Salvador Allende-vasemmistoikonista kriittisesti

[Aulis Kallio]

Syyskuun 11. päivänä tulee kuluneeksi 40 vuotta Chilen sotilasvallankaappauksesta, joka syrjäytti sosialistipresidentti Salvador Allenden. Presidentinpalatsiin saarrettu Allende teki itsemurhan Kuuban diktaattori Fidel Castron lahjoittamalla AK-47 rynnäkkökiväärillä.

Allendesta tuli kautta maailman vasemmistoikoni ja kenraali Augusto Pinochetin sotilashallituksen selvitystä itsemurhasta epäiltiin. Chilen oikeuslaitos on kuitenkin vuosi sitten pannut virallisella tasolla pisteen presidentin kuolinsyystä käydylle keskustelulle kansainvälisen asiantuntijaryhmän tekemän ruumiinavauksen pohjalta.

Salvador Allendea luonnehdittiin vasemmistopiireissä aikanaan - ja luonnehditaan yhä - presidentiksi,joka halusi johtaa maansa demokraattisesti sosialismiin. Niinpä sotilaskaappauksen vuosipäivänä Helsingissä Suomi-Chile-seura järjestää nostalgisen konsertin "Mitä he tekivät oudolle linnulle", jossa ssa tervetuliaissanat lausuu presidentti Tarja Halonen. Eikö kuitenkin näin 40 vuotta jälkikäteen voitaisi purkaa Allende-myyttiä? Hän oli lopultakin omavaltainen ja taitamaton johtaja, joka vei maansa katastrofiin.

Syksyllä 1970 järjestetyssä presidentinvaalissa yhtyneen vasemmiston ehdokkaana ollut Allende sai 36,2%:n kannatuksen ja kongressi vahvisti hänen valintansa. Kolmannes kansasta takanaan uusi presidentti ryhtyi ajamaan radikaalia ohjelmaansa ”Chilen tie sosialismiin”, joka vei maan taloudelliseen perikatoon ja sisällissodan partaalle äärivasemmiston ja -oikeiston aseistautuessa kilvan. Vasemmistolla on tapana vierittää syytä Allenden hallituksen epäonnistumisesta Yhdysvalloille, joka kieltämättä lisäsi muttei aiheuttanut Chilen taloudellista syöksykierrettä.( Jonatham Haslam, The Nixon Administration and the Death of Allende`s Chile: A Case of Assisted Suicide. New York/London, 2005) .

Jotkut Allenden uudistukset, kuten kuparin kansallistaminen ja maauudistus, oli aloitettu asteittain ja neuvotellen jo hänen edeltäjänsä kristillisdemokraatti Eduardo Freyn kaudella. Allenden tapa lähestyä asioita oli sanelu ja äkkitoteutus. Alkuvuodesta 1973 järjestetyissä parlamenttivaaleissa vasemmisto sai alle puolet äänistä,mutta presidentin valtaoikeuksia äärimmilleen venyttäen Allende jatkoi kongressin enemmistön vastustamaa linjaansa.

Paljon on kirjoitettu Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA:n osuudesta Allenden horjuttamisessa ja viimein kaatamisessa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että nykytiedon valossa Allende oli 1960-luvun alusta Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB:n luottohenkilö ( koodinimi Johtaja), joka sai merkittävää rahoitusta Moskovasta myös presidentinvaalissa 1970 ja sen jälkeen.( Christopher Andrew, Vasili Mitrokhin: The World Was Going Our Way. The KGB and the Battle for the Third World, New York 2005). Neuvostoliitto ei kuitenkaan orastavan liennytyksen oloissa ollut valmis sijoittamaan Chilen epävakaaseen vasemmistohallintoon samaa vertaa kuin Kuubaan. Sen sijaan Castro oli Allenden lähin liittolainen ja Chilen presidentin henkikaarti koostui osin Kuuban turvallisuuspalvelun miehistä.

Elokuun lopulla 1973 Chilen kongressin enemmistö (Kansallispuolue ja Kristillisdemokraatit) hyväksyi kannanoton, jossa Allendea syytettiin perustuslain rikkomisesta ja pyrkimyksestä luoda totalitaarinen valtio. Se esitti myös epäsuorasti avunpyynnön armeijalle. Kenraalien vastaus tuli 11. syyskuuta. Se merkitsi veristä ja pitkää diktatuuria, mutta myös taloudellista tervehdyttämistä. Kupari pysyi kansallistettuna. Kenraali Pinochet luopui Chilen johdosta vasta samoihin aikoihin, kun Berliinin muuri murtui ja Allendea tukeneen itäblokin sosialistinen systeemi katosi.

