Martti Tapio Pelho kirjoitti:“Itä-Karjalan sotilashallinto” on vakiintuneesti Suomen kirjallisuudessa ja tutkimuksissa käytetty nimitys Natsi-Saksan Barbarossa-suunnitelman osana Suomen armeijan suorittamalle Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan alueiden miehitykselle ja alueen siviiliväestön leirityksille. Mannerheim julkisti 15.7.1941 päätöksensä Suomen tasavallan Itä-Karjalan sotilashallinnon perustamisesta ja alueen yksipuolisesta, väkivaltaisesta liittämisestä Suomen tasavaltaan ilman maan eduskunnan suostumusta tai pakkoliitetyn alueen miljoonaisen väestön referendumia.
Itä-Karjalan valtaus ei ollut osa Barbarossaa, vaan täysin Mannerheimin käskemä suomalaisten operaatio.Mannerheim ei liittänyt Itä-Karjalaa Suomen tasavaltaan, vaan se pysyi sotilashallinnon alaisena.
Mannerheim paheksui - ainakin muistelmissaan- Moskovan rauhan alueiden liittämistä takaisin Suomeen ennen rauhansopimusta.
Mannerheim kielsi jo kesällä -41 armeijan tiedotuksen kirjoittamasta Suur-Suomesta. Syynä oli reaktio hänen miekantuppipäiväkäskyynsä.Siviilipuoli liittyi siihen myöhemmin.
Sekä Ryti että Mannerheim katsoivat -43 alkaen Itä-Karjalan voivan olla pantti rauhanneuvotteluissa, ei osa tulevaa Suur-Suomea. Sekin näkemys oli perusteetonta toivejattelua.
Mannerheim alkoi suhtautua varauksellisesti saksalaisten toivomuksiin jo elokuussa -41 kieltäytyessääm uudelleenhyökkäyksestä Leningradiin. Hän kertoi kenraali Nenoselle marraskuussa -41 uskovansa, ettei Saksa voita sotaa.Saman asian hän selvitti tiedotusosaston päällikön, kapteeni Kalle Lehmuksen kanssa kesän -42 vierailujen jälkeen.
Heikki Jansson kirjoitti:Jaa. Aiheen antoi viisastelusi, ettäKesällä-40 ei tiedetty mitään jatkosodasta, joten sitä ei valmisteltukaan.Tämä antoi tietysti aiheen olettaa, että väitit jotain, joka oli huutavassa ristiriidassa Jokipiin esityksen mainitsemissani kohdissa esittämän kanssa. Sen sanoinkin viestissäni. Osa viestistäni meni Sinulta ehkä ohi?
Ei mennyt, eikä huomautus ollut viisastelua, vaan fakta. Sinulta on jäänyt huomaamatta, että Jokipii ei missään esitä jatkosotaa valmistellun jo kesällä -40.Minulla ei tosin ole hänen kirjaansa nyt käsillä, mutta Jokipiin ydinsanoma on, että Suomi lankesi KEVÄÄLLÄ JA KESÄLLÄ 1941 tietoisesti Saksan houkutuksiin. Siis ei kesällä -40.
Toinen asia on, että Suomi rakensi kesällä -40 suurella kiireellä PUOLUSTUSTAAN ja tukeutui Saksaan asehankinnoissa. Ei niitä muualta saanutkaan.Kauttakulku tasapainotti NL:n kauttakulkua Hankoon.
Oma käsitykseni aikamääristä on täysin sama kuin Jokipiillä. Ulkopoliittisesti Suomi kääntyi Saksan vanaveteen helmikuussa -41. Yhtenä syynä oli todennäköisesti Heinrichsin tammikuussa -41 Mannerheimilla tuomat tiedot Saksan suunnitelmista.
Suomen osuudesta Barbarossaan neuvoteltiin salaamissyistä vasta toukokuussa -41. Silloinkaan ei mitään varsinaista sopimusta solmittu, vaan suomalaiset suostuivat saksalaisten esittämään yhteistoimintaan.
Kiitän Heikki Janssonia pyytämättä saamistani hyvistä ja ilmeisen vilpittömistä neuvoista. Uskon kuitenkin jatkossakin omaan harkintaani.Ehkä Jansson löytää neuvoilleen muitakin kohteita?
Se, että puutun esimerkiksi Pelhon ( mutta muidenkin ) esittämiin vääristeltyihin, puutteellisiin ja virheellisiin tietoihin armeijan toimista johtuu todellakin siitä, että sotahistoriaan melko lailla perehtyneenä yleisesikuntaupseerina katson joskus suorastaan velvollisuudekseni antaa keskusteluun myös ammatillinen panokseni. Se ei mielestäni mitenkään estä muiden puheenvuoroja, joskin saattaa harmittaa Heikki Janssonin kaltaisia asiantuntijoita, jotka haluavat rauhassa tehdä omat johtopäätöksensä.Heille jää tilaa yllin kyllin.Janssonkaan ei käsittääksen oile puuttunut keskusteluun muuten kuin arvioimalla Ravilan ja minun tekstien sävyä.