Aluksi
Luin Mannerheimia. Suosittelen. Hyvä kynästään.
Mannerheim kirjoittaa:
”Olen tyydytyksellä nähnyt Versaillesin sopimuksen muuttuvan valitettavaksi historialliseksi muistoksi.
Kun kuitenkin [Saksan] valtakunta on saanut takaisin jokseenkin kaiken mitä tuon sopimuksen johdosta menetti ja lisäksi liittänyt itseensä kaksi itsenäistä valtakuntaa [Itävalta ja Tshekkoslovakia], sille määrätystä 130 miljardin sotakorvauksesta maksanut vain 20 ja siitäkin hyvästä saanut Dawesin ja Youngin suunnitelmien ansiosta 10 miljardin lainan, jota ei liioin makseta – toisin sanoen suorittanut korvauksia kaikkiaan 10 miljardia [tummennus VH] – silloin ei pitäisi enää märehtiä mainittua sopimusta.
Ja koska äidit saavat avustusta [lapsilisää] jokaisesta lapsesta, on myös vaikeata ymmärtää, että ”elintilan”, vaatimus olisi niin oikeutettu kuin sanasta voisi päätellä.”
Saksan sotakorvaukset ja niiden merkitys
Miten paljon Saksa lopultakin todella maksoi sotakorvauksia? Mikä oli niiden tosiasiallinen vaikutus Saksan talouteen ja esim. 1923 hyperinflaation syntyyn? Mikä oli sotakorvausten osuus Bkt:stä ja esimerkiksi valtion budjetista? Menivätkö sotakorvaukset valtion budjetin kautta, vai miten suoritusten toimittaminen oli fiskaalisesti ja kirjanpidollisesti toteutettu?
Miten Saksan maksamat korvaukset suhteutuvat esimerkiksi Suomen WW 2:n jälkeen maksamien sotakorvausten määriin per capita, osuus Bkt:stä, prosenttia valtion budjetista etc.
Vakiintuneen historianäkemyksen mukaan Versaillesin rauha, jossa ympärysvallat, etenkin Ranska, halusi ikuisiksi ajoiksi viedä Saksalta sen ”sotahampaat”, muodostui niin raskaaksi, että siitä kehittyi jo solmiamisensa hetkellä ”casus belli”, uuden sodan siis toisen maailmansodan peruste. Aluemenetykset sekä ankarat sotakorvaukset sekä armeijan alasajo ja ”mentaalinen mitätöinti” mainitaan Saksan talousongelmien, hyperinflaation ja yhteiskunnallisen labiiliuden syinä, - ja suorana kiveyksenä Hitlerin nousulle valtaan.
Kun tässä nyt tarkastellaan Saksalle määrättyjä sotakorvauksia ja niiden vaikutuksia, niin olisi todellakin hyödyllistä tietää niiden todelliset määrät ja vaikutukset. Aivan liian usein otamme itsestäänselvyyksinä tai annettuina monet historialliset perustelut. Sehän on selvä, että Hitlerille nämä lännen määräämät korvaukset olivat eräs keskeinen agitaation väline.
Vastauksia
Näyttää siltä, että niin polttava kuin Saksan sotakorvauspykälä olikin, ei suoranaisia ja konkreettisia selvityksiä edellä esitettyihin keskeisiin seikkoihin niin vain löydy.
Liekö niitä kovin tarkkaan pyritty evaluoimaankaan. Ymmärrän hyvin ongelman laajuuden ja monikerroksisuuden. Liikkuvassa eli turbulentissa taloudessa on perin hankala löytää kiinnekohtia ja sellaista tieteellistä faktaa, jolle voisi vetää tiukan tutkimusprobleenin ja sen ratkaisun.
Joitakin linkkejä:
Saksan WW I –sotakorvausten vaikutuksista varsin tyypillinen arvio esiintyy mm. Tieteen kuvalehden palstoilla (2004);
”Ainakin yksi rajuimmista inflaatiokierteistä koettiin Saksassa 1922–1923. Se syntyi, kun ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan maksettavaksi määrätyt sotakorvaukset romuttivat valtiontalouden ja hallitus yritti pelastaa tilanteen painamalla jatkuvasti lisää rahaa.” http://tieku.fi/kysy-meilta/ennatysnopea-inflaatio
Tampereen yliopiston historia-sivuilla todetaan faktinen tosiasia:
"Lisäksi Saksa määrättiin maksamaan valtavat sotakorvaukset, jotka käytännössä osoittautuivat mahdottomaksi maksaa takaisin." http://www.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/teema2.htm
Monesti on todettu, että sekä Napoleon että Hitler nousivat valtaan talouskriisin seurauksena. Ja vielä tarkemmin: ainakin Hitler sen vuoksi, että pikkuvarakas keskiluokka menetti taloudellisen pohjan ja yhteiskunnallisen vakaan asemansa. Mutta mikä sitten aiheutti talouskriisin? Syitä on varmasti useampiakin. Sotakorvauksien määräämistä ei alkuperäisessä mitassaan voine mitenkään pitää järkevänä toimintana voittajavaltojen taholta, mutta kun tosiasiassa korvausten maksaminen jäi murto-osaansa nimellismäärästään, niin eikö syitä ole etsittävä toisaalta. Sota sinänsä, menetetty työvoima ja pääoma, miljoonat työikäiset miehet ja käsittämättömät sotavelat, sekä Saksan keskeisen ”rautanyrkin” Ruhrin alueen pilkkominen ja sen tuotantokyvyn leikkaaminen.
