Kuka saa olla historiantutkija?

[Vetehinen]

Nimen omaan sanoin, että historiaa voi ja pitää verrata muihin tieteisiin.

Hyvä ajatus Klaus verrata muihin tieteisiin sekä "science" aloihin että muihin "art"-aloihin. Tieteellisessä tutkimuksessa on samoja piirteitä mutta myös eroja alojen välillä.

Yksi esimerkkini oli Suomen standardisoimisliiton uusi standardi ja olen esittänyt monia muiden alojen laadun parantamiseen tähtääviä keinoja. Suurimman kohun näyttää saaneen historian alan vertailu kaupallisella alalla kiellettyyn kuluttajalle valehteluun.

Olen verrannut aloja toisiinsa tarkoituksena näyttää, että alojen välillä on eroja, mutta harmikseni olen huomannut, että muutamat henkilöt ovat ymmärtäneet alojen välisten erojen kertomisen syytökseksi historian tutkijoita kohtaan, jota en ole tarkoittanut.

Olen tarkoittanut, että historia alana voisi oppia muilta aloilta, joilla on tehty asioita laadun parantamiseksi ja sitä kautta arvostuksen nostamiseksi.

Saamistani varsin tuohtuneitten vastausten perusteella minusta tuntuu, etteivät laadun parantamiseen tähtäävät menetelmät ja keinot ole kovin tuttuja historian alalla toimiville. Ehkä jopa keskustelun aihe on arka.

Ainoat hyökkäykset joita minä olen huomannut ovat kohdistuneet vallitsevaan historiantutkimukseen ja tutkijoihin, jotka Vetehisen mukaan valehtelevat

Minä en ole väittänyt historian tutkijoiden valehtelevan vaan verrannut eri aloja ja todennut, että kaupallisella alalla kuluttajalle ei saa valehdella.

Väität sanomakseni sellaista jota en ole sanonut. Kaupallisella alalla ei taida olla sallittua sanoa toisesta alalla toimivasta sellaista mikä ei ole totta.

On myös hyvä muistaa, että eräs kaiken tieteenteon edellytyksistä on sananvapaus: kyllä, kuka hyvänsä saa julkaista mitä soopaa hyvänsä, mutta tiedeyhteisö kyllä ampuu alas valehtelun ja mielivaltaiset tulkinnat. Historia on sitä paitsi sen verran yleisön suosima ala, että niitä alasampujia riittää tiedeyhteisön ulkopuoleltakin.

Kuvaamallasi tavalla ad hoc tyyppisesti kunkin osallisen innostuksen ja vaivan varassa tapahtuu tuo kuvaamasi alas ampuminen. Monella muulla alalla on tehty enemmän laadun eteen ja olen antanut niistä esimerkkejä.

Oletko tullut lainkaan ajatelluksi, että lakia tarvitaan vain silloin, kun jollakin alalla tapahtuu rikoksia?

Olen ajatellut niin, että vasta kun laki kieltää teon, teko on rikos. Valehtelu ei ole rikos ellei sitä ole laissa kielletty.

Keskustelu junnaa vertailussa markkinoinnillisten valheiden kiellossa vaikka esitin sen yhdeksi esimerkiksi muiden alojen säätelystä laadun parantamiseksi.

Että kuluttajalainsäädäntö tarkoittaa, että markkinointi muuten käyttäisi valheellsiia väitteitä. Jos markkinointi olisi rehellistä tai ainakin säätelisi itseään, lainsäädäntöä ei tarvittaisi.

Tästä voi päätellä. että historian alalla itsesäätely toimii.

Kaikki eivät tunnu olevan samaa mieltä, koska Tikka esitti kuluttajansuojaa.

Lopuksi Tikka vielä esittää, että kuluttajien kuluttajansuojan vuoksi kuka tahansa ei saisi kutsua itseään historiantutkijaksi, eikä mitä tahansa menneisyyttä käsittelevää julkaisua saisi sanoa historiantutkimukseksi:

On muitenkin menetelmiä ja keinoja nostaa laatua joista olen muutamia maininnut ja ehkä historia alana voi oppia niistä jotakin joskus tulevaisuudessa.

Klaus:

Kirjoitit tänne Suomi on ruotsalainen -tv-sarjasta. Siirsin vastaukseni sille omistettuun ketjuun.

