Krister Wahlbäckin Jättens andedräkt

[Emma-Liisa]

Sain kirjastosta viimein Krister Wahlbäckin Jättens andedäkt. Finlandsfrågan i svensk politik 1809-2009 (Atlantis 2009). "Jätti" on tietysti Venäjä/NL.

Kirjassa näkyy Wahlbäckin vuosikymmeniä pitkä kokemus tutkijana ja diplomattina. Teos sisältää arvioita sekä Ruotsin että Suomen ulkopolitiikasta, myös laajemman kuvion osana, jopa kontrafaktuaalista pohdintaa.

Ulkoministeri Sandlerin Suomen-politiikkaa Wahlbäck arvioi 70 vuoden perspektiivistä omassa luvussaan pääasiassa myönteisesti ja erehdyksetkin olivat ymmärrettäviä: "Han underskattade dock den misstänksämhet som var grundläggande i det stalinistiska systemet, liksom hänsynslösheten i Stalins utrikespolitik. Han fäste alltför stor vikt vid den bild som Litvinov och Kollontaj gav av Stalins avsikter. Det bör dock erkännas att det inte var lätt att förutse vare sig Stalins pakt med Hitler eller att Stalin skulle utnyttja sin handlingsfrihet till att söka installera kommunistisk marionettregering i Helsingfors för att få full kontroll över hela Finland, uppenbarligen utan att inse vare sig vad företaget skulle kosta röda armén eller vilka följder hans aktion kunde få på sikt i norra Europa. - - Sandlers felbedömning låg i att han underskattade Stalins förmåga till felbedömning."

Erkon suhteen Wahlbäck toistaa tunnetun maksiiminsa: väärät premissit, oikea päätös.

Noista Stalinin väärinarvioimista seurauksista Wahlbäck lainaa ensin Vladimirovin teosta Kohti talvisotaa (jatkosodan alussa ei alueliitoksista eikä Hangosta ollut mitään hyötyä, päinvastoin Suomi oli ajettu Saksan syliin), mutta katsoo asiaa laajemmasta perspektiivistä (ilman talvisotaa Saksa ei oliisi miehittänyt Norjaa), sekä vielä pitemmällä aikavälillä (ilman miehityskokemusta Tanska ja Norja eivät olisi liittyneet Natoon - siis lopputulos Pohjoismaissa oli kokonaisuutena huonompi kuin tsaarin vallan aikana).

Kaiken kaikkiaan Suomen puolueettomuus olisi siis ollut Stalininkin kannalta paras vaihtiehto 1939.

[skrjabin]

Kaiken kaikkiaan Suomen puolueettomuus olisi siis ollut Stalininkin kannalta paras vaihtiehto 1939.

Toisaalta jos oletettaisiin että Stalin olisi saavuttanut tavoitteensa eli Suomi olisi nopeasti kukistettu, ei olisi ollut noita Wahlbäckin mainitsemia ei-toivottuja seurauksia ja Suomen suunnalla tilanne rauhoitettu.

[Emma-Liisa]

Kaiken kaikkiaan Suomen puolueettomuus olisi siis ollut Stalininkin kannalta paras vaihtiehto 1939.

Toisaalta jos oletettaisiin että Stalin olisi saavuttanut tavoitteensa eli Suomi olisi nopeasti kukistettu, ei olisi ollut noita Wahlbäckin mainitsemia ei-toivottuja seurauksia ja Suomen suunnalla tilanne rauhoitettu.

Ei kai se Englannin kiinnostus Ruotsn malmeihin olisi mihinkään häipynyt, olisi vain tekosyy Suomen auttamisesta jäänyt pois. Ja Saksa olisi tullut perässä. Churchillhän oli erikoistunut näihin sivuoperaatioihin.

[skrjabin]

Ei kai se Englannin kiinnostus Ruotsn malmeihin olisi mihinkään häipynyt, olisi vain tekosyy Suomen auttamisesta jäänyt pois. Ja Saksa olisi tullut perässä. Churchillhän oli erikoistunut näihin sivuoperaatioihin.

