Hinmskatti! Olen ollut väärässä! Tutkin taas noita Wikipedian kuvauksia osapuilleen 800-luvun germanimurteista, ja huomasin erehtyneeni, olihan siellä se th. Nyt siis Vetehinen on tässä kohtaa ollut oikeassa. Jotenkin hassua on taas se, että hän ilmaisi asiansa tavalla, joka ei viittaa hänen tienneen asiasta jotain, siis näin:
Minusta frankeilla oli th joten se siitä.
Vetehinen voisi muutenkin perustella argumenttejaan hieman paremmin.
Eipä silti, tämä ei merkitse sitä, että Vetehinen olisi sen pidemmälle oikeassa. Kun siis frankkien hovissa on ollut äidinkielenään jotain frankkilaismurretta puhunut ja latinaksi kirjoittava kirjuri, ei ole mikään ihme, jos pohjanmiesten itsestään käyttämä termi, jotain roth- (tai rodh-?) alkuista, ei ole päätynyt paperille just jetsulleen oikein. Itse asiassa vielä vuosisatojen ajan toiskieliset nimet kirjaantuivat paperille kaikkialla Euroopassa vähän miten sattui, sillä mitään vakiintuneita standardeja ei juuri ollut. Kukin kirjuri kuuli mitä kuuli ja kirjasi parhaan kykynsä mukaan.
Edelleen voidaan huomata, että Se th-äännehän vääntyy itse asiassa helposti s-äänteeksi, niinhän se on Etelä-Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa tehnytkin, samoin kuin kaikkien huonosti englantia puhuvien ranskalaisten suussa. (T-äänteeksi se saattaa vääntyä, kuten me suomalaiset oikein hyvin tiedämme).
Sitä paitsi täytynee panna merkille, että tuo kirjurihan kirjasi tarinan latinaksi. Siinä kielessä tuota th-äännettä ei ainaskaan ole (eikä sitä dh-äännettäkään liioin), ja nimiä oli muutettu latinalaisempaan asuun jo vuosisatoja. Eli kun kirjuri kirjasi, että "qui se, id est gentem suum, Rhos vocari dicebant", emme siitä vielä voi päätellä muuta kuin että jotain rosin tapaista sanaa he käyttivät, ja kirjuri on kirjannut sen muotoon Rhos. Joten tuo tarina noista frankkien luokse päätyneistä roseista sopii hyvin muuhun skandinaaveista tiedettyyn, mutta noita roslagen–ruotsi-rus -teorioita sillä ei päästä kumoamaan.