Nils-Börje Silferberg, tiedustelu-upseeri Helsingin Haagasta, on kertonut 5.2.2009 kodissaan tutkija Heikki Ylikankaalle nähneensä kesällä 1944 Taavetissa valtavan nelimetrisellä piikkilanka-aidalla ympäröidyn alueen, jonne oli koottu vähintään 200 karkuria, joukossa aliupseereita ja alempia upseereita.
Yksi ruotsinkielinen sotilas pyysi Silferbergiltä tupakkaa, jonka tämä aidan raosta miehelle ojentikin. Mies sanoi: “Vi väntar här på döden”(Me odotamme tässä kuolemaa).
Ammuttiinko nämä Silferbergin Taavetin karkurileirillä tapaamat rintamakarkurit?
Näin mitä ilmeisimmin tapahtui.
Tulkinta, jonka mukaan Taavetin karkurileirille kootut kaikki 200 kieltäytyjäkarkuria laittomasti ammuttiin (murhattiin) kesäkuussa 1944, on objektiivisessa ulkopuolisessa tarkastelussa uskottavampi vaihtoehto kuin se armeijan lanseeraama vakiotulkinta, että heidät kaikki vain haukuttiin Taavetinkin karkurileirillä sanan säilällä pettureiksi upseerien toimin ja palautettiin sitten takaisin rintamalle.
Myös se tosiasia ettei yksikään näistä Taavetin leirin 200 rintamakarkurista ole 69 vuoteen tullut julkisuuteen ja muistellut tutkijoille kohtaloaan, tukee tulkintaa. Ammututhan eivät tunnetusti muistele.
Silverbergin lausunnon mukaan välirauhan tultua poltettiin Luumäellä valtaisia kasoja mappeja, papereita ja arkistoja. Mukana polttamassa oli mm. JR 61:n komentaja Alpo Miettinen.
Sodan jälkeen, 1947, Silferberg palveli sotilasasiamiehen apulaisena Ruotsissa. Sinne saapui Lauri Pöyhönen, jota Silferberg oli avustamassa suomalaisten arkistojen polttamisessa.
Taavetissa on saatavissa perimätietoa ja aikalaismuisteluksia, joiden mukaan Taavetin karkurileirin karkurit ammuttiin ja haudattiin sinne.
Myös säilyneistä sotapäiväkirjoista on saatavissa yllättäen tukea taavettilaisen perimätiedon ja aikaismuistelijoiden tulkinnalle.
Sotapäiväkirjan mukaan (sulkumerkintä alkuperäisessä asiakirjassa):
"22.6.1944
Viipurin varuskunnan päällikkö eversti V.Räsänen apunaan Viipurin Komendantin Virasto sulki linjan Taipalsaari-Taavetti-Hamina sekä vastasi partioinnista linjan ja armeijakunnan oikean sivurajan välillä. Pidätettyjen karkurien suhteen tuli menetellä ”niin kuin siitä oli erikseen määrätty”.’
‘Eversti Räsänen ja HTK 1:n päällikkö everstiluutnantti Hirsa sopivat, että karkurit toimitetaan eversti Räsäsen toimesta Taavettiin eikä HTK 1:een ja karkurit pyritään pitämään erillään täydennysmiehistä. Räsänen jatkaa toimintaansa Taavetissa toistaiseksi ja Lappeenrannan varuskunnan päällikön tehtävät hoitaa sillä aikaa majuri Simelius.”
Lappeerannasta Taavetin karkurileirille siirretyt karkurit olivat henkilötäydennyskeskus 1:n yhteyteen Päämajan 20.6. käskyllä perustelun erityiselimen kuulustelemia kieltäytyjäkarkureita. Eversti Räsänen määrättiin huolehtimaan teloitusten täytäntöönpanosta Taavetin karkurileirille.
Sotapäiväkirjan mukaan eversti Räsänen komennettiin 'toistaiseksi' syrjäisen Taavetin karkurileirillä komentajaksi ja majuri Simenius komensi tuhansia karkureita pursuavassa Lappeenrannassa varuskunnan päällikkönä.
Sotapäiväkirjassa mainitaan 29.6.1944 eversti Räsäsen Taavetin komennuksen, tarkalleen "toiminta Taavetissa", kestäneen vain viikon:
“Kello 19.10 IV AKE ilmoitti V AKE:en, että eversti Räsäsen toiminta Taavetissa loppuu 29.6.1944.”
Yksi yli 500:sta kesällä 1944 Lappeenrannassa sotapoliisina palvelleista, Esko Loukasmäki, kertoi sanomalehti Pohjalaisen haastattelussaan 26.10.2006:
“Se oli siinä vaiheessa aika sotkuista touhua. Karkureita poimittiin metsistä käsille paljon. Ryhmämme kuljetti kaksi pikkubussillista kiinniotettuja sotilaita päivässä Lappeenrannan päävartioon.
Kaikki jotka suostuivat palaamaan rintamalle, vietiin niin ikään autoilla yksikköihinsä. Ne jotka eivät suostuneet… niista minä en sitten tiedä… Tottahan heidät ainakin kuulusteltiin… Mitä sen jälkeen tapahtui, sitä minä en tiedä…”
Toimittajan kysymykseen “Ammuttiinko heidät ?, Loukasmäki vastasi: “Toimittaja osaa itse päätellä”.
Loukasmäen tietämänkin mukaan kieltäytyjäkarkureita oli Lappeenrannassa kesällä 1944.
Armeijan johdon ja siihen tukeutuvien lukuisten tutkijoiden meille jo 69 vuotta markkinoimaan historiantulkinnan mukaan Lappeenrannassa kesä-heinäkuussa 1944 haravoidun tai kuulustellun yli 12.000 karkurin joukosta ei tavattu yhtään kieltäytyjäkarkuria.
Sotapäiväkirja 1.7.1944 todistaa kuitenkin toisin:
“Kello 16.00 kävi hallinnollisessa toimistossa 18.D:n sotatuomari Candelin neuvottelemassa karkaamis- ja kieltäytymisrikoksien rankaisemiseen liittyvistä seikoista.”
Säilytetyistä sota-arkiston alkuperäisistä sotapäiväkirjoista on poistettu ‘puhtaaksikirjoitusvaiheessa’ maininnat Päämajan 20.6.1944 karkureiden ampumiskäskyyn sisältyvästä määräyksestä perustaa mm. henkilötäydennuskeskus 1:n (HTK) yhteyteen erilliselin karkureiden rankaisemiseksi ja kaikki viittaukset elimen toiminnasta.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia