Itämaasta itsenäisyyteen teoksen arviosta käydään keskustelua Agricolan arvosteluissa.
Teoksen tekijät kommentoivat Klaus Lindgrenin arviota ja Lindgren vastaa Heikki Talalle ja Kari Hautaselle.
Entäpä Nikolai II:n 1900 kielimanifesti, jolla Suomen suuriruhtinaskunta oli tarkoitus venäjänkielistää kouluopetuksellakin.Vetehinen kirjoitti:Lueskelin Klausin arvostelua.
Siinä on, ilmeisesti Klausin näppäimistöltä (aina ei ole selvää, mikä on kirjasta ja mikä Klausilta) maininta, että "valtionhallinnossa suomen kielestä tehtiin tasavertainen tosiaankin vasta vuoden 1902 asetuksella".
Venäläistäminen kosketti ruotsia puhuvaa eliittiä erityisesti, koska käsittääkseni Venäjän varsinainen tarkoitus oli venäjällä korvata ruotsi Suomen hallintokielenä.Veikko Palvo kirjoitti:Entäpä Nikolai II:n 1900 kielimanifesti, jolla Suomen suuriruhtinaskunta oli tarkoitus venäjänkielistää kouluopetuksellakin.Vetehinen kirjoitti:Lueskelin Klausin arvostelua.
Siinä on, ilmeisesti Klausin näppäimistöltä (aina ei ole selvää, mikä on kirjasta ja mikä Klausilta) maininta, että "valtionhallinnossa suomen kielestä tehtiin tasavertainen tosiaankin vasta vuoden 1902 asetuksella".
Kenraalikuvernööri Bobrikovhan sitten murhattiin 1904 http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Suomineito.jpg ensimmäisellä sortokaudella.
Ja
1905 Suomessakin oli suurlakko Venäjän häviämän Japanin sodankin seurauksena.
Ja
12.5.1906 perustettiin Suomalaisuuden liitto ...... ilmeisestikin vastustamaan venäläistämistä?
Venäläistäminen jatkui kenraalikuvernööri Franz Albert Seynin virkakaudella, mutta eivätköhän historian tapahtumat ole yleispiirteittäin ainakin selvillä.
Mutta
Suomalaisuuden liiton "suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden vaikea suhde"-väite ei näyttäisi palvelevan edes kenenkään päivänpoliittisia tarpeitakaan.
Veikko Palvo
Vuoden 1900 kielimanifesti näyttää määränneen ruotsin- ja suomenkielen korvattavaksi venäjän kielellä ja 1902 manifestia on täydennetty: "käytettävä kyseisen paikkakunnan kieltä."Vetehinen kirjoitti:
Venäläistäminen kosketti ruotsia puhuvaa eliittiä erityisesti, koska käsittääkseni Venäjän varsinainen tarkoitus oli venäjällä korvata ruotsi Suomen hallintokielenä.
...joko taas?Vetehinen kirjoitti:Lueskelin Klausin arvostelua.
Siinä on, ilmeisesti Klausin näppäimistöltä (aina ei ole selvää, mikä on kirjasta ja mikä Klausilta) maininta, että "valtionhallinnossa suomen kielestä tehtiin tasavertainen tosiaankin vasta vuoden 1902 asetuksella".
Niinhän ei ole.
Vuonna 1906 oli muistaakseni kaksi ehdotusta, joilla pyrittiin säätämään suomi valtion ylimmän hallinnon kieleksi. Allekirjoittajina oli mm Paasikivi ja muita tunnettuja suomalaisia.
Vasta vuonna 1922 suomesta tuli tasa-arvoinen kieli ruotsin rinnalle.
Eivät tulleet tasa-arvoisiksi.Klaus Lindgren kirjoitti:...joko taas?Vetehinen kirjoitti: Vasta vuonna 1922 suomesta tuli tasa-arvoinen kieli ruotsin rinnalle.
No niin, se vuoden 1902 asetus on luettavissa vaikkapa tässä ja siitähän tuo asia näkyy. Tasa-arvoisiksi tulivat, nuo kaksi kieltä, kaikessa valtionhallinnossa.
