Itämeren rannikkoalueilla yleiset laivalatomukset eivät ehkä olleetkaan vain hautapaikkoja. Ruotsalaistutkimus korostaa niiden olevan merkkejä alueilla eläneiden yhteisöjen vahvasta suhteesta merenkulkuun.
Ruotsalaisarkeologi Johan Wehlin analysoi tutkimuksessaan laivalatomuksiksi kutsuttuja pronssikaudelta peräisin olevia kivimuodostelmia. Itämeren rannikkoalueilla ja erityisesti Gotlannissa tiheästi esiintyviä muodostelmia on totuttu pitämään pääasiassa hautapaikkoina, joiden on laivaa muistuttavan muotonsa puolesta tulkittu viittaavan esimerkiksi kuolemanjälkeiseen matkaan tuonpuoleiseen.
Göteborgin yliopistossa valmistuneessa tutkimuksessa useista kivimuodostelmista ei kuitenkaan löytynyt merkkejä haudoista. Wehlin painottaakin tutkimuksessaan laivalatomuksien muita merkityksiä.
Tutkimuksen mukaan Pohjois-Euroopassa tiheästi esiintyvät laivalatomukset ovatkin ennen kaikkea merkki kyseisillä alueilla eläneiden yhteisöjen vahvasta suhteesta merenkulkuun, sekä verkostoista, joiden myötä pronssikauden vaikutteet saattoivat levitä laajemmin Itämeren alueella. Yksityiskohtaisesti aluksia jäljittelevät kivimuodostelmat antavat myös tarkempaa kuvaa yhteisöjen laivanrakennustaidosta sekä siitä, millaisia aluksia Itämerellä pronssikaudella liikkui.
Tutkimus on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa:
https://gupea.ub.gu.se/handle/2077/31901
Lisää aiheesta:
Stenskepp vittnar om långväga resor och ett maritimt nätverk i Östersjön (Forskning.se 12.3.2013)
Laivalatomus (Wikipedia)