Vetehinen kirjoitti:
Tunnut arvelevan, että skandinaaveiksi kuvitellut rusit olisivat olleet olemassa 800-900-luvuilla, mutta hävinneet 1000-luvulla. Vai ymmärränkö väärin.
No mutta, eihän tuo ollut mitään minun arveluani. Juuri noin se tapahtui ihan oppikirjahistoriankin mukaan. Rusit slaavilaistuivat 1000-luvulle tultaessa ja rus-nimi päätyi sinne, missä se nyt on.
Missään missä skandinaavit ovat idässä kulkeneet, he eivät ole jättäneet omaa nimeä itsestään.
Siihen voi olla monta syytä. Aika pitkälle tähän pätee sama kuin saagalähteisiinkiin: Idästä on hyvin vähän aikalaislähteitä, nekin harvat perustuvat pitkälti toisen käden tietoon ja niiden kirjoittajia erotti skandinaaveista erittäin korkea kieli- ja kulttuurimuuri. Omakielisten skandinaavisten etnonyymien tallentumiselle oli siis aika vähän tilaisuuksia, varsinkin jos ne jäivät pian käytöstä erillisen rus-identiteetin kehittyessä.
Vertailun vuoksi: Suomalaisten omakielinen etnonyymi tavataan ensimmäistä kertaa 1200-luvun venäjänkielisissä kronikoissa (jos tavataan, ilmeisesti ei kuitenkaan ole täysin varmaa, mitä kronikkatermi
sum tarkoittaa). Voiko siitä päätellä, että itämerensuomalaista väestöä ei asunut Suomen alueella ennen kuin aikaisintaan 1200-luvulla?
Eipä tietenkään voi. Aikaisemmat skandinaaviset ja muut lähteet eivät vain ole sellaisia, että niihin olisi tallentunut Suomen alueen asukkaiden omakielisiä etnonyymejä! Hämäläisetkään eivät siis olleet viikinkiajalla germaaneja, vaikka ensimmäinen heihin viittaava teksti on viikinkiaikainen riimukirjoitus, jossa esiintyy etymologialtaan germaaniseksi katsottu
tavast-nimi.
Johtopäätös: omakielisen etnonyymin puuttuminen keskiaikaisista lähteistä ei yleensäkään ottaen taida olla kovin häävi argumentti.
Ehkä selitys on se, että skandinaaveja oli niin vähän idässä. He sulautuivat suureen joukkoon, jolla oli nimi rusi.
Parhaiten perusteltu taitaa edelleen olla se teoria, jonka mukaan rusi-nimestä tuli sen suuren joukon nimi, johon skandinaavit sulautuivat.
Ei skandeja tietenkään voinut Itä-Euroopassa olla lukumääräisesti kovin paljon. Ylä-Volgan skandinaavisen asutuksen on katsottu olleen suurelta osin ahvenanmaalaista alkuperää. Kun ottaa huomioon, että Ahvenanmaan viikinkiaikainen väkiluku on arvioitu noin 3600 - 6000 hengeksi, saa jonkinlaisen kuvan siitä, miten pieni ihmisjoukko riitti muodostamaan "suuren osan" skandinaavisesta asutuksesta jollain tietyllä alueella.
Miksi upplantilaiset olisivat matkanneet kauas kun lähellä oli rikkaita ostajia?
Ehkä itäeurooppalaiset kauppiaat maksoivat paremmin kuin ne oletetut gotlantilaiset välikädet. Ehkä kauppatavaratkin oli helpointa hankkia suoraan idästä. Viikinkiajan kaupan organisaatiosta ei tiedetä niin kovin paljon, mutta saattoihan upplantilaisilla olla useitakin hyviä syitä yrittää välillä solmia yhteys suoraan Itä-Euroopan markkinapaikkoihin. Mutta tämähän ei liity mitenkään siihen, olivatko Itä-Eurooppaan
pysyvästi asettuneet rusit merkittäviltä osin upplantilaista alkuperää. Se pitää päätellä Itä-Euroopan eikä Upplannin löytöjen perusteella.
Siitä ei ainakaan pääse mihinkään, että Itä-Euroopassa on suhteellisen suuri määrä nimenomaan Keski-Ruotsiin eikä Gotlantiin viittaavia esinelöytöjä.