[Jaakko Hakkinen]

Miksi historiasta saa valehdella, mutta kaupallisesta tuotteesta ei saa?

Ai historiasta saa valehdella? Ihanko totta saa? Entäpä maantieteestä tai kemiasta, saako niistäkin valehdella? Entäs liikunnasta tai kotitaloudesta? Sinäkö ihan myönnät lupia valehtelemiseen?

Vetehisen naurettava logiikka:
- Historiatieteessä ei ole samanlaista konkreettista laadunvalvontaa kuin kauppatavaroissa.
--> Historiasta saa valehdella!

Iso kiitos taas tästä huumoripläjäyksestä! Ai huh huh mitä tuubaa Vetskulta taas irtoaakaan...

Tutkimus-hutkimuksiini tarttuminen on täysin tarpeetonta, sillä kuten on jo tässä keskustelussa useasti Jaakko Häkkinen todennut, harrastajana en 18 vuodessa ole voinut tehdä niin montaa tuntia historianlukemista puhumattakaan tutkimisesta, että olisin voinut saada jotain aikaiseksi.

Äläs nyt Kaisa, tulkitsit ihan väärin sanomisiani.
Minun kommenttini koski sitä aihetta, kun Vetehinen väitti ettei ammattilainen ole oman suppean erikoisalansa ulkopuolella harrastajaa kummoisempi. Minä perustelin, että ajankäyttöeroista johtuen historian ammattilaisella on kyllä sekä laajat pohjatiedot että menetelmät hallussaan, jolloin hän on kärryillä myös muista aiheista kuin omasta tutkimusaiheestaan. Eri tieteenalalle ei kuitenkaan ammattihistorioitsijankaan pätevyys enää kanna.

Harrastajakin kyllä voi saada aikaan paljonkin olematta ammattihistorioitsija, kunhan perehtyy niin suppearajaiseen erikoisalaan tai -alueeseen, että sen haltuunotto onnistuu ilman kokopäivätoimista historiointia. Ja kunhan tieteellisesti pätevät menetelmät ovat hallussa.

Asiaa havainnollistanee pyramidi, jossa leveys on aiheen laajuus ja korkeus perehtymisen syvyys. Rajallisista ajankäyttöresursseista johtuen harrastajan ainoa keino pitää pienempi pyramidinsa korkeana on pitää sen kanta kapeana.

Jos sen sijaan harrastaja lähtee maailmoja syleileviin synteeseihin, jotka vaativat laaja-alaista perehtymistä ei vain yhden vaan peräti monen tieteenalan näkemyksiin ja menetelmiin, niin silloin yleensä lopputulos on ollut surkea epäonnistuminen, joka jättää tieteellisyydessä paljon toivomisen varaa. Tätä voidaan kuvata pyramidin venyttämisenä niin leveäksi, että kärki (tutkimuksen syvyys) ei juuri maasta kohoa...

MUOX:
Lisätään vielä sellainen asia, että yksittäisiä oivalluksia voi tulla yhtä hyvin harrastajalta kuin ammattilaiseltakin - oivallukset eivät ole ajankäyttösidonnaisia, tosin mitä enemmän on pohjatietoa, sitä enemmän on myös paikkoja oivallusten ilmetä. Harrastaja voi myös aivan yhtä hyvin kuin ammattilainen bongata jonkin päättely- tai argumentointivirheen tai perustelemattoman aksiooman, koska tällainen riippuu henkilön yksilöllisistä ominaisuuksista.

[Vetehinen]

Miksi historiasta saa valehdella, mutta kaupallisesta tuotteesta ei saa?

Ai historiasta saa valehdella? Ihanko totta saa? Entäpä maantieteestä tai kemiasta, saako niistäkin valehdella? Entäs liikunnasta tai kotitaloudesta? Sinäkö ihan myönnät lupia valehtelemiseen?

Koeta Jaakko viimein tajuta, että kuluttajaa suojellaan valehtelulta kaupallisella alalla.

Tämän päiväisessä Helsingin Sanomissa on artikkeli, jossa sanotaan:

Kuluttajansuojalaissa määritellään, että mainonnan on oltava tunnistettavaa. Sen ei saa olla harhaanjohtavaa eikä totuuden vastaista.

http://www.hs.fi/kotimaa/Kuluttajaviras ... 6964378384

Harhaanjohtamisen kielto on kovempi vaatimus kuin valehtelun kielto.

