Jostain syystä Vuorikosken Annelin kirja,
Viipurin viimeinen poliisipäällikkö, on jäänyt melko vähälle huomiolle. Kirjahan kertoo Viipurin viimeisen poliisipäällikön Eemil Kokon vaiheista ja samalla oikoo eräitä häneen liittyviä väittämiäkin, lähinnä kesää 1944 koskien.
Kokonhan on jossain jutuissa (s. 331) kerrottu olleen syyttäjänä väitetyissä sotilaskarkurioikeudenkäynneissä, missä Tapanaisen on väitetty toimineen tuomarina. Sellainenkin juttu on sattunut jossain silmiini, missä Kokon on kerrottu vaatineen, että hänen kuoltuaan pitää kesän 1944 päiväkirjat haudata hänen mukanaan samassa arkussa. Mitä sitten tarkoittaakaan tämä kirjan kirjoittajan kommentti
"minulla on ollut käytettävissäni Eemil Kokon osittain säilyneet alkuperäiset päiväkirjat"
Viipurin viimeinen poliisipäällikkö -kirjan lopussa on useat, siis väitetyt kesän 1944 teloituksiin liittyvät, salaliittoteoriat käyty pikaisesti läpi, alkaen Etelä-Saimaan kirjoituksista ja päätyen "ullakon papereista" aina "syväkurkkuun" saakka. Onpa kirjassa mukana "kesken kiivaimman Huhtiniemi-kohun (2006) yllättäen löytynyt ns. Heinrichsin tappokäskykin". Tämä kaikki oli tässä kirjassa siis jo vuonna 1996.
Monet tutkijat näyttivät olevan pahasti myöhässä (2006) "löytöineen", sillä tässä Viipurin viimeinen poliisipäällikkö -kirjassa oli on JO VUONNA 1996, sivuilla 328-329, sanasta sanaan tuo samainen "sensaatiokäsky".
http://jokisipila.blogspot.fi/2006/10/s ... sksky.html
Kirjan päähenkilö on
Viipurin viimeinen poliisipäällikkö Eemil Kokko (ja puoliso Jenny) ja kirjan kirjoittaja on hänen tyttärensä
Anneli Vuorikoski. Kirjan esipuheessa (s.7-8) Eemil Kokko esitellään mm. näin:
"Talvi- ja Jatkosotien aikana kapteeni Kokko kantoi hänelle määrätyt vastuut mm. poliisipäällikkönä, sotapoliisipataljoonan komentajana, Viipurin sotilashallintopiirin päällikkönä. Tänä päivänäkin kiistellyissä ja osittain salaisiksi epäillyissä sotakarkuruus- oikeudenkäynneissä hänellä oli päämajan määräämä rooli. Virallista tunnustusta hän ehti saada mm. marsalkka C. G. Mannerheimin ja presidentti J. K. Paasikiven myöntäminä."
(s. 8)
"Arkisto- ja lehtitietojen lisäksi minulla on ollut käytettävissäni Eemil Kokon osittain säilyneet alkuperäiset päiväkirjat."
(s. 9)
"Ammatiltani olen toimittaja, puolustusvoimiemme kouluttama TK-Tiedotuskillan, Karjalan Liiton Karjala-Klubin- ja Wiipurin Arkistoyhdistyksen jäsen. Näistä syistä sekä oman ammattiliittoni Suomen Journalistiliiton etiikan mukaisesti tunnen vastuuta tekstieni oikeellisuudesta."
Kirjassa on mielenkiintoinen luku kesän 1944 sotilaskarkuruuteen liittyen (s. 319 - 341 )
VIII VIIPURIN JÄLKEEN
Se koostuu seuraavista osista: Lopputilitys, Ryssän petikaveri, Jatkosodan karkurit, Sotahistoria ei tunne tätä, Ullakon salaiset paperit, Imatran jäljet, Todistettua toimintaa, Uudet urakat.
Jatkosodan karkurit
(s.328) Sivulla on esitetty tekstimuodossa tämä "Heinrichsin tappokäskynäkin" tunnettu, "uudelleenlöytymisensä aikoihin (2006)" kovasti valtakunnan lehdissä julkisuutta saanut käsky ja suluissa hieman erikoinen kommentti yliviivausta koskien.
"Ylipäällikkö on käskenyt, että (Konekirjoitustekstiin kynällä yliviivattu, joko alun alkaen tai myöhemmin) "Kaikki rintamalinjojen takana kiinnisaadut..." "
(s.329)
"Er.SPol. Osaston esikunta jakoi PM:n viestin joukoilleen 21.6. erikoistehtävänä karkureiden pidättäminen. "... Syynä tähän on ollut pelkuruus, hermojännitys tai muu vastaavanlainen syy. Jotta moiselle epäisänmaalliselle toiminnalle saataisiin nopea sulku aikaan..." Velvoittakoon tämä tehtävä jokaista Er.SPol. Osastossa palvelevaa sotilasta äärimmäisiin ponnistuksiin, jotta mahdollisimman moni tähän häpeälliseen rikokseen itsensä syypääksi tehnyt nopeasti saataisiin edesvastuuseen teoistaan..."
