl
- 75 K/40 6 kpl
- 76 K/27 1 kpl
Lähteenä Panssari -lehdessä 1956 ollut Adof Ehrnrootin itsensä laatima juttu Siiranmän panssarintorjunnasta. Se löytyy Savon prikaatin historiaa -kirjasta hieman lyhennettynä.
Väänänen Kyösti: Savon prikaatin historiaa. Savon prikaatin ja sen perinnejoukkojen vaiheita Suomen itsenäisyyden ajalla. Mikkelin sotahistoriaa muinaisuudesta nykypäivään. Savon Prikaatin kilta, 1987, 520 + 41 värill. liitekarttaa.
---
Martti V. Terä Kesäkuun kriisi 1944 kertoo samasta asiasta mm. näin: "Kirjelmässä ei esitetä tarvikkeiden toimituksille minkäänlaisia kaupallisia eikä poliittisia ehtoja, ei myöskään mitään rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle".
Kirjan sivuilla 33-34 kerrotaan näin:
Terä mainitsee uusien panssarintorjunta-aseiden jaosta 10.D:n JR 1:lle näin:"Tämän kirjelmän (SAA/17 733:6 ja 17 734:12) lähetämisen jälkeen Grandell oli Berliinissä neuvottelemassa OKW:n kanssa 12.-17.2.1944, jolloin sovittiin hyvin monipuolisesta erilaisten valmiiden tarvikkeiden ja välineiden, puolivalmisteiden sekä raaka-aineiden toimitusohjelmasta lähikuukausia varten. Neuvottelussa kosketeltuihin kysymyksiin antoi OKW:n puolesta kenr Becker kirjallisen vastauksen 17.2.1944. kirjelmän kohdassa 24b) luvattiin toimittaa Suomeen
- 1700 >>Faustpatronen>> (>>panssarinyrkkiä>>)
- 300 >>Ofenrohre>> (>>panssarikauhuja>>) tavanmukaisine ampumatarvikkeineen, eli 10 laukausta putkea kohti (yhteensä 3000 kranaattia).
- toimitus kahtena eränä, toinen helmikuussa ja toinen maaliskuussa 1944,
Kirjelmässä ei esitetä tarvikkeiden toimituksille minkäänlaisia kaupallisia eikä poliittisia ehtoja, ei myöskään mitään rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle. Aikaisemmissa alustavissa neuvotteluissa ei myöskään ollut puhetta mistään käytön rajoituksista, sen sijaan annettiin kylläkin joitakin ohjeita ja suosituksia aseiden mahdollisimman tehokasta käyttöä varten. Toisessa yhteydessä esitettävistä laivausteknisistä syistä molemmat pst-aseiden erät toimitettiin ja laivattiin samalla kertaa Stettenistä s/s >>Aune H>>:lla, joka saapui Suomeen 11.4.1944. Saksalaiset arvioivat itse, että näillä aseilla voitiin saada tuhotuksi tai saatetuksi taistelukyvyttömäksi ainakin 1000 panssarivaunua. Näin ollen niiden katsottiin määrällisesti riittävän hyvin esimerkiksi yhden suurhyökkäyksen torjuntaan, kunnes täydennystä voitaisiin Saksasta toimittaa."
"Vasta hyökkäyksen ensimäisenä päivänä, 9.6.44 iltapäivällä rykmentti sai neljä >>kauhua>> pataljoonaa kohti sekä jonkin verran >>nyrkkejä>>.
---
Asessori, evp evl Erkki Käkelä kertoo kirjassaan Marskin panssarintuhoojat näin:
Käkelä kirjoittaa sivulla 394:
Erkki Käkelä: Marskin panssarintuhoojat, WSOY 2000"Lähitorjunta-aseet saatiin maahamme tilanteen kehittymiseen nähden harmillisen myöhään. Kaikki Saksasta hankitut aseet olivat tiukkojen salassapitomääräysten alaisia. Päämaja painotti 29. huhtikuuta päiväämässään asiakirjassa, että >>aseet on käsiteltävä erittäin salaisina ja ne on varastoitava rykmentin portaaseen. Pataljoonille luovutetaan niitä vain koulutustilaisuuksiin, kuitenkin silloin, kun panssareiden esiintymistä on odotettavissa>>.
Viite PM:n Ase-esik:n pääll:n ak. n:o 2761 / Ase 2 / 41 / sal. / 29.4.1944.
Panssarinyrkkien vähyyden vuoksi aseet taltioitiin aluksi armeijakuntien varastoihin. Edellä mainitun kirjelmän mukaisesti armeijakunnille ja erillisille yhtymille jaettiin 274 panssarikauhua raketteineen (93% kokonaismäärästä) ja 900 panssarinyrkkiä (53% kokonaismäärästä).
Lähitorjunta-aseiden salaaminen oli meillä jo turhaa. Kevättalven 1944 aikana kauhuja ja nyrkkejä oli jäänyt Saksan itärintamalla yhteisen vihollisen tarkasteltavaksi riittävästi. Varmaa oli vain se, ettei panssarintuhoojiamme koulutettu läheskään tarpeeksi uusille, meillä huippusalaisina pidetyille aseille."