Olennainen seikka on myöskin voittajavaltojen, erityisesti Ranskan, vaatimus sotakorvausten määrittelemiseksi valuutassa, ei tavarana ”oravannahkakauppana”. Ks. Young –suunnitelma; Saksan markan arvon kiinnittäminen tähtitieteelliseen vaihtosuhteeseen oli omiaan tuhoamaan alun alkaenkin mahdottoman korvausvelvoitteen täyttämisen edellytykset. Laskettiinhan, että Saksa ”tasaisen vauhdin taulukolla” saisi sotakorvauksensa maksetuksi hamassa kaukaisessa tulevaisuudessa eli 1980-luvulla! Eli yli 60 vuoden maksujakson jälkeen.
Mahdottoman korjaaminen
Mannerheimin mainitsemat Dawesin ja Youngin paperit kannattaa vilkaista.
http://en.wikipedia.org/wiki/Dawes_Plan ;
In an agreement of August 1924, the main points of The Dawes Plan were:
1. The Ruhr area was to be evacuated by Allied occupation troops.
2. Reparation payments would begin at “one billion marks the first year, increasing to two and a half billion marks annually after five years" (Merrill 93).
3. The Reichsbank would be reorganized under Allied supervision.
4. The sources for the reparation money would include transportation, excise, and custom taxes.
Mr. Charles G. Dawes palkittiin rauhan Nobelilla heti 1925.
Mutta talouskriisin syvetessä tarvittiin lisätoimia;
Vuonna 1928, Wall Street loi niin kutsutun Young Planin jossa vaadittiin saksalaisia maksamaan sotakorvaukset rahassa tavaroiden sijaan. (Linkissä on vähän ”muutakin”: http://www.heinola.org/~patato/Lina-7b.html
Young Plan, Wikipedia; http://en.wikipedia.org/wiki/Young_Plan ;
“The Young Plan was a program for settlement of German reparations debts after World War I written in 1929 and formally adopted in 1930. It was presented by the committee headed (1929–30) by American Owen D. Young. The reparations, set in January 1921 by an Inter-Allied Reparations Commission at 269 billion gold marks (the equivalent of around 100,000 tonnes of pure gold) were deliberately crushing. This 100,000 tonnes of gold is equivalent to more than 50% of all the gold ever mined in history (est. 165000 tonnes), which many economists at the time including John Maynard Keynes deemed to be irrational and excessive. After the Dawes Plan was put into operation (1924), it became apparent that Germany could not meet the annual payments, especially over an indefinite period of time. The Young Plan reduced further payments to 112 billion Gold Marks, US $8 billion in 1929 (US$ 108 billion in 2012) over a period of 59 years (1988). In addition, the Young Plan divided the annual payment, set at two billion Gold Marks, US $473 million, into two components, one unconditional part equal to one third of the sum and a postponable part, incurring interest and financed by a consortium of American investment banks coordinated by the Morgan Guaranty Trust Company, for the remaining two-thirds.”
Eli lyhyesti: Saksan sotakorvaus tarkennettiin 1921 länsivaltojen toimesta tasolle 269 miljardia kultamarkkaa, joka vastasi kutakuinkin 100.000 tonnia puhdasta kultaa. Se taas oli reippaasti yli puolet kokoa tuolloisesti maailman kultavarannosta joka arvioitiin 165.000 tonniksi. Monet talousasiantuntija, ehkä tunnetuimpana John Maynard Keynes katsoivat tuon täysin irrationaaliseksi. Ja kyllä sen nyt kadunmieskin – ja oluttupien äijät – täysin järjettömäksi osasivat todeta!
