Jaakolle että ota hiukan rauhallisemmin. En ole hyökkäämässä kimppuusi eikä sinulle ole tarvetta puolustella.
Tarkoitukseni on yleisellä tasolla tuoda esille, että oman rajoitetun erikoisalansa ulkopuolella historian"tutkija" on kuitenkin aika lailla samalla viivalla kuin harrastelija.
Olen käyttänyt sinua pari kertaa esimerkkinä, koska olet ilmeisesti saanut moderaattorit uskomaan, että olet historian ja geenitekniikan ammattilainen. Sen voinee laskea ansioksesi, mutta myös osoitukseksi siitä, miten helppoa hämäys on ja viittaan nyt mm Klaus Lindgrenin geenitekniikkaa koskeviin tuomarointeihin.
Jussi Jalonen tulkitsee kirjoitukseni vihamielisiksi humanisteja ja historiantutkijoita kohtaan. Kyllä minä kritisoin teitä humanisteja, mutta vihamielisyys on liioittelua. Minä harrastan historiaa, joten en voi olla vihamielinen sellaista kohtaan josta pidän. Luen historiantutkijoiden kirjoittamia kirjoja ja artikkeleita.
Keskustelun lähtökohta oli Kuka saa olla historiantutkija?
On määriteltävä ensin mitä tutkija tarkoittaa. Mielestäni tutkija tutkii. Selvästi te humanistit haluatte laajentaa tutkijan merkitsevän, että historian tutkija on joka historian paikan höylä, mutta minusta tutkija on vain oman tutkimusalueensa höylä.
Kaikilla muilla alueilla hän vain lukee muiden tutkimusten tuloksia kuten harrastelijatkin tekevät.
Mielestäni humanistien "arts" puolella on oppimista "science" puolen menetelmistä koskien laatua. Mitä on historiantutkimuksen laatu? Mistä tietää, että tutkimus on laadukas? MIksi historiasta saa valehdella, mutta kaupallisesta tuotteesta ei saa?
Ketjun kysymys "Kuka saa olla historiantutkija?" viittaa siihen, että historiantutkijat kokevat kilpailua ja, että he haluavat rajoittaa kilpailua. Se johtaa harhapoluille.
Historiantutkijan kannalta on parempi ratkaista kysymys, miten nostaa historiantutkimuksen laatua niin, että se pystyy paremmin kilpailemaan harrastelijoiden "halpatuonnin" kanssa?