********
Tämä nyt ei ihan pika-asutukseen liity, mutta ainakin kieleen... vai olisiko tuo Klausin heitto todellista pika-asutusta...Klaus Lindgren kirjoitti:Otetaanpa vertaus: jos vaikkapa Tornionlaaksoon muuttaisi tuhansia ruotsinkielisiä, eikö se saattaisi olla haitallista suomen tai meänkielen säilymiselle?
Huvittavaa kyllä, että Ruotsi näyttäisi vihdoinkin päässeen tavoiteeseensa, jonka se alkoi joskus 1870 -luvulla.
Silloin tietääkseni kiellettiin suomenkielen (muka meänkieleksi jostain historiallisista syistä (?) nimetty) opettaminen kouluissa ja sitä koetettiin kitkeä kaikella tavoin ns. Länsi-Pohjasta. Ei ole montaakaan vuotta kun suomenkieli sai lopultakin virallisen vähemmistökielen aseman Ruotsissa. Samalla taisi saamenkielikin saada virallisen aseman Ruotsissa. Nyt muka ollaan kovasti huolissaan vanhan suomenkielimurteen (liekkö se sitä "meänkieltä" eli jotain 1800 -luvun alun suomea) häviämisestä! Kuitenkin Ruotsissa on prosentuaalisesti enemmän suomenkielitaustaisia asukkaita suhteessa maan väkilukuun kuin Suomessa on Suomen ruotsalaisia, siis ruotsinkielisiä. Viime vuosiin saakka suomenkieliset on saaneet olla Ruotsissa vailla mitään virallista kielellistä asemaa!
Aikoinaan kun 200 -vuotta sitten vedettiin Venäjän ja Ruotsin raja Torniojokeen, niin huomattava osa suomenkielisiä jäi Ruotsin puolelle. Suomeahan puhuttiin aikoinaan pääasiallisena kielenä Pohjois-Ruotsista aina Kalix-jokea myöten, ehkä jopa vielä etelämmäksikin. Lieneekö syynä aikoinaan alkaneeseen suomenkielivainoon ollut pelko siitä, että Venäjä olisikin kenties halunnutkin kaikki suomenkieliset alueet liitettävän Suomeen. Vai oliko se vain katkera muisto menneistä ajoista, joka haluttiin häivyttää kielen myötä?
Tässäpä YLE:n uutinen vajaan kuukauden takaa:
Kotimaa 2.1.2013 klo 16:10 | päivitetty 2.1.2013 klo 16:14
Meänkielen taito on rapistunut
http://yle.fi/uutiset/meankielen_taito_ ... ut/6434415
Tuoreen tutkimuksen mukaan meänkielen taito on hypännyt Ruotsissa lähes kahden sukupolven yli. Eurooppalaisen ELDIA-tutkimuksen mukaan suurin osa meänkielen puhujista on yli 65-vuotiaita ja mitä nuoremmasta ikäluokasta on kysymys, sitä vähemmän löytyy kielen osaajia.
Mistä on kyse?
* Tuoreen tutkimuksen mukaan meänkielen taito on hypännyt Ruotsissa lähes kahden sukupolven yli
* Kieli on alkanut vaihtua meänkielisillä alueilla jo 50-luvulla, kun vanhemmat alkoivat puhua lapsilleen ruotsia meänkielen sijasta
* Tilanne on vakava, sillä alle 40-vuotiaita meänkielen puhujia on enää todella vähän. Kielen säilyttäminen vaatii tähän astista järeämpiä keinoja
Övertorneålla, ihan Suomen rajan tuntumassakin on havahduttu meänkielen elvyttämisen tarpeeseen. Kunnassa on meneillään vähemmistökieliprojekti, joka tähtää lasten kielitaitojen vahvistamiseen.
Hiljattain Övertorneån ja Ylitornion erityiskoulut julkaisivat esimerkiksi keittokirjan, jossa reseptit on myös meänkielellä. Lisäksi vähemmistökielilähettiläs käy leikittämässä lapsia päiväkodeissa ja kouluissa, joihin on jaettu myös meänkielisiä kirjoja.
- Mie näen sen näin, että kieli säilyy, ja siihen herrää kiinnostus ja uteliaisuus, niin se on tärkeää, että se tehdään atraktiiviseksi, vähemmistökielilähettiläs Sari Oja sanoo.
- Vaikka lapset ei sitä aktiivisesti käyttäiskään, niin oisi jonkulainen tunne siihen kieleen kuitenkin, että se ei mithään aivan outoa, et ne tietää, että tämä kuuluu meille, hän jatkaa
Kieli alkaa olla uhanalainen
Kieli on alkanut vaihtua meänkielisillä alueilla jo 50-luvulla, kun vanhemmat alkoivat puhua lapsilleen ruotsia meänkielen sijasta. Tuolloin ei osattu ajatella, että kieli todellakin vaihtuu ja on vaarassa kadota kokonaan.
"Vielä ei olla siinä tilanteessa, että hoksattaisiin vaatia niitä keinoja, mitä tilanne vaatisi, jos meänkieli haluttaisiin säilyttää". - Laura Arola
Tilanne on äitynyt vakavaksi, sillä suurin osa meänkielen puhujista on yli 65-vuotiaita ja mitä nuoremmasta ikäluokasta on kysymys, sitä vähemmän löytyy kielen osaajia. Alle 40-vuotiaita meänkielen puhujia on enää harvassa.
- En tiiä kovinkaan monta lasta, joka kasvaisi kotona meänkieliseksi äidinkieleksi. Niitä, jolle kotona puhuttaisiin jotenkin systemaattisesti meänkieltä, niitä ei ole kovinkaan montaa, sanoo tutkija Laura Arola Oulun yliopistosta.
- Eli jos kuitenkin puhutaan, että kyseessä on iso, monen kymmenen tuhannen vähemmistö ja lapsia on ehkä kourallinen, niin onhan se tilanne tosi vakava, Arola toteaa.
Järeämmät keinot käyttöön
Meänkielen vahvistamiseksi on tehty töitä 80-luvulta lähtien, mutta se ei riitä takaamaan kielen säilymistä.
Laura Arolan mukaan kielen säilyttäminen vaatii tähän astista järeämpiä keinoja. Hän korostaa, että kielen oppimiseen on kaksi tapaa, se joko opitaan kotona tai täysin vähemmistökielisessä päiväkodissa.
- Tämmöistä täysin meänkielistä päivähoitoa ei ole vielä kukaan lähtenyt vaatimaan eli vielä ei olla siinä tilanteessa, että hoksattaisiin vaatia niitä keinoja, mitä tilanne vaatisi, jos meänkieli haluttaisiin säilyttää, Arola sanoo.