Emma-Liisa kirjoitti:Luonnollisestikaan ei ole oikein vedota Schnurren versioon. Sen sijaan Molotovin ja Hitlerin puheista tehty pöytäkirja oli tarkoitettu vain sisäiseen käyttöön, ja siinä M. sanoi, ettei sota ole tarpeen, vaan asiat voidaan jäjestää kuten reunavaltioissa (Baltiassa ja Bessarabiassa).
Tarkoitat ilmeisesti tilaisuudessa kääntäjänä läsnä olleen Gustav Hilgersin muistiota joka tosiaan laadittiin saksalaisten omaan käyttöön, kuten mainitsin Sinulle aiemmin. Siitä oli puhetta aiemmin viitatussa viestiketjussa 30.11.10, jolloin kirjoitin
Täysin ilmeistä on sen sijaan ettei neuvottelutilaisuudessa tuolloin marraskuussa 1940 laadittu mitään ”pöytäkirjaa”, vaikka näin väitettiin vastauspostissa. Saksalaisten tulkkina toiminut Gustav Hilger laati tosin sittemmin saksalaisille memon tilaisuudesta, mikä muistio varmaankin jotensakin paikkansapitävästi osoittaa miten saksalaiset arvioivat Molotovin esitystä (muttei tietenkään sitä miten toinen osapuoli käsitti sen, harhauttiko Molotov jonkun seikan suhteen ehkä vastapuolena olleita saksalaisia tms. – ja, sikäli kun hän onnistui esim. jossain harhautuksessaan, heijastanee Hilgerin muistio tietysti harhautusta, ei suinkaan asianlaitaa)
Sinun nyt käyttämäsi valheellista asianlaitaa korostava tulkinta että kyse olisi "pöytäkirjasta", ei tietääkseni ole kukaan muu käyttänyt kuin ihailemasi filosofian lisensiaatti Jussi Jalonen ja tämäkin erehdyksessä. Erehdyksensä tämä sittemmin korjasi, tosin hieman väkinäisesti, todetessaan, että "voihan sitä toki kutsua myös "muistioksi", mikä onkin kieltämättä osuvampi nimitys, ja mitä sanaa tuossa otsikossakin on näemmä käytetty." (näin Jalonen viestissään 30.11.10). Jalonen korjasi siis erehdyksensä, mutta Sinun puolestasi tämä ei voinut tietenkään korjata mitään. - Sinänsä koko asia on semantiikkana yhdentekevä. Kuitenkin on Schnurren propagandistista esitystä pääasiassa sittemmin käytetty osoituksena Neuvostoliiton synnynnäisestä pahuudesta ja erityisesti sen pahantahtoisuudesta Suomea kohtaan. Olennaista on, ettei
defensiivisen strategian kaikkialla rajoillaan Saksaa vastaan Arkangelista Mustallemerelle omaksunut Neuvostoliitto esittänyt mitään sellaista, johon Sinun esitys, tämä tausta huomioiden, vihjaa. Neuvostoliitto ei ollut tuolloin valmis mihinkään suursotaan Euroopassa jota se yritti kaikin käytettävissä olevin keinoin välttää.
Molotov yritti " saada luvan " Suomen-kysymyksen hoitamiseksi vanhaa sopimusta vastaavaksi. Hän luopui siitä selväsanaisen vastustuksen vuoksi aamulla 13.11.1940
Todellakin, Suomessa oli tuolloin 1940 omaksuttu pitkälle natsimieliset sanavalinnat kuten "saada Hitleriltä lupaa". Hitler antoi muka erilaisia "lupia" Euroopassa ja niitä kävivät muiden valtioiden edustajat anomassa tältä, kuten natsit rajattomassa Fuehrer-ihailussaan mielellään asian näkivät.
Todellisuudessa Molotov ilmaisi voimakkaasti Neuvostoliiton vastalauseet sopijapuolensa sopimuksen vastaisen toiminnan johdosta - olihan Suomi faktisesti siirtynyt kauttakulkusopimukseen 19.8.1940 mennessä natsien etupiiriin MR-sopimuksesta huolimatta. Molotov kertasikin useaan otteeseen keskustelussa, että sopimus oli edelleen voimassa ja ilmaisi myös useassa kohdassa että tosin Saksan menettely oli ollut muilta osin sopusoinnussa sovitun kanssa, muttei tältä osin. Hitler pysyi kuitenkin kannassaan, jonka mukaan natsi-Saksan edut Suomessa ja Itämeren suunnalla edellyttivät senhetkisen tilanteen säilymistä (taitettiin peistä sanoista "rauhan säilyminen") tällä suunnalla, ja vahvisti siten Molotoville päin tämän kasvoja, että Saksa aikoi pysyä sopimusrikossaan.
Tämän keskustelun jatkoksi Neuvostoliitto esitti oman kannanottonsa esityksessään Saksalle vastausnootissaan 24.11.40, joka sisälsi Neuvostoliiton kannan neljän vallan sopimuksen yleisperiaatteiksi. Tätä sananvaihtoa yllä sanottiin "luvan" anomiseksi Hitleriltä.
"Kääntäjänä" toimineen Gustav Hilgerin (joka oli Ernst Weizäckerin alaisen Saksan ulkoministeriön Auswärtige Amtin korkeahko virjailija) tätä - ja aiempia keskusteluja - koskevista muistioista ilmenee myös Saksan haluttomuus ylipäätään keskustella asiasta - Molotovin kysymykset väistettiin. Vasta kolmannella kerralla suostuttiin antamaan Molotovin penäämä selitys sopimusrikolle. Saksan pyrkimys väistää kysymys ilmeni myös mm. Hermann Göringin myöhemmin mainitessa T. M. Kivimäelle (22.6.41) että "Hitler oli väistänyt Molotovin kysymyksen kahdesti ennen kuin joutui vastaamaan siihen Molotovin itsepintaisesti palatessa kysymykseen" (näin muistista siteeraten Kivimäen muistiinpanoja).
Semmottii...
Terv.