Tuo siis koski ensinnäkin niitä tapauksia, joissa ao.alueella oli yhtä monta suomen- ja ruotsinkielistä kuntaa. Vain niitä, ei alueita, joissa oli vaikkapa enimmäkseen tai pelkästään suomenkielisiä kuntia. Toisekseen se koski koko maata, jolloin taas asiaa oli hoidettava sillä kielellä, jolla se oli vireille pantu, ylempien viranomaisten oli seurattava alempien viranomaisten kieltä ja näiden taas alueensda enemmistön kieltä. Lisäksi viranomaisten kanssa asioivilla yksilöillä oli valta valita asiansa käsittelyssä käytettävä kieli, ja sillä se oli käsiteltävä korkeimpia asteita myöten. Ja toisekseen, silloin kun viranomaisella oli harkintavalta, se ei suinkaan välttämättä johtanut ruotsiin, sillä fennomaaneja oli virkakunnassa yhä enemmän ja enemmän, oli nimismiehiä, tuomareita, reistraattoreita, esittelijäsihteereitä ja oli senaattoreitakin. Ja niitä oli vuosi vuodelta enemmän, sekä kielensä vaihtaneita että syntyjään suomenkielisiä. Eli Vetehinen on löytänyt tuosta vuoden 1902 asetuksesta tiettyjä heikkouksia, jotka eivät kokonaisuudessa merkitse juurikaan mitään.Vetehinen kirjoitti:Älykäs lukija havaitsee jo asetuksen ensimmäisessä pykälässä pöytäkirjakielen, joka merkitsee samaa kuin kunnalliskieli ja se voi olla eri kieli kuin kunnan enemmistön kieli.
Asetuksessa lukee "viranomaisen, jonka virka-alue käsittää yhtä monta suomen- ja ruotsinkielistä kuntaa tahi koko maan, käytettävä sitä kieltä, minkä harkitsee asian laatuun nähden tarkoituksenmukaisemmaksi."
Tuo antaa viranomaiselle oikeuden valita kieli. Luonnollisesti valinta oli ruotsi.
Vetehisen mainitsemista anomusehdotuksista ensimmäinen on E. N. Setälän ja erinäisten muiden vanhasuomalaisten ehdotus laiksi, jonka pääsisältö oli sama kuin tuon asetuksen, ja lisäksi siinä oli erinäisiä tarkennuksia, juuri noihin kohtiin, jotka Vetehinenkin on maininnut (kas!). Tuo toinen taas oli A. Liston ehdotus, jossa hän tuumi paremmaksi siirtyä kaksikielisyydestä yksikielisyyteen. Eli ensimmäinen ei olisi merkinnyt muuta kuin keisarin antaman astuksen nostoa säädöshierarkiassa korkeammalle ja joitain tarkennuksia, kun taas toinen ei mitenkään pyrkinyt tasa-arvoon.Ånom.ehd. N:o191. päivätty 8.6.1907 sisältää ehdotuksen laista, jolla määritellään yksikieliset ja kaksikieliset kunnat ja kielitaitovaatimukset.
Anora.ehd. N:o168. päivätty 8.6.1907 keskeinen sisältö on, että suomesta tulee ns valtakieli ja ruotsista vähemmistökieli.
Ehdotus sisälsi muutoksia vuoden 1902 asetukseen. Ainakin osa niistä tuli sittemmin vuonna 1922 lakeihin. Näin huomasin ehdotusta lukiessani.Klaus Lindgren kirjoitti:Eli ensimmäinen ei olisi merkinnyt muuta kuin keisarin antaman astuksen nostoa säädöshierarkiassa korkeammalle ja joitain tarkennuksia, kun taas toinen ei mitenkään pyrkinyt tasa-arvoon.