Marko Tikka kirjoittaa kuluttajansuojasta:

olen alkanut ajatella, että jonkinlainen kuluttajansuoja olisi hyvä saada koskemaan myös sitä, mitä saa nimittää historiantutkimukseksi, mikä on rehevillä jutuilla täytetty tötterö.

Nähdäkseni Tikan ajatus on, ettei journalistista tuotetta saa kutsua historiantutkimukseksi ja motiivina on kuluttajien suojelu.

Sinä Jaakko naureskelet historian alan kuluttajansuojelulle ja olet historian alan harrastelija.

Asiaa havainnollistanee pyramidi, jossa leveys on aiheen laajuus ja korkeus perehtymisen syvyys. Rajallisista ajankäyttöresursseista johtuen harrastajan ainoa keino pitää pienempi pyramidinsa korkeana on pitää sen kanta kapeana.

Ihan mielenkiintoinen lähestymistapa Jaakko, mutta harrastelijan ainoa keino ei kuitenkaan ole pitää kanta kapeana vaan harrastelija voi rakentaa pyramidinsa toiseen paikkaa kuin historiantutkija ja olla rakentamansa pyramidin kohdalla pätevämpi kuin pyramiditon tutkija.

[Jaakko Hakkinen]

Koeta Jaakko viimein tajuta, että kuluttajaa suojellaan valehtelulta kaupallisella alalla.

Koeta viimein tajuta, että niin suojellaan historiantutkimuksessakin. Jo pitkä koulutus karsii joukosta epäkelvot yksilöt, ja vertaisarviointi sekä kirja-arvostelut hoitavat lopun.

Se taas, että joku harrastaja esiintyy historiantutkijana ja kirjoittaa soopaa, on sama ilmiö kuin että joku puoskari myy testaamattomia hyödykkeitä ihmisille. Valvonta ei kummassakaan tapauksessa yllä mustan pörssin puolelle.

Sinä Jaakko naureskelet historian alan kuluttajansuojelulle ja olet historian alan harrastelija.

Olet täysin pihalla: minä naureskelen sinun logiikallesi, en kuluttujansuojelulle. Sinun kannattaisi oikeasti lukea viestit joihin vastaat, niin et antaisi aivan niin aivokuollutta kuvaa itsestäsi. (Tämä ei ole solvaus vaan objektiivinen, havaintopohjainen arvioiva vertaus.)

Ilmeisesti huomasit itsekin, miten järjetön päätelmäsi oli, kun et sitä enää kehtaa toistaa. Mutta siltä varalta että jo unohdit mille tässä naureskellaan, niin sinun naurettava logiikkasi oli:

- Historiatieteessä ei ole samanlaista konkreettista laadunvalvontaa kuin kauppatavaroissa.
--> Historiasta saa valehdella!

Historian alalla olen kyllä harrastelija, kuten olen jo monesti tuonut ilmi korjatakseni virheellisiä väitteitäsi.

Asiaa havainnollistanee pyramidi, jossa leveys on aiheen laajuus ja korkeus perehtymisen syvyys. Rajallisista ajankäyttöresursseista johtuen harrastajan ainoa keino pitää pienempi pyramidinsa korkeana on pitää sen kanta kapeana.

Ihan mielenkiintoinen lähestymistapa Jaakko, mutta harrastelijan ainoa keino ei kuitenkaan ole pitää kanta kapeana vaan harrastelija voi rakentaa pyramidinsa toiseen paikkaa kuin historiantutkija ja olla rakentamansa pyramidin kohdalla pätevämpi kuin pyramiditon tutkija.

Ainoa paikka, missä harrastajan pyramidi voi olla sekä leveämpi että korkeampi, olisi historiatieteen ulkopuolinen paikka. Ja silloin kyseessä ei olisi enää historian harrastaja vaan jonkin muun tieteenalan (tai epätieteen) harrastaja.

[Vetehinen]

Mutta siltä varalta että jo unohdit mille tässä naureskellaan, niin sinun naurettava logiikkasi oli:

- Historiatieteessä ei ole samanlaista konkreettista laadunvalvontaa kuin kauppatavaroissa.
--> Historiasta saa valehdella!

