Mustalla turismilla (dark tourism) tarkoitetaan matkustamista kohteisiin, joihin liittyy ihmisiin kohdistuvaa kärsimystä, kuolemaa tai muuta makaaberia, eli tahallisen uhkaavaa ja traagista. Musta turismi käsitteenä on varsin uusi ja siihen liittyvä matkailubisnes vasta kasvamaan päin. Silti mustaa turismia on ilmennyt joissakin muodoissa jo hyvin pitkään. Ihmisten kärsimyksen ja kuoleman seuraamista on tapahtunut kautta aikojen. Tästä esimerkkinä voisivat olla esimerkiksi gladiaattoritaisteluita seuraamaan tulleet ihmiset antiikin Roomassa, keskiaikaiset noitaroviot ja ensimmäisen maailmansodan aikana Belgiassa tai Espanjan sisällisodassa olleet sotaturistit, jotka halusivat seurata taisteluja läheltä. Myös hirvittävää teloitusturismia harrastettiin Baltian alueella, kun paikalliset tulivat seuraamaan juutalaisten teloituksia. Tapahtumien käsittämättömyydestä kertoo myös se, että jotkut katselemaan tulleista halusivat itsekin osallistua hirmutekoihin ja teloitusten jälkeen ruumiiden vierellä myytiin ihmisille matkamuistoja ja virvokkeita.
Musta turismi voidaan liittää myös vahvasti muistelemisen ja muistamisen käsitteisiin. Nykyään mustan turismin tunnetuimpiin kohteisiin kuuluvat muun muassa New Yorkin WTC-tornien muistopaikka, toisen maailmansodan aikaiset keskitysleirit ja Tshernobylin ydinvoimala Ukrainassa. Tutkijoiden mukaan ihmisillä on tarve matkustaa edellä mainittujen kaltaisiin kohteisiin ihmiselle tyypillisen myötäelämisen tunteen takia. Tieto traagisista tapahtumista saa ihmiset muistamaan omankin kuolevaisuutensa ja arvostamaan sitä kautta omaa elämäänsä. Kohteet ovat myös tärkeä väline ymmärtämiselle. Matkailijat yrittävät ymmärtää tapahtumia, tekoja ja motiiveja. Vaikka historiastamme löytyy paljon kauheita ihmiskuntaa koskevia vääryyksiä ja monien mielestä viihteelliseksikin tehdyt kauhumuseot tai räikeä kärsimyksen esiintuominen on väärin, niin toisaalta mustan turismin kohteet ovat kuitenkin muistuttamassa myös totuudesta.
Mustan turismin synty ei kuitenkaan aina vaadi ehdotonta historiallista totuutta tapahtumista. Romaniassa tästä on esimerkkinä Dracula-turismi, jossa hyödynnetään 1400-luvulla eläneen verenhimoisena pidetyn hallitsijan Vlad Tepesin elämää ja toisaalta taas brittikirjailija Bram Stokerin kirjoihin perustuvaa vampyyritarinaa. Elokuvien ja kauhukirjallisuuden kautta Dracula-matkat ovat kasvattaneet suosiotaan ja monet ovat halunneet itse tulla katsomaan kirjoissa mainittuja paikkoja. Länsimaisen vampyyri-innostuksen myötä perustettiin myös Transsilvanian Dracula-yhdistys 1991. Mielenkiintoista on se, että sosialismin romahtamisen myötä Romania on käyttänyt Vlad Tepesiä eräänlaisena nationalismin symbolina ja näin ollen saanut itseoikeuden Dracula-teeman käyttöön. Romanian Dracula-turismi on loistava näyte siitä, että mustan turismin ruokkimiseen voidaan käyttää historiallisten tapahtumien lisäksi fiktiivisiä aineksia ja luoda jännittäviä ja mielenkiintoisia matkakohteita, joissa reilumpikin annos fantasiaa sulautuu hyvin osaksi kokonaisuutta.