Emma-Liisa kirjoitti:Eiköhän kyse ole valinnasta: joko hyväksytään se, että kaupunki ja maa on asteittain rakentanut ja siinä on eri puolia, tai sitten yritetään repimällä poistaa ne puolet joita ei hyväksytä - ja seuraava sukupolvi/mielipidesuunta tekee sitten saman.
Tietty kyse on valinnasta, sekin on valinta että Mannerheimin patsasta ei siirretty Kiasman myötä, tai että Leninillä on edelleen muistomerkkinsä Kotkassa. Mutta mihin vetää raja, paraatipaikka on paraatipaikka ja väistämättä se varastaa keskeisen huomion. Voidaan tietysti katsoa ettei joitain puolia historiassa voida sikäli hyväksyä että niiden patsaiden annettaisiin olla tallella, ei sekään kuitenkaan välttämättä tarkoita mitään amneesiaa. Patsaathan eivät ole pelkästään merkkejä menneestä, vaan myös olemassaolollaan jonkinlainen kannanotto nykyisestä, ja kenties tulevastakin.
Itse kuitenkin noin vakavasti puhuen kannatan jonkinasteista pluralismia, on hienoa että kaupunki ja maa ei julkisessa kuvassa esittäydy yhden aatteen merkkinä, historiaa ei lakaista maton alle, vaan siinä on eri kerroksia ja kiistojakin.
Emma-Liisa kirjoitti:
Jälkimmäinen metodi on tietenkin ymmärrettävä silloin, kun kyse on diktatuurista, miehityksestä tai muusta katkoksesta. Mutta silloin patsaat yleensä kaadetaan vallanvaihdon yleisessä hurmoksessa. Jos niihin myöhemmin kosketaan, asiasta tulee ongelmia kuten Pronssipatsaasta muistetaan.
Se on totta että kiistat patsaista yleensä laimenevat, ellei ne jonkin päivän polttavan kysymyksen yhteydessä uudelleen politisoidu. Useinhan on niin että vanhoista patsaista moni ei edes muista miksi ne aikanaan pystytettiin. Mutta Mannerheim ja patsaansa on poliittinen kysymys edelleen, tai sitä pidetään esillä poliittissa tarkoituksissa, ehkä siitä joskus tulee "vain patsas". Mikä puolestaan sekään ei välttämättä ole hyvä asia, silloin keskustelu lakkaisi ja asiat otettaisiin itsestäänselvyytenä. Tästä tietysti on jauhettu vuosia historia/muisti keskusteluissa. Ulla-Maija Peltosen Muistin paikat, jossa käsiteltiin 1918 muistamista punaisten näkökulmasta ehkä kaipaisi kaverikseen päivitetyn version valkoisista muistoista?