nylander kirjoitti:Niin että olihan niitä "päteviä lakimiehiä" - Kekkosen "konsteja" torjumassa.
Minä jo ajattelin etteikö kukaan tartu varmaan syöttiin... ja sitten nostit esiin jonkun Kekkostutkijan kaivaman natsikortin Kekkostulkintoineen ettei asiaa käsitelleet lakimiehet olleet
OIKEAMIELISIÄ.
Tältä pohjalta on ymmärrettävissä, että Kekkonen katsoi oikeuslaitokseen kuuluvan tuomareita, joiden oikeamielisyyteen ei enää voitu luottaa.
Hämmästynyt kait minä olen. Jospa kävikin niin, että noudatettiin vain voimassa olevia lakeja, ja yrityksestä huolimatta niitä ei alettu muuttamaan tilanteeseen sopivaksi kun havaittiin tappion vääjäämättömästi koittavan.
Niin että olihan niitä "päteviä lakimiehiä" - Kekkosen "konsteja" torjumassa. Oli oli.
Uolan kirjassa on kerrottu kaikki oleellinen Kekkosen konsteista ja IKL:n lakkauttamisasiasta, joka päättyi Kekkosen surkeaan tappioon. Luku XI Kekkosen konstit käsittelee asiaa melko perusteellisesti ja laitankin tähän vain muutaman kohdan esiin. Lukekoon kirjasta lisää ketä kiinnostaa.
Mikko Uola: Sinimusta veljeskunta, Isänmaallinen kansanliike 1932-1944, Otava 1982
Luku XI Kekkosen konstit s. 339-357 1. Lakkautusyritys, 2. Konstien jälkeen ja 3. Lakkautusyrityksen motiivit
s. 341: "Kekkonen kokosi syksyllä 1937 nuorista lahjakkaista keskustajuristeista työryhmän keräämään aineistoa IKL:ää vastaan järjestön toiminnan lakkauttamiseksi. Tämä nelimiehinen kolmesta maalaisliittolaisesta ja yhdestä edistyspuoluelaisesta kokoonpantu Kaarlo Hillilän, Paavo Kastarin, Reino Kuuskosken ja Sakari Tuomiojan työryhmä kokoontui pääministeri Cajanderin asunnossa etsien ja seuloen aineistoa aiottua oikeudenkäyntiä varten. Kekkonen oli tehtävän antaessaan ilmoittanut, että IKL aiotaan lakkauttaa, ja työryhmän tehtävänä on etsiä lakkautukselle juridiset perusteet."
No näin siinä sitten kävi:
s. 356-357: Viimeisenä virkatoimenaan sisäministerinä Kekkonen pyysi 1. joulukuuta valtionsyyttäjää jättämään sikseen IKL:n lakkautamista koskevan jutun. Sitä pyyntöä tämä valtionsyyttäjä ei tokikaan noudattanut, vaan vasta 21.6.1940 asialle pantiin piste. "Valtionsyyttäjä ei siis vielä syytettä peruuttaessaankaan myöntänyt syytteiden olleen perusteettomia."
s. 359: IKL:n lakkautusyrityksen kariutuminen oli luonnollisesti ankara isku ja arvovaltatappio ei yksin lakkautusta ajaneelle sisäministerille, vaan koko hallitukselle.
Sivulla 345 on eräs kohta jota esim. SDP kavahti: "Kares totesi edelleen, että jos lähdetään sille tielle, että katsotaan IKL:n olevan Lapuan liikkeen jatko, voi tulla aika, jolloin huomataan se tosiasia, että sosiaalidemokraattinen puolue on kapinan tehneen sosiaalidemokraattisen puolueen jatko."
Niistä IKL:n lakimiehistä pari sanaa: kyllä he taisivat olla ihan riittävän päteviä...
IKL:n lehtien lakkauttaminen epäonnistui surkeasti, joskaan mitään korvauksia ei koskaan saatu miljoonavahinkojen aiheuttaneilta viranomaisilta.
s. 349: Brynolf Honkasalo, joka toimi Helsingin yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessorina vuosina 1930–1936 ja rikosoikeuden professorina vuosina 1936–1958, totesi Uudessa Suomessa ja Defensor Legis -aikakausikirjassa, ettei sisäministerillä ole oikeutta lakkauttaa aikakautista painokirjoitusta, sillä tällainen lakkauttaminen voi tulla kysymykseen vain painovapauslain määräämässä järjestyksessä. Asia kuuluu oikeusministerin eikä sisäministerin toimialaan. Laajasti perustellussa artikkelissa Honkasalo todisteli IKL:n lehtien lakkautuksen olleen käytännössä aivan laiton. Kaksi päivää IKL:n lakkauttamisjulistuksen jälkeen hallitus antoi eduskunnalle esityksen painovapauslain muuttamiseksi. Se ei johtanut haluttuun tulokseen.
s. 350: Raastuvanoikeudessa IKL:n toimintakieltoa käsiteltäessä kansanliikettä edusti varatuomari Rauno Kallia, joka luki järjestöjohtaja Salmialan kirjelmän.
Salmiala oli rikosoikeuden professori
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bruno_Salmiala
Varatuomari Rauno Kallia
http://fi.wikipedia.org/wiki/R._G._Kallia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rauno_Kallia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Is%C3%A4nm ... ansanliike
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kekkosen_konstit
Kekkosen myöhempiä vaiheita arvioitaessa tuon pamfletin nimi voisi olla ihan hyvin demokratian itsepetoskin.
DEMOKRATIAN ITSEPUOLUSTUS
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1