Emma-Liisa kirjoitti:Heikki Jansson kirjoitti: Se, oliko Neuvostoliitolla pahoja intentioita vai ei, ei ole ratkaisevaa, vaan se, ettemme suinkaan välttyneet noilta mahdollisilta intentioilta häviämällä sodan.
Tämä on todella hauska lause. HJ unohtaa tyystin Kuusisen hallituksen, jolta Suomi todistetusti välttyi, vaikka hävisi talvisodan.
Luultavasti 1944 vältyttiin Kymijoen rajalta, 100 000 lisäevakolta, puna-armeijan varuskunnilta tärkeimmissä kaupungeissa jne.
...
Molemmat olivat spekulaatiota, mutta jotain voidaan sanoa siitä, mikä oli
todennäköisempää.
Ei ole kyse "pahoista aikeista" vaan realismista, ...
Aivan. Niin, en todellakaan voinut välttyä siltä, että nimim. Emma-Liisan vastausviesti sai hymyntapaisen väreilemään suupieliini, kun totesin tämän omahyväisesti, ilmeisesti tajuamatta omaa surkuhupaisuuttaan, tämän kuvatessa käsityksiään peräti ”realistisiksi”. Minusta olivat Paasikivi ja Mannerheim realisteja, päinvastoin kuin ihailemasi "puolisokea aasi", hyvä Emma-Liisa. No, ihanteensa itse kullakin. Realismi edellytti tosiasioiden tunnustamista, mutta siihen ei sinun taikka Erkon siviilirohkeus riittänyt. Kiirehdin kuitenkin vastaamaan hupaisaan viestiisi, vaikka aikaa ei oikeastaan ole tällä viikolla ja vielä on vastaamatta muutama aiempikin viesti mutta viestisi suorastaan nauratti.
Sano mitä muuta tahansa, mutta
realisti et lainkaan ole. Sano vaikka
oikeamielinen tai
isänmaallinen ja voin hyväksyä sen mutta aina lisämääreellä
”epärealistinen”. Todellisuudelle vieras idealisti kuvaisi Sinua ja Erkkoasi kaikkein parhaiten - ja lisäksi epärehellinen. Väitithän, että olisin esittänyt että
"HJ on koko ajan väittänyt "tietävänsä", että...".
- Mutta minne häipyi sitten tuo valheesi? Kun kaivoin esiin yli kuusi vuotta vanhan viestini, jossa sanottiin "oletan", juuri niin kuin tiesin siinä sanottavan, koska olin nimenomaan kirjoittanut sen silmällä pitäen, että en missään tapauksessa kirjoittaisi väittämääsi "tiennyt" - jäit kiinni valehtelusta housut kintuissa. Luulit tietysti, ettei kukaan voisi niin tarkasti muistaa viiden vuoden ikäisiä viestejään, etkä varmaan itse edes muistanut tuota viestiäni, joten
luulit voivasi vapaasti tunkea haluamiasi sanoja suuhuni mutta minäpä muistin viestini ja tiesin heti lukiessani viestiäsi muististani, etten ollut käyttänyt "sanaa" tietää (vaan nimenomaan välttänyt sen). Niinpä sinä jäit kiinni valehtelustasi.
Suhteelliset ruma temppu, mutta vain odotettavissa opponenteiltani, kun rehelliset keinot ovat heiltä uupuneet.
Edelleen, hupia herättää suorastaan ruhtinaallisessa määrin esiin loihtimasi kuva Erkosta suurriistan kaatajana häviösodassa johtamassa joukkojaan Karjalan kannaksella "siellä jossain" Kuusis-jahdissa keltaisen Joponsa selässä (mallia Cajander, vm. -39, erityisvahvistettu, jotta se kestäisi Erkon huomattavan painon ja aina tietysti hikeä virtaavana ja läkähtymäisillään oman kroppansa painosta). -
Realismi edellytti tosiasioiden tunnustamista, mutta siihen ei, kuten sanottu Sinun siviilirohkeus ole milloinkaan riittänyt. Turvaudut mielummin valheisiin.
Miksi ihailemasi Erkon piti lähettää sähke 9.11.39? Tuo sähke katkaisi neuvottelut josta syntyi Kremlissä tarve Kuusisen hallitukselle. Siitä sitten syntyivät "lisäevakot" ja muut "
lisukefantasiasi". Mikset sanonut itsenäisyys, jonka myös olitte menettää?
Tilanne Euroopassa oli vielä suhteellisen stabiili, mutta ihailemallasi Erkolla oli kiire päästä syynäämään Stalinin kortit paljastaakseeen bluffin. Mutta Stalin ei ollutkaaan bluffannut. Niinpä maassamme lähdettiin soitellen sotaan -
Erkon sotaan. Sen päättyessä oli Suomi hävinnyt sodan.
Realistit ymmärsivät niin käyvän etukäteen.
Erkko pani pottiin Suomen itsenäisyyden, mutta sitä tämän ei enää annettu menettää - jo muun menetetyn lisäksi. Suomi oli kuten sanoin tilanteessa jossa Suomi
joko a) luovutti vapaaehtoisesti (ja saisi vastikkeeksi tuplasti ainakin metsänhoitoon kelvollista maata) tai b)
itkisi ja luovuttaisi pakon edessä. Suomi sitten, Erkon hyväksyttyä Stalinin nokituksen,
itki ja luovutti - vastustamattoman pakon edessä.
Se oli mikä oli suorastaan ylivoimaisen todennäköistä
Voisi tietysti sanoa, että Suomi sai mitä tilasi. Suurvallan naapurina kun sitä on pakko ottaa huomioon mitä naapurissa ajatellaan. Se opittiin sodassa tai sen jälkeen ja sen oppi lopulta viimeisenä poliittisista puolueista myös kokoomuspuolue, mutta se tosin vielä kesti. Muistaakseni Juha Rihtniemen ollessa kokoomuspuolueen puheenjohtaja se meni sielläkin läpi.
Sen pituinen se.
Realisti!!!? Salli minun nauraa.
Semmottii...