Sinä valehtelet Jaakko minun logiikastani.

Saat näköjään tehdä niin, valitettavasti.

Keskustelussa olisi hyvä palata alkuperäiseen aiheeseen, joka oli Marko Tikan kolumni ja siinä esitetyt ajatukset historia-alan laadun parantamiseen.

Laatua voi parantaa monella eri tavalla ja olen esittänyt monia muilla aloilla käytössä olevia keinoja laadun parantamiseen.

Yksi Tikan keino oli, ettei kuka tahansa saisi kutsua itseään historiantutkijaksi. Tiedän että liikkeenjohdon konsulteilla on saman tyyppisiä laatuun liittyviä ongelmia kuin historian alalla. Liikkeenjohdon konsultoinnissa yksi ratkaisumalli on ollut jäsenyys sovittuja yhteisiä laatunormeja noudattavassa järjestössä. Tarkoitus on, että järjestö valitsee jäseniä, jotka täyttävät tietyt kriteerit.

Monella muullakin alalla on järjestöjä, jotka pyrkivät kehittämään alaa ja sen laatua.

Lakeja ei juurikaan ole, mutta prosesseja ja normeja on kyllä. Ne ovat ne tieteellisyyden yleiset normit, aivan samat kuin kaikissa muissakin tieteissä. Historiantutkimuksen osalta lähdeviitteet ovat näiden periaatteiden näkyvin merkki.

Noihan se varmaan on historian alalla, mutta monilla muilla aloilla on lisäksi alan sisällä tai ulkoisen pakon edessä kehitetty laatua nostavia prosesseja ja normeja, jotka puuttuvat historian alalta.

Ehkä tämän keskustelun johtopäätös on, että historian alalla toimivat kokevat, että se mikä jo on, on riittävää, eikä uutta kehitystä laadun parantamiseksi tarvita.

[Jussi Jalonen]

Koeta Jaakko viimein tajuta, että kuluttajaa suojellaan valehtelulta kaupallisella alalla.

Mikäli tämä pitäisi paikkansa, niin täysin kaupallisten populaarikustantamojen julkaisemien tietokirjojen pitäisi olla totuusarvoltaan ylivoimaisia esimerkiksi akateemisiin väitöskirjoihin nähden.

No, ovatko ne? Tähän ihmisikään mennessä olen ehtinyt nähdä kauppojen hyllyillä suomenkieliset käännökset Erich von Dänikenin teoksista, Pekka Reinikaisen "Unohdetun Genesiksen", "Pyhä veri, pyhä Graal" -kirjan, minkä lisäksi Prisman verkkokaupasta ja Tavaratalo Kärkkäiseltä on myös voinut ostaa David Duken "Juutalainen ylivalta" -teoksen.

Nämä kaikki teokset ovat täysin kaupallisia julkaisuja, ja puhdasta valetta kannesta kanteen. Silti niitä on markkinoitu tietokirjoina. Mitenkäs se kuluttajansuoja siis toteutuu?

[Vetehinen]

Koeta Jaakko viimein tajuta, että kuluttajaa suojellaan valehtelulta kaupallisella alalla.

Mikäli tämä pitäisi paikkansa, niin täysin kaupallisten populaarikustantamojen julkaisemien tietokirjojen pitäisi olla totuusarvoltaan ylivoimaisia esimerkiksi akateemisiin väitöskirjoihin nähden.

No, ovatko ne? Tähän ihmisikään mennessä olen ehtinyt nähdä kauppojen hyllyillä suomenkieliset käännökset Erich von Dänikenin teoksista, Pekka Reinikaisen "Unohdetun Genesiksen", "Pyhä veri, pyhä Graal" -kirjan, minkä lisäksi Prisman verkkokaupasta ja Tavaratalo Kärkkäiseltä on myös voinut ostaa David Duken "Juutalainen ylivalta" -teoksen.

Nämä kaikki teokset ovat täysin kaupallisia julkaisuja, ja puhdasta valetta kannesta kanteen. Silti niitä on markkinoitu tietokirjoina. Mitenkäs se kuluttajansuoja siis toteutuu?