Ei se minun mielestäni noin mennyt. Taidat luulla, että kunnan pöytäkirjakieli on sama kuin kuntien asukkaiden kieli tai enemmistön kieli.Klaus Lindgren kirjoitti:Tuo siis koski ensinnäkin niitä tapauksia, joissa ao.alueella oli yhtä monta suomen- ja ruotsinkielistä kuntaa. Vain niitä, ei alueita, joissa oli vaikkapa enimmäkseen tai pelkästään suomenkielisiä kuntia.Vetehinen kirjoitti:Älykäs lukija havaitsee jo asetuksen ensimmäisessä pykälässä pöytäkirjakielen, joka merkitsee samaa kuin kunnalliskieli ja se voi olla eri kieli kuin kunnan enemmistön kieli.
Asetuksessa lukee "viranomaisen, jonka virka-alue käsittää yhtä monta suomen- ja ruotsinkielistä kuntaa tahi koko maan, käytettävä sitä kieltä, minkä harkitsee asian laatuun nähden tarkoituksenmukaisemmaksi."
Tuo antaa viranomaiselle oikeuden valita kieli. Luonnollisesti valinta oli ruotsi.
Suomalaiset virkamiehet joutuivat opiskelemaan pakkoruotsia. Ruotsalaiset eivät taasen osanneet suomea.Klaus Lindgren kirjoitti:fennomaaneja oli virkakunnassa yhä enemmän ja enemmän, oli nimismiehiä, tuomareita, reistraattoreita, esittelijäsihteereitä ja oli senaattoreitakin. Ja niitä oli vuosi vuodelta enemmän, sekä kielensä vaihtaneita että syntyjään suomenkielisiä. Eli Vetehinen on löytänyt tuosta vuoden 1902 asetuksesta tiettyjä heikkouksia, jotka eivät kokonaisuudessa merkitse juurikaan mitään.
Eiköhän tuohon ´hyvien ehdotusten´ sarjaan kuulu myöskin Venäjän duuman säätämä ja Nikolai II:n 14.5.1912 hyväksymä http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/pu ... htx?id=205 "Yhdenwertaisuuslaki"?Vetehinen kirjoitti:
Hyviä ehdotuksia.
Ruotsin korvaaminen venäjällä. Se kai oli venäläisten ajatus ja tuntuu aika luonnolliselta, että he ajattelivat korvaavansa pienen vähemmistökielen omallaan.Veikko Palvo kirjoitti:Eiköhän tuohon ´hyvien ehdotusten´ sarjaan kuulu myöskin Venäjän duuman säätämä ja Nikolai II:n 14.5.1912 hyväksymä http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/pu ... htx?id=205 "Yhdenwertaisuuslaki"?Vetehinen kirjoitti:
Hyviä ehdotuksia.
"Venäjän alamaisille, jotka eivät ole Suomen kansalaisia, annetaan Suomessa samat oikeudet kuin paikallisillakin kansalaisilla on."
Ja
virkakieleksi venäjänkieli ja Suomen suuriruhtinaskunnan virkoihin nimitettiin runsaasti venäläisiä - ja heitä oman etunsa vuoksi myötäileviä.
Voi varmaan olla montaa mieltä millaisia ominaisuuksia "länsimaiseen yhteiskuntajärjestelmään" kuuluu.Veikko Palvo kirjoitti:Ja
olisiko Suomessa käyty laillisuustaistelua Venäjän sortotoimia vastaan, ellei meille Ruotsin valtakunnan osana olisi juurtunut länsimaalainen yhteiskuntajärjestelmä?
Itse asiassa suomi oli ollut opikouluissa ja sen edeltäjissä pakollinen oppiaine jo vuodesta 1844. Ja niistä ruotsinkielisistä virkamiehistä suurin osa oli oppinut edes jonkinmoista suomea jo lapsena.Vetehinen kirjoitti:Suomalaiset virkamiehet joutuivat opiskelemaan pakkoruotsia. Ruotsalaiset eivät taasen osanneet suomea.
Lakiehtotuksen mukaan pakkoruotsista luovuttaisiin suomalaisilla alueilla ja ruotsalaisten virkamiesten on läpäistävä suomen kielikoe ennen virkaan nimittämistä.