Ruotsalaisilla on ansioita, ja jotkut jäivät turhankin vähälle huomiolle. Itse olisin painottanut enemmän sillinkastikkeita. Mutta ehkä ne kehitettiin kaudella, jolloin Skåne oli tanskalainen ?
Kriittisempi sarja Kuninkaidemme jäljillä toi esiin, että suomalaiset eivät oikein osaa ottaa omaa näkökulmaa. Ryöstelysotia pyörittäneet Vaasa-kuninkaat ehkä toivat mainetta ja saalista Ruotsille, pikemmin ongelmia Suomelle. Meille parempi kuningas oli esim. Adolf Fredrik. Hän sopeutui rauhaan ja halusi kehittää koulutusta ja perunanviljelyä Suomessa, parantaa asuntoja ja alentaa lapsikuolleisuutta.
Hän ansaitsisi suomennetun nimen, esim. Aatu-Rieti, ja patsaan. Sen tekstissä voisi mainita että hänet oli valinnut kruununperijäksi keisarinna Elisabet I, latvialaisen maalaistytön tytär.
Venäjän oloja ja orjuutta on käsitellyt Paul Buskovitch kirjassaan " A Concise History of Russia".
Talonpojista 30 % oli vapaita, he maksoivat vain maanvuokraa valtiolle(s.110). Vapaita alueita olivat pohjoinen, Ylä-Volgan ja Uralin alueet, myös Siperia sekä kasakat.
Pohjoinen oli hyvin vaurasta 1700-luvun loppuun asti turkiskaupan ansiosta.
Moskovan koillispuolella ja Ylä-Volgalla kehittyi myös käsityötä niin, että monet voivat luopua maanviljelystä. Perinnettä ovat mm. Palekh-ikonit ja lakatut rasiat.
Rikastuneet käsityöläiset olivat myös kauppiaita, jotka markkinoivat tuotteitaan tärkeimmissä kaupungeissa kuten Moskovassa, Pietarissa ja Arkangelissa.
Kun Katariina Suuri kutsui 30/7 1767 kokoon Komission tekemään lakiesityksiä, Volgan ja Uralin alueet saivat sinne edustajia. Edustajansa saivat myös Viipurin alueen vapaat suomalaiset talonpojat(s.120). Hieman yli puolet väestöstä- maaorjat- jäi ilman edustusta.
http://www.russianlacquerart.com/cnt/Palekh