Lue ja kommentoi.MM kirjoitti:Kämäräisen kirja tarttui mukaan kirjastosta. Jos talvisodan tarkoitusta yrittää pohtia siviilisotavankien kautta, näyttäisi siltä, että sodan alkupuoli tammikuuhun asti sisälsi myös selvän poliittisen agendan. Siviileiden suotiin asuvan kotonaan ja heille pyrittiin järjestämään Kansanhallituksen opin mukaiset olosuhteet. Oltiin pettyneitä siihen, että valtaosa oli evakuoitu ja alueet olivat tyhjiä.
Sitten taas helmikuussa komento muuttui ja ideologinen aines sodankäynnistä siirrettiin syrjään. Tilalle tuli totaalinen sota. Siviilivangit piti siirtää sota-alueelta vakoojina kauemmaksi leireihin. Tässä vaiheessa viimeistään Kuusisen hallituksen eväät oli syöty.
Kämäräisen kirjahan se ei ole, vaan Veriginin, Laidisen ja Kämäräisen. Sykiäisen ja Bäckmanin osuus jäi hieman hämäräksi, mutta olletikkin käännös vaikutti jonkin verran. Nythän se meni Sykiäisen nimiin, mutta Bäckman oli sitä mieltä, että joutui kääntämään melkoisen osan uusiksi.
Itse en saanut oikein otetta kirjasta. Vastuualueet ja sovitut sivumäärät eivät pitäneet kutiaan. Toimittajaa, tai mieluummin kirjoittajakomitean puheenjohtajaa olisi kaivattu, mutta sellaista ei ollut saatavilla. Lisäksi osa tekstistäni käännettiin ensin venäjäksi ja sitten (kahteen kertaan) suomeksi.
Suojärvi ja Suomussalmi antavat osviittaa siitä, mitä oli tarkoitus tulla ja olla. Siksi se evakuointi oli pettymys - ei ollut hallittavia. Kuitenkin osoitus siitä, että Kuusista todellakin säilytettiin koko sodan ajan takataskussa (kuten Paasikivellekin rauhanneuvottelujen yhteydessä sanottiin) oli se, että internointileireillä valuuttana toimi sodan loppuun saakka markka - olihan kyse Suomen kansalaisista suomalaisten hallinnassa. Sodan päätyttyä ja Kansanhallituksen hajotettua itsensä leirien valuutaksi muuttui rupla, siirtyihän hallinto Neuvostoliitolle. Yhtä kuvaavaa tietenkin on se, että leirien henkilökunta säilyi koko ajan samana...