Mikkelissä sijainneen saksalaisen operatiivisen Yhteysesikunta Nordin ye-everstiluutnantti Zimmerille on Päämajan operativisen osaston päällikkö, eversti Valo Nihtilä osoittanut 5.5.1944 uusien pst-aseiden jakoa koskeneen ilmoituksen:
Käsipatruunoita (F1 ja F2 aseita eli nyrkkejä)
- Karjalan kannas 700 kpl
- Aunuksen kannas 120 kpl
- Maaselän kannas 80 kpl
- Varalle 800 kpl
Suomen panssarintorjunnan kehitys ja panssariyhtymän panssarintorjuntayksiköiden historia
---
Ratkaisun hetkiä - Suomen kohtalonvuosilta 1939-1945 -kirjan artikkelissaan Saksan aseita Suomeen vielä kesällä 1944, s. 292-295, sotahistorioitsijanakin tunnettu Anssi Vuorenmaa kirjoittaa näin:
Sivu 294:
Vuorenmaa Anssi: Ratkaisun hetkiä - Suomen kohtalonvuosilta 1939-1945"Suomeen saatiin ensimäiset kauhut ja nyrkit keväällä 1944 - 300 kauhua ja niihin 3000 rakettiammusta sekä 1700 iso nyrkkiä. Niiden jakoa rintamakäyttöön vaikeutti saksalaisten ehto, ettei näitä aseita saanut viedä etulinjaan, jottei niitä jäisi puna-armeijan saaliiksi. Asekaupat hiljenivät tämän jälkeen Suomen rauhantunnustelujen vuoksi, mutta jatkuivat heti Suomen kielteisen asenteen Moskovan ehtoihin tultua julki. Päämaja aloitti panssarintorjunta-aseiden jaon joukoille vapun alla. Panssaridivisioona sai ensimäiset kauhunsa ja nyrkkinsä vapun jälkeen. Kaikkiaan saimme Saksasta hankituksi 1854 jauhua ja niihin runsaat 18 650 rakettiammusta. Isoja ja pieniä panssarinyrkkejä saimme runsaat 26 800 kappaletta. Pienet nyrkit ehtivät rintamalle vasta sodan loppuvaiheessa. Tämän asemäärän laskettiin riittävän yhden suurhyökkäyksen torjuntaan, kunnes täydennykset saataisiin käyntiin. Saksalaisten ehto aiheutti kuitenkin sen, ettei uusien aseiden käyttöön ehditty juuri kouluttaa. Ensimäiset erikoispanssarintorjuntakurssit toimeenpantiin vasta touko-kesäkuun vaihteessa, ja niillä ehdittiin kouluttaa 78 armeijakuntien ja divisioonien panssarintorjuntaupseeria aseiden käytön kouluttajiksi joukoissa. Vähän myöhemmin järjestettiin 76:lle tykistön upseerille vastaavat kurssit. Lisää kursseja oli suunnitteilla, mutta puna-armeijan suurhyökkäys keskeytti niiden toimeenpanon. Näin ollen kenttäkoulutus tapahtui etulinjan tuntumassa, kun joku saksankielntaitoinen käänsi ampumaohjeet suomeksi ja ammuttiin koelaukaukset. - Jalkaväkirykmentti 1:n komentaja, everstiluutnantti Tauno Viljanen vaati uusia aseita rykmentilleen jo toukokuun lopulla, mutta vasta 8. kesäkuuta divisioonan komentaja allekirjoitti jakolistan, jolla rykmentille oli tarkoitus jakaa 7 kauhua ja niihin 42 ammusta ja 28 nyrkkiä."
Valitut Palat, 2006, 381 s., 1. painos
Artikkeli on julkaistu Suomen sotaveteraani -lehdessä 6/04 nimellä Saksan sotilasavustusta Suomelle 1944
---
JR 6 Jatkosodassa eli Kannaksen kahlaajat -kirjassa kerrotaan uusien aseiden saantipäivistä seuraavasti sivuilla 378-379:
10.D:n puolustus murtui -luvussa kerrotaan sotapäiväkirjan ottein kuinka 8.6. klo 11 JR 1 sai uudet panssarintorjunta-aseet, panssarikauhut ja -nyrkit. Seuraavalla sivulla (379) kerrotaan kuinka
Häkkinen E.I.: Kannaksen kahlaajat JR6 JatkosodassaHistoriatoimikunta, 1986, 527 s., 1.painos"Vasta hyökkäyksen ensimäisenä päivänä 9.6. sai JR 1 neljä "kauhua" pataljoonaa kohti sekä jonkin verran "nyrkkejä", vaikka niitä oli saapunut Suomeen jo 11.4.44. Näin pienellä erällä ei ollut mahdollista saada aikaan tehokasta panssarintorjuntaa. Näitä aseita ei tunnettu aikä niiden käyttöä oltu harjoiteltu aikaisemmin."