Aulis Kallio
Vapa toimittaja, tietokirjailija
Tampere

[Jussi Jalonen]

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että nykytiedon valossa Allende oli 1960-luvun alusta Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB:n luottohenkilö ( koodinimi Johtaja), joka sai merkittävää rahoitusta Moskovasta myös presidentinvaalissa 1970 ja sen jälkeen.( Christopher Andrew, Vasili Mitrokhin: The World Was Going Our Way. The KGB and the Battle for the Third World, New York 2005). Neuvostoliitto ei kuitenkaan orastavan liennytyksen oloissa ollut valmis sijoittamaan Chilen epävakaaseen vasemmistohallintoon samaa vertaa kuin Kuubaan.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin pääsyy oli se, että neuvostotiedustelu oli luokitellut Allenden "kemiallisesti puhtaaksi demokraatiksi", joka ei ikinä tulisi toteuttamaan siirtymää sosialismiin ja kansantasavaltaiseen hallintoon. Kreml vieläpä ilmoitti Kissingerille erikseen, ettei heillä ollut mitään odotuksia Chilen suhteen, ja tällä viestillään tavallaan luovutti Yhdysvalloille vapaat kädet intervention tekemiseen.

Allenden yhteyksissä Neuvostoliittoon oli sekin ironinen erikoisuus, että esimerkiksi hänen viime hetken asehankintansa olivat yritys pitää kenraalikunta tyytyväisinä. Moskovaan asehankinnoista neuvottelemaan lähetettiin presidentin hyvä ystävä, muuan kenraali Augusto Pinochet Ugarte.

Elokuun lopulla 1973 Chilen kongressin enemmistö (Kansallispuolue ja Kristillisdemokraatit) hyväksyi kannanoton, jossa Allendea syytettiin perustuslain rikkomisesta ja pyrkimyksestä luoda totalitaarinen valtio.

Tämä oli tietysti tarpeetonta, koska Allende olisi varsin todennäköisesti joka tapauksessa hävinnyt vuoden 1976 presidentinvaalit.

Kenraalien vastaus tuli 11. syyskuuta. Se merkitsi veristä ja pitkää diktatuuria, mutta myös taloudellista tervehdyttämistä.

Miten sen nyt haluaa ottaa. Monetaristisen koulukunnan tietyillä edustajilla on ollut tapana ihailla Pinochetin tekemiä kansantaloudellisia ratkaisuja, mutta tosiasia on se, ettei Chilen talous sanottavammin alkanut osoittaa elpymisen merkkejä ennen 1970-luvun loppua. Tämänkin jälkeen vuoden 1982 pankkikriisi todisti osaltaan siitä, etteivät Chicagon koulun talousopit olleet mikään ehtymätön autuuden onnenlähde.

[Vetehinen]

Vasemmistolla on tapana vierittää syytä Allenden hallituksen epäonnistumisesta Yhdysvalloille, joka kieltämättä lisäsi muttei aiheuttanut Chilen taloudellista syöksykierrettä.( Jonatham Haslam, The Nixon Administration and the Death of Allende`s Chile: A Case of Assisted Suicide. New York/London, 2005) .

Haslamin kirjan esittelyteksti kertoo:

It deepens our understanding of close US involvement in attempts to block the formation of the Unidad Popular government, and how it then attempted to bring down the regime by massive subsidies to nationwide strikes, engineering a coup led by the navy behind the back even of CIA stations in Santiago.

[Aulis Kallio]

Jussi Jalonen,

Ei ainakaabn tuon KGB:n Mitrokhin-arkiston mukaan Allendea mitenkään toivottomana tapauksena pidetty. Allende keskusteli "kotiryssänsä" Kuznetsovin kanssa sisäministeriöön ja turvallisuuspalveluun liittyvistä kysymyksistä. Hän sai myös erityisen kassan, jolla voidella omaa verkostoaan mm. armeijassa. Chilen kommunistipuolue toisin valitti KGB:lle, että Allende oli heikko johtaja ja mikä pahinta hän ihaili puhemies Maoa. - Olennainen kysymys Neuvostoliiton suhtautumisessa Allenden hallintoon oli, että Nixonin Moskovan matkan jälkeen Neuvostoliitto ei halunnut vaarantaa orastavaa liennytystä tukemalla liian näkyvästi sosialistihallintoa Yhdysvaltojen reviirillä. Tätä mm. KGB:n päällikkö Andropov painotti alaisilleen. - Olet varmaan oikeassa että Allende olisi kaatunut 1976 vaaleissa, mutta syksyllä 1973 kolme vuotta on pitkä aika, kun maa on ns. esivallankumouksellisessa kriisissä, kulutustavarat ovat loppu ja ääriryhmät taistelevat kaduilla.