Veikkaukseni kuluttajansuojasta mainitsemiesi kirjojen osalta on, että kiellettyä on esimerkiksi mainostaa, että kirja on kovakantinen ellei se ole, mutta kuluttajansuoja ei ulotu kirjan sanalliseen sisältöön, joka nähdäkseni sinun mielestäsi on ongelma mainitsemissasi kirjoissa.

Sisältöä käsiteltäisiin kai lähinnä teoksena, joka vertautuu taideteokseen, mutta fyysistä kirjaa kuluttajansuojan kautta.

[Jaakko Hakkinen]

Oma käsitykseni kuluttajansuojasta mainitsemiesi kirjojen osalta on, että kiellettyä on esimerkiksi mainostaa, että kirja on kovakantinen vaikka se on pehmeäkantinen, mutta kuluttajansuoja ei ulotu kirjan sanalliseen sisältöön.

Siinä se nyt tuli!
Sinusta siis historian alalla kuluttajansuojaa pitäisi parantaa samanlaiseksi kuin kaupallisella alalla, mutta kuitenkaan kuluttajansuoja ei ulotu sielläkään sisältöön. Kertoisitko nyt, mitä kaupallisen alan käytännöstä siis jää jäljelle siirrettäväksi historian alalle? Eihän historian alallakaan kirjoja saa mainostaa kovakantisina ja silti myydä pehmeäkantisina!

Mutta siltä varalta että jo unohdit mille tässä naureskellaan, niin sinun naurettava logiikkasi oli:

- Historiatieteessä ei ole samanlaista konkreettista laadunvalvontaa kuin kauppatavaroissa.
--> Historiasta saa valehdella!

Sinä valehtelet Jaakko minun logiikastani.

Sinä valehtelet Pekka, koska minä en valehtele sinun logiikastasi, kuten jokainen tätä keskustelua seurannut tietää. Sinä kirjoitit aikaisemmin:

"Minä en ole väittänyt historian tutkijoiden valehtelevan vaan verrannut eri aloja ja todennut, että kaupallisella alalla kuluttajalle ei saa valehdella."
"Miksi historiasta saa valehdella, mutta kaupallisesta tuotteesta ei saa?"

Sinun logiikkasi on, että koska historian alalla ei ole samanlaista laadunvalvontaa, se merkitsee että sillä alalla saa valehdella. Yritäpä luikerrella ulos tästä. Olisi hauska kuulla, mitä muka tarkoitit sanoa.

[Vetehinen]

Oma käsitykseni kuluttajansuojasta mainitsemiesi kirjojen osalta on, että kiellettyä on esimerkiksi mainostaa, että kirja on kovakantinen vaikka se on pehmeäkantinen, mutta kuluttajansuoja ei ulotu kirjan sanalliseen sisältöön.

Siinä se nyt tuli!
Sinusta siis historian alalla kuluttajansuojaa pitäisi parantaa samanlaiseksi kuin kaupallisella alalla, mutta kuitenkaan kuluttajansuoja ei ulotu sielläkään sisältöön.

Niinpä niin Jaakkoseni. Kuluttajansuoja ei kai ulotu historiasta kertovaan sisältöön ja kysymys on pitäisikö kuluttajansuojan jollain tavalla ulottua sisältöön ja suojella valehtelulta?

Tikan ajatuksia:

Lopuksi Tikka vielä esittää, että kuluttajien kuluttajansuojan vuoksi kuka tahansa ei saisi kutsua itseään historiantutkijaksi, eikä mitä tahansa menneisyyttä käsittelevää julkaisua saisi sanoa historiantutkimukseksi:

Olen esittänyt lukuisia muitakin laadun parantamiseen tähtääviä eri alojen käytössä olevia keinoja kuin kuluttajansuojalait.

Minusta alalla on hyvä pohtia miten laatua parannetaan.

Sinun logiikkasi on, että koska historian alalla ei ole samanlaista laadunvalvontaa, se merkitsee että sillä alalla saa valehdella.

Valehtelet uudelleen logiikastani.

Katso mitä Jussi kirjoitti muutamista kirjoista:

Nämä kaikki teokset ovat täysin kaupallisia julkaisuja, ja puhdasta valetta kannesta kanteen. Silti niitä on markkinoitu tietokirjoina.

