Venäjän verkossa otsikolla: Sotilaallista kulttuuripolitiikkaa
Lue koko teksti: Venäjän verkossa: Sotilaallista kulttuuripolitiikkaaKaksi viikkoa sitten kerroin historiantutkimusta harjoittavasta kansalliskiihkoisesta politologista nimeltä Vladimir Medinski. Nyttemmin tämä samainen henkilö on nimitetty Venäjän kulttuuriministeriksi. Kun lukee hänen nimityksestään Venäjällä käytyä keskustelua, voi todeta, että historiantulkintoja koskevia ristiriitoja on Suomen ja Venäjän välillä tulossa lisää.
Kuolema aatteen puolesta
Uuden kulttuuriministerin mielestä Venäjällä pitää ottaa mallia Stalinin kulttuuripolitiikasta, jossa historiallisia elokuvia ja kirjoja tehtiin valtion tilauksesta. Kulttuuri on kansallisen suvereniteetin ydin ja isänmaallisen kasvatuksen väline, jonka tehtävänä on Venäjän, Ukrainan, Valko-Venäjän ja Kazakstanin poliittisen liiton täysimääräinen edistäminen.
Kaikista ihmistieteistä politisoitunein on Medinskin mukaan historia, joka on vain ”menneisyyteen kaadettua politiikkaa”. Jollei valtio itse kirjoita historiaa, sen tekee joku muu. Näin ollen valtion on politisoitava historia. Medinski harmittelee, ettei Venäjän valtiolla nykyisin ole historiapolitiikkaa. Stalinin aikana sellainen oli. Medinskin iskulause kuuluukin: ”Omaa menneisyyttä ei pidä tonkia. Siitä pitää olla ylpeä”.
Medinskin aatoksissa valmius kuolla abstraktin idean puolesta erottaa ihmisen eläimestä. Valmius perustuu ideologiaan. Tässä hengessä Medinski on kirjoittanut lukuisia teoksia, joiden tavoitteena on kumota Venäjän menneisyyttä koskevia myyttejä ja tuoda maan historiasta esiin myönteisiä seikkoja kansallisen itsetunnon kohottamiseksi.
Hän on esimerkiksi todistanut, että Norilskin kaupungin rakensivat ahkerat komsomolilaiset, eivät pakkotyövangit, ettei Molotovin-Ribbentropin sopimus suinkaan ollut Stalinin rikos vaan oikea-aikainen, Neuvostoliitolle edullinen ratkaisu, eikä syksyllä –39 Puolan miehityksen jälkeen pidetty Saksan ja Neuvostoliiton yhteistä sotilasparaatia – siitä otettu valokuva on hänen mukaansa väärennös.
Mitä hän mahtaisikaan ajatella tuosta samaisesta paraatista otetusta runsaasta mustavalkoisesta filmimateriaalista, joka glasnostin aikana hankittiin leningradilaisesta arkistosta ja jota nyt säilytetään Suomessa.