Norjan valtauskaan ei sitten ollut talvisodan syytä, se olisi tapahtunut joka tapauksessa?

[Emma-Liisa]

Ei kai se Englannin kiinnostus Ruotsn malmeihin olisi mihinkään häipynyt, olisi vain tekosyy Suomen auttamisesta jäänyt pois. Ja Saksa olisi tullut perässä. Churchillhän oli erikoistunut näihin sivuoperaatioihin.

Norjan valtauskaan ei sitten ollut talvisodan syytä, se olisi tapahtunut joka tapauksessa?

Kyse onkin siitä, että talvisodan takia Norjaan ehti ensin Saksa eikä Englanti, jolle Norja kai olisi ihan vapaaehtoisesti päästänyt maahan.

Toinenkin skenaario on mahdollinen: puna-armeijaahan oli kielletty menemästä Ruotsin puolelle, mutta Tornionjoella se olisi ollut varsin lähellä Kiirunaa ja Jällivaaraa. Mitä tästä olisi pitkän päälle tuumannut Saksa?

[Emma-Liisa]

Toisaalta jos oletettaisiin että Stalin olisi saavuttanut tavoitteensa eli Suomi olisi nopeasti kukistettu, ei olisi ollut noita Wahlbäckin mainitsemia ei-toivottuja seurauksia ja Suomen suunnalla tilanne rauhoitettu.

Varmaankin Suomesta olisi yhteistoimintamiehiä löytynyt kuten muuallakin, mutta tuskin puna-armeijan haltuun jääneiden siviilien käytöksestä voidaan tehdä johtopäätöksiä siitä, miten sotilaat olisivat käyttäytyneet - ainakin osa olisi ruvennut sissiksi kuten esim. Halstin kirjeistä 1940 voi lukea. Hallitus oli varmaan paennut Ruotsiin ja samoin suuri joukko pakolaisia, josta osa olisi vain odottanut mahdollisuutta palata taistelemaan sopivan tilaisuuden tullen.

Stalinin "rauhoituskeinot" olivat sellaisia, että ne kylvivät uutta levottomuutta - ainakin kun tilaisuus tuli eli Saksan hyökättyä 1941. Sodan jälkeenkin Baltian, Länsi-Ukrainaan ym. juuri liitettyjen alueiden rauhoittaminen vei vuosia.

Mitä Stalinin arviointikykyyn tulee, niin hänhän sivutti sotilaiden (mm. Saposnokovin mielipiteen, että tehtävään tarvitaan enemmän joukkoja. Ja samalla tavallahan M-R-sopimus löi takaisin, kun se johti juuri siihen, ettei mantereella ollut toista rintamaa ennen kuin 1944.

[skrjabin]

Kyse onkin siitä, että talvisodan takia Norjaan ehti ensin Saksa eikä Englanti, jolle Norja kai olisi ihan vapaaehtoisesti päästänyt maahan.

En kyllä oikein ihan ymmärrä tuota päätelmää. Saksassakin Norjan valtausta oli pohdittu jo ennen talvisotaa, yhtenä potentiaalisena sotanäyttämönä se esiintyy puheissa jo keväällä 1939, ja suunnittelukin aloitettiin jo joulukuussa 1939. Minusta on aika pitkälle vedetty olettama se ettei Saksa olisi sinne voinut ensin päästä ilman talvisotaa. Sen ehkä voisi sanoa että talvisota nopeutti kehitystä sillä suunnalla.

Ja samalla tavallahan M-R-sopimus löi takaisin, kun se johti juuri siihen, ettei mantereella ollut toista rintamaa ennen kuin 1944.

En ihan ymmärrä tuotakaan. Todellako arvelet ettei Saksa olisi hyökännyt Ranskaan ilman tuota sopimusta? Hitlerhän oli suursodan kulusta jo vuosia aiemmin ilmaissut käsityksenään että ensin tehdään nopea isku länteen, sitten idän kimppuun. Toki jälleen voi ehkä sanoa että aikataulu olisi saattanut muuttua.