[Tapio Onnela]

Jussi Jalonen,
Ei ainakaabn tuon KGB:n Mitrokhin-arkiston mukaan Allendea mitenkään toivottomana tapauksena pidetty. Allende keskusteli "kotiryssänsä" Kuznetsovin kanssa sisäministeriöön ja turvallisuuspalveluun liittyvistä kysymyksistä. Hän sai myös erityisen kassan, jolla voidella omaa verkostoaan mm. armeijassa.

Tuntematta sen tarkemmin tätä asiaa, mutta eikö yleensä eri turvallisuuspalvelujen tietojen käyttöön lähteenä tule suhtautua erityiskriittisesti? Kaikkien maiden salaiset palvelut haluvat tehdä itsensä tärkeämmksi ja vaikutusvaltaisemmiksi kuin sitten tosiasiassa ovatkaan. Alemman tason toimijoiden pitää esittää ylemmilleen onnistuneensa esim värväyksissä todellista tilaa paremmin. Tämä pätee ainakin siihen mitä Stasin agenteista sanotaan.
Mikä Allenden asema oikeastaan KGB:n organisaatiossa oli?

[Aulis Kallio]

Tapio,

Allende ei koskaan ollut agentti vaan "luotettu henkilö". Tuon arkiston mukaan hän välitti tietoja 1960-alkupuolelta asti "Neuvostoliiton ystävänä", mutta tuo rahoitus tulee kuvaan vasta syksyn 1970 vaaleissa. Se toimitettiin pääosin Chilen kommunistipuolueen kautta, mutta osin myös suoraan. (Olet ihan oikeassa tuossa turvallisuuspalvelujen itsekorostuksessa. KGB yritti omia Allenden vaalivoittoa rahoituksen pohjalta.) Myöhemmin hän sai pienempiä summia ja hänelle toimitettiin pyynnöstä kaksi ikonia yksityiseen taidekokoelmaan. - Tietenkin Neuvostoliitto auttoi mm. luotottamalla Allenden Chileä, mutta se on eri asia. Kun Allende loppuvuodesta 1972 kävi Moskovassa, hän ei enää luottoja saanut. Ilmeisesti Kiina antoi Chilelle paremmin luottoa kuin Neuvostoliitto.

[Panu Hoglund]

Tapio,

Allende ei koskaan ollut agentti vaan "luotettu henkilö".

Siis samassa asemassa kuin (eräiden väitteiden mukaan) Kekkonen.

Kun eräät porvarillisehkosti suuntautuneet kaverini ovat esitelleet mielipiteitään, että Allenden vallassapysyminen olisi väistämättä merkinnyt kuubalaistyyppistä diktatuuria Chileen, niin minä en ole ihan samaa mieltä. Chile oli kuitenkin ymmärtääkseni aika pluralistinen maa, jossa oli elävä kansalaisjärjestöjen yhteiskunta, ja kommunistidiktatuurin pystyttämiseksi olisi tarvittu aika paljon Neuvostoliiton tiedustelun agentteja aktiivisesti auttamaan ja ohjeistamaan sosialistisen Chilen turvallisuuspoliisia. Kuinka paljon tietoa on Neuvostoliiton salaisen palvelun aktiivisuudesta Chilessä? Tarkoitan sitä, oliko siellä agentteja ihan kentällä kovin suuret joukot?

[Aulis Kallio]

Panu Höglund,

Olen ihan samaa mieltä ettei Chilessä ollut vakavaa uhkaa mistään totalitaarisesta valtiosta vasemmalta lähtien. KGB-agentteja ei mukaan ollut kentällä kovinkaaan paljon, kuubalaisia salaisen palvelun miehiä oli enemmän. Armeijaa ja poliisivoimia ei vasemmisto kyennyt juuri lainkaan soluttamaan. Allendella ja kom-puolueella siihen ei ollut edes tahtoa, sosialistipuolueen radikaalilla päälinjalla ja hallituksen ulkopuolisella MIR:llä oli joitain pyrkimyksiä. Valparaison laivastotukikohdassa ne saivat vähän kannatusta, mutta vastarinta tukahdutettiin nopeasti. Allenden hallitus koetti tehdä sen verran, että määräsi 30 johtavaa poliisiupseeria DDR:n opiskelemaan sosialismia. Tämä oli aika epätoivoista. Se mikä Chilessä oli pahinta oli kaaos taloudessa, kun elintarvikkeetkin olivat loppu, ja sitten radikalisoituminen ja militarIsoituminen kummallakin äärilaidalla. Heikki Hiilamon kirja: Kuoleman listat. Suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille ( 2010) antaa mielestäni aika pätevän kuvan tuosta Allenden ajasta ja sen päättymisestä.