Mielestäni on historian alan oma tehtävä kehittää oman alansa laatua. Niin tehdään muillakin aloilla ja niistä voinee oppia jotakin. Parhaat käytännöt -menetelmässä nimenomaan pyritään oppimaan toisilta.

[Klaus Lindgren]

Ajatus siitä, että kuluttajia pitäisi suojella valehtelulta myös historiantutkimuksen alalla, on aika ongelmallinen. Ensinnäkin, niin kauan kuin tutkimusta tehdään tieteellisten instituutioiden piirissä, valehtelusta ei ole pelkoa. Miksi ei? No siksi, että tieteessä on nimen omaan kyse uteliaisuudesta ja epäilyksestä, ja tiedeyhteisöön on kehittynyt aika moiset käytännöt sen laadun valvomiseksi. Konsultteja tai standardeja tähän ei ole tarvittu, osittain siksi, että se kehittäminen alkoi kauan ennen kuin moisia asioita olikaan. Sitä paitsi se kehittäminen jatkuu kaiken aikaa. Joten siltä osin Vetehisen on turha olla huolissaan.

Sitten on toinen asia, ja se on laajempi julkisuus. Pitäisikö ryhtyä vaatimaan tiukkoja laatukriteereitä kaikilta historia-aiheisilta kirjoilta, niin hyvin tehdyiltä tutkimuksilta kuin hutaisten väsätyiltä kyhäelmiltäkin? Kenelle nämä vaatimukset osoitettaisiin? Kustantajille vai kirjoittajille? Ihan sama, sillä silloin loukattaisiin vakavasti sananvapautta, ja sitä tuskin Vetehinenkään toivoo. Saataisiin kenties aikaan hyvin tehtyjä historia-aiheisia tutkimuksia ja muita kirjoja, mutta samalla nakerrettaisiin tämän länsimaisen demokratiamme peruspilareita. Sen tien päässä olisi myös sen laadukkaan historiantutkimuksenkin loppuminen.

[Emma-Liisa]

Sitten on toinen asia, ja se on laajempi julkisuus. Pitäisikö ryhtyä vaatimaan tiukkoja laatukriteereitä kaikilta historia-aiheisilta kirjoilta, niin hyvin tehdyiltä tutkimuksilta kuin hutaisten väsätyiltä kyhäelmiltäkin? Kenelle nämä vaatimukset osoitettaisiin? Kustantajille vai kirjoittajille? Ihan sama, sillä silloin loukattaisiin vakavasti sananvapautta, ja sitä tuskin Vetehinenkään toivoo. Saataisiin kenties aikaan hyvin tehtyjä historia-aiheisia tutkimuksia ja muita kirjoja, mutta samalla nakerrettaisiin tämän länsimaisen demokratiamme peruspilareita. Sen tien päässä olisi myös sen laadukkaan historiantutkimuksenkin loppuminen.

Sitä paitsi kirjojen ennakkosensuuri (= Vetehisen "laadunvalvnta) ei ongelmaa ratkaisi, koska vekkoon saa kuka tahansa kirjoitella mitä tahansa.

Voisiko Vetehinen määritellä, mikä hänen mielestään on valhe.

[Vetehinen]

Mielestäni historian alan laadun parantaminen on alalla toimivien tehtävä. Eivät historioitsijatkaan kehittele toisten alojen laatua eivätkä ulkopuoliset kehitä laatua historian alalla.

Historia voi oppia muilta aloilta. Muutkin alat ovat oppineet toisilta. Oppiminen on yksi syy muilta aloilta kertomiin esimerkkeihin. Toinen syy on, että historian alalla tunnetaan ilmeisen huonosti muiden alojen laatukäytäntöjä ja olen halunnut korjata tuota sivistyksen osan puutetta mainitsemalla niistä.

Mainittakoon kun kerran otit puheeksi liikkeenjohdon konsultit, että liikkeenjohdon alueella tehdään tieteellistä tutkimusta ja tutkimusta vertaisarvioidaan. Niiden lisäksi alalla pyritään kasvattamaan laatua muillakin keinoilla.

Tarvetta laadun kehittämiselle historian alalla ilmeisesti koetaan olevan päätellen Tikan kirjoituksesta ja Onnelan ketjun aloituksesta ja muutamista muista kommenteista. Tarve ei ole minun keksimä vaan tulee alan sisältä, vaikka jotkut täällä henkilöittävät tarpeen minuun.