[Emma-Liisa]

Ja samalla tavallahan M-R-sopimus löi takaisin, kun se johti juuri siihen, ettei mantereella ollut toista rintamaa ennen kuin 1944.

En ihan ymmärrä tuotakaan. Todellako arvelet ettei Saksa olisi hyökännyt Ranskaan ilman tuota sopimusta? Hitlerhän oli suursodan kulusta jo vuosia aiemmin ilmaissut käsityksenään että ensin tehdään nopea isku länteen, sitten idän kimppuun. Toki jälleen voi ehkä sanoa että aikataulu olisi saattanut muuttua.

Olisiko Saksa voinut panna yhtä paljon sotilaita Ranskaa vastaan, jos sen olisi pitänyt pelätä, että NL iskee sen selkään?

Ydinjuttu kuitenkin koskee Stalinin virhearviota: hän ei suinkaan odottanut Ranskan kukistumista vaan että Saksassa tulee vallankumous.

Paitsi että M-R-sopimus antoi Saksalle ja NL:lle yhteisen rajan, NL:n uusien kansalaisten lojaalisuus oli varsin kyseenalainen.

[Emma-Liisa]

Vertailun vuoksi Wahlbäckin huomio Bernadottesta, jonka arvio 1812 osoittautui oikeaksi. Tosin siinä ei pelkkä Napoleonin tappio auttanut, vaan Aleksanterin täytyi osoittautua lupauksensa pitäväksi ja Tanskan liittyä sotaan vähän liian myöhään pitääkseen Norjan.

Aina on siis niin monta tekijää, jotka lopputulokseen vaikuttavat, että onneakin tarvitaan.

[skrjabin]

Olisiko Saksa voinut panna yhtä paljon sotilaita Ranskaa vastaan, jos sen olisi pitänyt pelätä, että NL iskee sen selkään?

Ehkei, mutta Ranska olisi oletettavasti kukistunut vähemmilläkin voimin, olisi vain ehkä kestänyt tovin pitempään ja/tai alkanut myöhemmin. Riskipolitiikkaahan se oli vaikka sopimus olikin olemassa, ja NLn hyviin aikeisiin tuskin voitiin joka tapauksessa täysin luottaa.

Paitsi että M-R-sopimus antoi Saksalle ja NL:lle yhteisen rajan, NL:n uusien kansalaisten lojaalisuus oli varsin kyseenalainen.

Kyseenalainen tai ei, ainakin se hieman viivästytti hyökkäystä kun oli NL joukot vastassa jo esim. Baltiassa. Samoin sikäli kun oletetaan Saksan ottaneen ennen Barbarossaa koko Puolan, olisi se ollut jo noin 200km lähempänä Moskovaa hyökkäyksen alkaessa. Saattoi olla ratkaiseva viivästys kun Saksa ehti jo Moskovan porteillekin syksyllä 1941.

[JariL]

Ehkei, mutta Ranska olisi oletettavasti kukistunut vähemmilläkin voimin, olisi vain ehkä kestänyt tovin pitempään ja/tai alkanut myöhemmin.

Tämä on jälkiviisautta. Vuonna 1939 suurvallat pyrkivät kaikki siihen, että sota alkaisi jossakin muualla kuin omilla rajoilla. Länsi yritti suunnata Hitleriä itään aikaa voittaakseen ja Stalin länteen samasta syystä. Kukaan ei osannut arvioida oikein Saksan iskuvoimaa, eivät edes saksalaiset itse. Sielläkin puntti tutisi yhdellä jos toisellakin jo Puolaan hyökättäessä Ranskasta puhumattakaan. Odotusarvo kaikissa pääesikunnissa ja poliitikkojen keskuudessa oli ensimmäisen maailmansodan teurastuksen toistuminen. Hitler otti riskiä mutta ei hänelläkäänmitään varmuutta onnistumisesta ollut ja kaikesta päätellen Ranskan romahdus oli hänellekin yllätys.