Imatran jäljet
(s. 333 - 334)
"Totta on, että kapteeni Kokko ja luutnantti Kärkkäinen olivat komennettuina Lappeenrantaan. Totta on myös se, että Kokko ilmoittautui pian Viipurista lähtönsä jälkeen Päämajan Sotilashallinto-osaton esikunnassa, joka toimi Imatran Valtionhotellissa ja hän kuului kyseisen osaston alaisuuteen 20.6. - 31.7.44. kesäkuun loppujakson ajan hän työskenteli poliisin uudelleen järjestelyasioiden parissa esikunnassa Imatralla ja Lappeenrannassa. Hän oli ilmeisesti Imatralla 21.6. alkaen, jolloin tarinan mukaan (23. - 26. päivien välisenä aikana) väitetään Päämajasta tulleen sotatuomari Tapanaiselle viesti (fakta? fiktio?) saapua heti Imatralle Valtionhotelliin. Imatran kokouksessa olivat läsnä Tapanaisen ja Kokon lisäksi ainakin kenraalit Heinrichs, Svensson ja Oesch. Kenraali Heinrichs luki läsnäolijoille suullisen viestin ylipäälliköltä. Viestissä käsiteltiin erityisesti Viipurin edustalla 20.6.1944 pakokauhun valtaan joutuneen pataljoonan kohtaloa. Se kuului 20. Prikaatiin ja siinä oli erityisen paljon karkureita. Ylipäällikön tahto oli, että karkureita tulee kohdella mahdollisimman ankarasti. Svensson oli samaa mieltä. Heinrichs esitti kantanaan, että annetaan kiinniotetuille mahdollisuus palata omiin joukkoihinsa tai siirretään toiseen joukko-osastoon. Ellei tämä sovi, niin vasta sitten toimitetaan tuomittavaksi kenttäoikeudessa. Tämä kanta tuli päätökseksi. Kenraali Oesch ei ollut puhunut kokouksen aikana mitään."
(s. 334)
"Eemil Kokon puoliso Jenny Kokko vakuuttaa, ettei hänen miehensä koskaan maininnut mitään pikaoikeudesta tai tuomioista; hän oli saanut vain "uudet tehtävät". Kesän 1944 "ratkaisevassa vaiheessa" oli Jennyn mielestä outoa vain se, että hän ei yrityksistään huolimatta saanut kokonaiseen kuukauteen yhteyttä mieheensä. - Eemil oli kuin kadonnut, mutta nehän olivat kaikille miehille kovia aikoja, jolloin ei vapaa-aikoja sallittu, hän muisteli myöhemmin."
Todistettua toimintaa
(s. 336)
"Mahdollisten fiktioiden jälkeen palaamme faktoihin. Lappeenrantaan, jossa Eemil kokko puhui Poliisiosasto 1200:n miehistölle järjestämässään tilaisuudessa 1.7.-44 klo 19.45. Hän korosti erikoisesti nykyisen sotatilan poliisimiehille asettamia vaatimuksia. "Nykytärkeitä tehtäviä ovat mm. 1)sotarosvouksen estäminen, 2) aiheetta kaupungilla liikkumisen estäminen, 3) ilmasuojelukurin aikaansaaminen väestön ja sotilaiden keskuudessa ja 4) liikenteen ohjaaminen, 5) sotilaskarkurien pidättäminen. Puhuimme samalla hieman partiotoiminnasta..." "
Sivulla 337 esitellään 2.7.1944 Pol.os 1200:n raporttia, jossa on mm. 68 kiinni otettua sotilaskarkuria, 51 harhautunutta sotilasta, 15 lomansa ylittänyttä sotilasta, 80 ilman lupaa varuskunta-alueella liikkunutta jne...
-
Aika mielenkiintoinen on tuo Vuorikosken kommentti koskien YLIVIIVAUSTA ja sen mahdollista ajankohtaa.
Kukahan oikein muutti tuon "Heinrichsin tappokäskynä" tunnetun käskyn sanamuotoa?
Zoomattaessa kuvaa enemmän huomaa, ettei käskypaperiin tehtyjä korjauksia ole tehtykään samalla kynällä ja musteen jälkikin on eri sävyistä allekirjoituksessa ja korjauksissa se eräissä muissakin merkinnöissä.
http://www.jarmonieminen.fi/historia/wp ... y_1200.jpg
Vuorikoski Anneli Viipurin viimeinen poliisipäällikkö
Karisto, 1996, 367 s., 1.painos
ISBN 951-23-3599-9
Aiheesta on täälläkin juttua:
viewtopic.php?f=10&t=4099&p=21709#p21694