Kirjoitat Klaus sananvapaudesta. Muilla aloilla on sananvapaus myös, mutta niillä on järjestelmiä ja toimintamalleja laadun kehittämiseen. Sananvapaus ei ole ollut este muilla aloilla laadun kehittämiseen eikä se ole johtanut länsimaisen demokratian tuhoutumiseen.

Keskustelu historian laadun nostamiseksi on varmaan aivan alkutekijöissään eikä vielä nähdä keinoja vaan pelkästään uhkia.

Minulla on mielessä lisää esimerkkejä laadusta muilla aloilla, mutta jääköön nyt sanomatta.

[Vetehinen]

Sitä paitsi kirjojen ennakkosensuuri (= Vetehisen "laadunvalvnta) ei ongelmaa ratkaisi, koska vekkoon saa kuka tahansa kirjoitella mitä tahansa.

Voisiko Vetehinen määritellä, mikä hänen mielestään on valhe.

Valhe on tuo mitä sinä kirjoitat minun laadunvalvonnasta. En ole vaatinut ennakkosensuuria.

Lue edellinen Klausille kirjoittamani vastaus ja sen osa sananvapaudesta.

[Klaus Lindgren]

Kyllä historiantutkijat keskustelevat metodeistaan ja niiden erilaisista ongelmista jatkuvasti. Lisäksi he pohtivat ja hyödyntävät kaikkien mahdollisten muiden tieteiden tarjoamia hyötyjä omalle tutkimukselleen, samoin jatkluvasti. Näitä pohdintoja ja keskusteluja on käyty aina siitä lähtien, kun historiantutkimus tieteellistyi, siis jostain 1700-luvulta lähtien, aivan samoin kuin kaikissa muissakin tieteissä. Joten laatujärjestelmien tuominen tieteen kentille vaikuttaisi lähinnä vain pyörän keksimiseltä uudestaan.

Hyvänä esimerkkinä noista pohdinnoista on vaikkapa niin sanottu lingvistinen käänne 1990-luvulla, samoin kuin erilaisten nationalismiteorioiden nousu samoihin aikoihin. Molemmat ovat sellaisia keskusteluita, joiden jälkeen moni vanhempi teos on siirtynyt oppihistoriaan ja vanhoja tutkimustraditioita on täytynyt korjata joskus hyvinkin perusteellisesti, jotta tutkimus vastaisi uusia, entistä vaativampia laadukkaan tutkimuksen kriteerejä. Miohin Vetehinen perustaa arvionsa siitä, että historiantutkimuksella olisi laatuongemia?

Luinpa tuon Tikan artikkelin ja Onnelan avauksen uudestaan. Hassua, että niissä ei puhuttu mitään ammattimaisen historiantutkimuksen heikosta tasosta. Sen sijaan niissä puhuttiin paljonkin harrastelijoiden, ja nimen omaan huonojen harrastelijoiden julkaisemien töiden heikosta tasosta. Niin, ja kaupallisten kustantajien joskus raflaavasta, harhaanjohtavasta mainonnasta. Nimimerkkien takaa lauotuista verkkopuheenvuoroista oli muuten myös puhe.

Mitä harrastelijoihin tulee, niin täytyy muistaa, että on niitä hyviäkin harrastelijoita, jopa runsaasti. Huonoja ammattitutkijoitakin on, mutta heidän uransa jää yleensä lyhyeksi. Itse pidän sananvapautta niin tärkeänä arvona, että myös pöhköjen on saatava tutkia ja julkaista, vaikka sitten omalla kustannuksellaan. Kustantamoiden toivoisin muistavan myyntilukujen lisäksi erään toisen asian, sellaisen, joka on kustannustoiminnalle perinteisesti ollut tärkeää: sivistyksen.

[Vetehinen]

Luinpa tuon Tikan artikkelin ja Onnelan avauksen uudestaan. Hassua, että niissä ei puhuttu mitään ammattimaisen historiantutkimuksen heikosta tasosta.

Olen lukenut ja todennut tuon saman. En myöskään minä ole kirjoittanut historian tutkimisesta.

Haluatko sinä sitten määritellä historian alan pelkäksi tutkimiseksi?