Kannattaa myös muistaa, että ranskalaisetkin olivat parantamassa oman armeijansa suorituskykyä erityisesti johtojärjestelmien osalta. Ranskalaisilla oli itse asiassa enemmän materiaalia kuin saksalaisilla, mutta johtojärjestelmän puutteiden ja strategisten kömmähdysten vuoksi sitä ei pystytty hyödyntämään.

[skrjabin]

Tämä on jälkiviisautta.

Ilman muuta. Koko asetelmahan tässä on vain spekulointia mitä olisi saattanut tapahtua.

Hitler otti riskiä mutta ei hänelläkäänmitään varmuutta onnistumisesta ollut ja kaikesta päätellen Ranskan romahdus oli hänellekin yllätys.

Ei varmasti ollut varmuutta, mutta se kai on hänen jutuistaan pääteltävissä että pikemminkin ennemmin kuin myöhemmin listalla oli Ranskan valtaus(yritys). Kenraalikunta toki asiaa jarrutti ja erityisesti Halder tunki nopean aggression suunnitelmia kiireellä pöytälaatikkoon. Ja on tietysti mahdollista olettaa että jos olisi jouduttu operoimaan pienemmällä voimalla niin kenraalien väitteillä olisi ollut enemmän painoa. Tai sitten olisi lähdetty vielä aiemmin, otettu kaikki mahdollinen yllätysetu käyttöön.

[Emma-Liisa]

Tämä on jälkiviisautta.

Ilman muuta. Koko asetelmahan tässä on vain spekulointia mitä olisi saattanut tapahtua.

Juu. Ja ottaen huomioon, että Hitler kukistettiin (voinee sanoa) mahdollisimman suurella uhrimäärällä, niin voinee asiasta jotain oppia. Joskin tietenkin länsivaltojen ja NL.n keskinäiset epäluulot olivat suuret, eivätkä NL:n naapurit (ml. Suomi) millään halunneet NL:n takausta.

Itse asiassa Wahlbäck puhuukin siitä, että etukäteen ei kantoja voida eikä ole viisasta lyödä lukkoon jokaista mahdollista tilannetta varten. Yhteys on Ruotsin jälkidebatti talvisodan jälkee: "en del av de ledande politiker, som kategoriskt avvisat en intervention med åberopande av de storpolitiska riskerna, tycks ha varit medvetna om att de kunde tvingas ändra mening."

Niinpä Per Albin Hansson lausui valtiopäivillä huhtikuussa 1940: "Det kunde skapas lägen, där ganla omdömen inte längre gällde. Det kunde uppstå situationer, där till och med anstränningarma att rädda oss ur det värsta fick träda åt sidan för antsrängningen att rädda oss undan något omedelbart oerhört, som egentligen intet folk kunde bära."

Se skenaario joka Hanssonilla oli mielessä oli oikeusministeri Westmanin muutama päivä aiemmin esittämä: jos Suomen rintama olisi pettänyt ja sotilaita ja pakolaisia tulvinut yli Tornionjoen ja ruotsalaiset vapaaehtoiset joutuneet epätoivoiseen tilanteeseen, josta heidät olisi pitänyt pelastaa - "tror någon, att man icke i det läget måste räkna med att risken för Sveriges inblandande i kriget blivit ofrånkomlig"

Myös demarien paelamenttiryhmän johtava ulkopolitiikko Allan Voigt sanoi valtiopäivädebatissa: "man vid avgöranden i februari och mars måhända hade fått ta ssig ansvaret att ta stormaktskriget till Norden om Finlands besegrande och underkastelse hade varit det enda alternativer."