Maksuongelmista;
”Tammikuussa 1923 saksalaiset myöhästyivät sotakorvausten maksamisessa. Tämän vuoksi ranskalaiset ja belgialaiset miehittivät Ruhrin alueen. Miehitys nosti katkeruuden myrskyn Saksassa. Ruhrin väestö vastasi passiivisella vastarinnalla lopettamalla työt ranskalaisten valvontaansa ottamissa yrityksissä. Syntyi myös verisiä yhteenottoja miehitys-joukkojen ja saksalaisen vastarintaliikkeen välillä. … … Ruhrin miehitys kiihdytti Saksan jo muutenkin rajua inflaatiota. … … Euroopassa ymmärrettiin viimeinkin, että välit oli jännitetty liian kireälle. Britit, jotka olivat vastustaneet Ruhrin miehitystä ja Ranskan ankaraa politiikkaa Saksaa kohtaan, ryhtyivät välittäjiksi. Amerikkalaiset tukivat brittejä. Amerikkalaisen Charles Dawesin johdolla laadittiin uusi suunnitelma. Sen mukaan Saksan piti maksaa vuosittain aluksi yksi miljardi ja myöhemmin 2,5 miljardia kultamarkkaa. Dawesin suunnitelma edellytti, etteivät sotakorvaukset saaneet vaarantaa jo vakautettua mar-kaa (Rentemarkkaa). Luotonantajat ottivat pantiksi saksalaisten reaaliomaisuutta muun muassa rautateitä ja tullisaatavia. Lisäksi Saksan valtiopankki asetettiin ulkomaisen valvonnan alaiseksi. Saksa sai lainata alkupääomaksi 800 miljoonaa kultamarkkaa ulkomaisena valuuttana. … … Seuraavat viisi vuotta paransivat Saksan taloutta.” … by Ev. Matti Koskimaa; http://www.klubi.fi/koskimaa.pdf
Saksan sotakorvausten (WW I) loppuerän suoritus 1996-3.10.2010;
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art- ... 14329.html
http://barbarossa.vuodatus.net/blog/2668758
http://www.dailymail.co.uk/news/article ... mailonline
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/102540 ... 0%E2%80%9D
WW I:n yleiset vaikutukset;
Ennen toista maailmansotaa ensimmäistä maailmansotaa kutsuttiin myös "sodaksi joka lopetti kaikki sodat". Mutta oikeammin voidaan sanoa, että ensimmäinen maailmansota oli toisen maailmansodan siemen. Hävitty sota johti Saksassa talouden romahdukseen ja inflaatioon ja yleisesti epäoikeutettuna pidetty rauhansopimus aiheutti tyytymättömyyttä, jotka osaltaan myöhemmin johtivat natsien valtaannousuun. Venäjän huono sotamenestys johti osaltaan Lokakuun vallankumoukseen ja Keisarillisen Venäjän loppuun, veriseen sisällissotaan ja lopulta Neuvostoliiton syntyyn. Suomen irtoaminen Venäjästä liittyi vallankumoukseen. Lenin lupasi Suomelle itsenäisyyden.
Uuvutussodan suunnattomat tappiot ja korkeat kustannukset rasittivat Euroopan taloutta. Ennen sotaa Ranska ja Iso-Britannia olivat "maailman pankkiireita" joilla oli enemmän saatavia muualta maailmasta kuin velkoja, ja Yhdysvallat kuului velallisiin. Sotakustannukset johtivat siihen, että Länsi-Euroopan suurvalloista tuli velallisia, vieläpä niin pahasti velkautuneita, että ilman Saksalle määrättyjä valtavia sotakorvauksia ne eivät olisi kyenneet suoriutumaan veloistaan. Neuvostoliitto kieltäytyi maksamasta Keisarillisen Venäjän velkoja. Maailmantalouden painopiste siirtyi sodan jälkeen Yhdysvaltoihin. http://fi.wikibooks.org/wiki/Maailman_h ... ailmansota
Jälkikirjoitus
Milloin Mannerheim kirjoitti alussa mainitun kommenttinsa Saksalle ensimmäisen maailmansodan rauhanteossa Versaillesissa 1919 määrätyistä sotakorvauksista?
Hän kirjoitti ”kaikessa ystävyydessä” runoilija-intoilija Bertel Gripenbergille Helsingistä 31. päivä toukokuuta 1939.
Voimakkaasti oikeistolaitaisista mielipiteistään tunnettu runoilija oli toimittanut marsalkalle lentokirjasen ”Tankar om status quo”. Mannerheim kuittaa teoksen: ”Olen mielenkiinnolla lukenut sen ja samoin jossakin ruotsinkielisessä lehdessämme julkaistun artikkelin, jossa käsittelet samaa aihetta. – Tässä kysymyksessä olemme ikävä kyllä vastakkaisilla linjoilla, jotka toivottavasti eivät muutu piikkilankaesteiksi”. Mannerheim varottaa ”keikuttamasta venettä”:
”Koska olemme [Suomi] päättäneet pysytellä puolueettomina, on vaarallista kirjallisesti esittää muunlaisia ajatuksia, ellemme halua, että sanamme kuulostavat yhtä epäluotettavilta kuin eräät herra Adolphuksen julistukset. Jos meidät vastoin tahtoamme vedetään mukaan maailmansotaan, on pidettävä huolta, että asetumme voittajan eikä häviäjän puolelle, ja oikea valinta edellyttää, että pidämme päämme kylmänä, emmekä laske tunnekuohuja valloilleen. Älä unohda vuoden 1918 valintaa, joka kuitenkin tehtiin maailmansodan loppuvaiheessa. Kaikessa ystävyydessä, Sinun Mannerheim.”