Suojeluskuntien ylimääräinen edustajakokous pidettiin välirauhansopimuksen allekirjoituksen jälkeen Tuusulan päällystökoululla 29.9.1944. Kotijoukkojen komentaja kenr.ltn. Lauri Malmberg avasi tilaisuuden:
"Totuus on...,
että erinäiset piirit Venäjällä eritoten Zhdanovin ryhmäkunta erikoisesti vihaa Suomea. [ Venäjän ] kommunismi on panslavismin ja imperialismin etiketti."
"Malmberg
uskoi, ettei Venäjä liittolaistensa ja Ruotsin mielipiteen vuoksi toistaiseksi käytä sotilaallista voimaa Suomen nujertamiseksi vaan koettaisi vaikuttaa sisältäpäin
*henkisin keinoin*."
"Zhdanov jäi odottamaan. Sitä paitsi puna-armeijalla ei olisi ollut käytettävissä niitä 15 - 20 divisioonaa, jotka sissisota ja miehitys olisi Suomeen sitonut."
"Zhdanov
puuttui kysymykseen myös keskustelussaan kulkulaitosministeri Eero A. Wuoren kanssa."
s. 297 - 299
Kauko I. Rumpunen Risto Alapuron toimitt. Raja railona, wsoy 1998
"Henkisiä keinoja" edusti mm. Helsingissä päämajaansa pitänyt Neuvostoliiton rauhanneuvoston World Peace Council´n ( WPC ) jäsenjärjestö Suomen rauhanpuolustajat ja skp-skdl puolestaan oli Suomen rauhanneuvoston jäsen.
Suomen rauhanpuolustajien
edeltäjiä olivat 1920 perustettu Suomen Rauhanliitto, puheenjohtaja vuodesta 1925 alkaen prof. Felix C. H. Iversen sai Stalinin rauhanpalkinnon 1954.
Ja
1923 perust. radikaalimpi asevelvollisuuden poistamistakin vaativa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Ant ... nen_liitto Suomen Antimilitaristinen Liitto, jonka puheenjohtajana oli 1924 alkaen kutsunnoista kieltäytynyt Arndt Pekurinen. Pekurinen vapautettiin 1.1932 "täysin palvelleena
II lk:n työvelvollisena" Lex Pekurisen perusteella.
Talvisodan alussa Pekurinen kieltäytyi jälleen, ehdonalaiseen 10.1941 ja lähetettiin rintamalle jossa totaalikieltäytymisensä jälkeen teloitettiin.
Jukka Seppisen Suomettumisen syövereissä, wsoy 2011
s. 79-85.:
"Suomen Rauhanpuolustajat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_rauhanpuolustajat toimi suoraan NKP:n ja KGB:n kauko- ohjauksessa....tehtävää hoiti pitkään kgb:n Mihail Kotov, joka kävi mm. 1965 Rauhanpuolustajien seminaarissa Kiljavan ammattiyhdistysopistolla."
Kirjailijanakin
tunnettu Paavo Rintala oli Rauhanpuolustajien puheenjohtajana 1969 - 1984 edustaen teoksissaan ilmeisestikin "uutta sotahistoriaakin"?
Inarinjärveen
putosi 28.12.1984 Neuvostoliiton ampuma risteilyohjus ja
http://yle.fi/kampanjat/inarinohjus/ ohjus oli osana Suomi-NL -risteilyohjuskeskustelua. Suomalaiset olivat aiemmin vakuuttaneet NL:lle pystyvänsä ampumaan 80 - 90 %:a risteilyohjuksista alas Etelä-Suomen ilmatilassa
( mahdollisine ydinkärkineen? ).
Neuvostoliiton
risteilyohjuksen putoamisen Inarinjärveen ilmoitti Suomelle Norja, siellä oli havaittu tuo ohjus. Suomen puolustusvoimat etsi turhaan joulukuun lumituiskussa ohjusta.
Ja "poromies Aslak" sattui myöhemmin neuvosto-ohjuksen putoamispaikalle ja poimi jonkin pellinpalankin mukaansa. Mutta poromies tuumi porojen olevan tärkeämpiä ja vei pellinpalasen viikkoa myöhemmin rajavartiostolle.
Sukeltajia
järjestettiin ohjusta nostamaan ja tieto oli vuotanut myös julkisuuteen ja paikalle saapui suurehko joukko ulkomaisiakin lehtimiehiä. Ja Lapin matkailukeskuksen nopean toiminnan seurauksena joulupukkikin.
Helsingissä
NL:n suurlähettiläs ilmoitti, ettei neuvosto-ohjuksen putoaminen Inarinjärveen aiheuttaisi Suomelle "ulkopoliittisia ongelmia"!
Kansan uutisissa
21.9.2012 Jouko Huru kirjoittaa hänkin risteilyohjuksista
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kot ... arusteluun" ja "strategisesta asevarustelusta."
"Rauhanpuolustajat
saattoivat kirjoittaa Neuvostoliiton aseteollisuuden tekevän rauhantyötä:
´Erinomaisten aseiden, joita me valmistamme, asettaminen rauhanpuolustajien käsiin, meidän kansanarmeijamme käsiin, se on oikeata rauhantyötä."
"Väkivalta kuului luokkataisteluun."
Ja "Pasifismi oli kommunismin kannalta monella lailla ongelmallista, sillä marxismi- leninismi ei ollut millään muotoa pasifistinen aatesuunta, vaan päinvastoin se katsoi olevan olemassa *oikeita* ja *vääriä* sotia.
Oikea sota
oli tietystikin luokkataistelua, joka oli useinkin ´kylmää sotaa´, NATOn ja Lännen vastaista anti-amerikkalaisuutta.
Ja
Neuvostoliitossa kansanrintama-strategian toteuttaminen käynnistyi uudelleen heti Stalinin kuoleman jälkeen NKP 20. puoluekokouksessaan 1956, mutta
SKP oli tehnyt asiasta päätöksen jo vuonna 1954, kirj. J. Seppinen.
Mutta
eikö SKDL:kin skp:n peitejärjestönä ollut Zhdanovin luoma kansanrintama-aie?
Veikko Palvo