Wahlbäck myöntää, että em. lausunnot saattoivat olla taktisia, ts. niiden tarkoitus oli lieventää pettymystä Suomessa ja lepyttää Suomen-ystäviä ja osoittaa NL:lle, ettei se voinut ilman muuta laskea, että Ruotsi jatkaisi puuttumattomuuspolitiiikkaa, jos NL tekisi uuden yrityksen. Sitä paitsi sotilaalliselta kannnalta Ruostin interventiolla olisi ollut sitä huonommat mahdollisuudet vakauttaa rintama, mitä enemmän aikaa kului Helsingin avunpyynnöstä helmikuun alussa. Oli laskettu että kahden armeijanosaston (alkutekstissä "armefördelningar" jota en osaa kääntää) )lähettäminen Suomeen vaatisi kuuden viikon valmistelun ja että tämä piti tehdä vimeistään tilanteessa, Suomen armeija pystyi pitämään Kymijoen linjan.

Kuitenkaan ei Wahlbäckin mielestä Hanssonin ja muiden lausuntoja täysin sivuuttaa, koska ne ennakoivat niitä moraalis-prykologisia mahdottomuuksia joita Ruotsin kansalla olisi ollut edessään jos se olisi joutunut todistaan Suomen kukistumista.

[JariL]

Ei varmasti ollut varmuutta, mutta se kai on hänen jutuistaan pääteltävissä että pikemminkin ennemmin kuin myöhemmin listalla oli Ranskan valtaus(yritys).

Tämä on kai niitä kysymyksiä joihin ei ole olemassa varmaa vastausta. Hitlerillä oli tunnestusti tarve maksaa potut pottuina Versaillesin rauhasta Ranskalle mutta toisaalta ilmeisesti ei mitään halua pitää maata miehitettynä pitkän päälle. Ranska piti lopulta ilmeisesti lyödä "vain" sen vuoksi, että sitä ei uskaltanut jättää selustaan kun sota Neuvostoliittoa vastaan tuli ajankohtaiseksi.

[Emma-Liisa]

Ei varmasti ollut varmuutta, mutta se kai on hänen jutuistaan pääteltävissä että pikemminkin ennemmin kuin myöhemmin listalla oli Ranskan valtaus(yritys).

Tämä on kai niitä kysymyksiä joihin ei ole olemassa varmaa vastausta.

Harvoihin kysymyksiin on historiassa varmoja vastauksia. Kiinnostavimpien ja olennaisten kysymysten kohdalla on aina kyse vain paremmista ja huonommista selityksistä, koska niihin vaikuttavat niin monet tekijät.

Hitlerillä oli tunnestusti tarve maksaa potut pottuina Versaillesin rauhasta Ranskalle, mutta toisaalta ilmeisesti ei mitään halua pitää maata miehitettynä pitkän päälle. Ranska piti lopulta ilmeisesti lyödä "vain" sen vuoksi, että sitä ei uskaltanut jättää selustaan kun sota Neuvostoliittoa vastaan tuli ajankohtaiseksi.

Eiköhän kyse ollut ennemminkin siitä, että Englanti piti saada pois pelistä. Ranskan miehityksestä oli myös hyötyä (varsinkin kun se maksoi miehityksen kulut itse), vaikka tietenkin siellä piti myäs pitää sotilaita, jotka olivat poissa muualta.

Kuitenkaan Ranskan lyöminen nopeasti ei ollut mikään selviö, kuten ei sodassa mikään ole. Kershaw kirjoittaa Hitler-elämäkerrassaan, että Hitlerin johtamistavan kohtalokkaat puutteet näkyivät jo Norjan-sotaretkellä, että Ranskan-sotaretken suunnittelussa Hitlerin amatöörimäisyys ja Mannsteinin nerokkuus kerrankin löysivät toisensa ja että jos Englannin siirtoarmeijaa ei olisi pelastettu Dunkerquesta, Englanti olisi todennäköisesti tehnyt rauhan (tällöin USA:lla ei tietenkään olisi ollut tukikohtaa mistä tehdä maihinnousu).