[Veikko I Palvo]

Tämä oli aika epätoivoista. Se mikä Chilessä oli pahinta oli kaaos taloudessa, kun elintarvikkeetkin olivat loppu, ja sitten radikalisoituminen ja militarIsoituminen kummallakin äärilaidalla. Heikki Hiilamon kirja: Kuoleman listat. Suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille ( 2010) antaa mielestäni aika pätevän kuvan tuosta Allenden ajasta ja sen päättymisestä.

Heikki Hiilamo kirjoittaa Chile-kirjansa esipuheessa: "Sosiaalisissa tapahtumissa - kuten historian kuvauksessa - ei ole yhtä ja ainoaa totuutta. Näkökulman valinta on väistämättä historian politiikkaa."
Mutta
Allenden uudistusten ja reformien Chilessä aikaansaama kaaos tulee sekin kirjassa esille.
Presidentti Salvador Allenden Unidad Popularin talouspolitiikka epäonnistui surkeasti.
Eli
kansallistamiset ja sosialisoinnit raunioittivat Chilen talouden nälkärajalle.
H.Hiilamo
kirjoittaa "Maanantaina 10. syyskuuta 1973 Allende totesi, että varastoissa oli viljaa korkeintaan kolmeksi, neljäksi päiväksi." ( s. 53.-55. ) "Vallankaappauksen aattona myös Allende tiesi, että sotilaat olivat ryhtymässä joihinkin toimiin.""Stasi välitti tiedon syyskuun alussa Allendelle, että kommunistisen puolueen pääsihteerille
Luis Corvalánille. He eivät piitanneet varoituksesta."
"Syyskuun 9.1973
oppositiokin oli järjestänyt 150 000 ihmisen mielenosoituksen Santiagon katolisen yliopiston eteen vaatien Allenden itsemurhaa, mikä oli heidän mielestään ainoa tapa välttää sisällissota."

Syyskuun 11. pv:nä 1973 klo 9.00 kenraali Pinochet ilmoitti asevoimien ottaneen vallan Chilessä, sotilasjuntan johdossa oli maavoimien komentaja A.Pinochet.
Allende ampui itsensä puolenpäivän jälkeen La Modenassa, presidentinpalatsissa.
Juntan
julistamassa poikkeustilassa Suomen 1971 perustettu Chilen lähetystökin oli suljettava, 33-v. lähettiläs Tapani Brotherus antoi turvapaikkoja Allenden kannattajille, myöhemmin K.Sorsan hallitus otti Suomeen 200 pakolaista, ensimmäiset pakolaiset Suomeen ww2 jälkeen.
Samana
pv:nä 11.9.1973 Suomessa perustettiin Suomi- Chile -seura ja viikkoa myöhemmin toinenkin ja varsinainen laaja Chile-aktivismi Suomessa alkoi. Allenden kuoleman vuosipäivänä H:gissä järjestettiin Chile-mielenosoitus, juhlaa edelsi n. 4000 hengen mielenosoituskulkue. Senaatintorille kokoontui lähes 10 000 ihmistä, kirjoittaa H.Hiilamo. Juhlan järjestäjinä olivat Suomi-Chile -seura ja Suomen rauhanpuolustajat ry, sekä Taksvärkkitoimikunta 1974.
Hiilamon
mukaan monet suomalaiset teollisuusyritykset olivat kiinnostuneita Allenden Chilestä;
Outokumpu Oy suunnitteli liekkisulattoa Chilen kuparin jalostukseen ja ins.tsto Pöyrykin laati Suomen valtion kustannuksella suunnitelmia Chilen metsäteollisuudelle.
Suomi antoi Chilelle kehitysapua ja luottoja.

"Chile-yhteyksistä
tuli Suomessa poliittinen rasite ( kirj. H.Hiilamo ) ja pres. Kekkonenkin vihjaili, että kaupalliset suhteet tulisi kokonaan katkaista. Ulkoministeriön kauppapoliittisen osaston päällikkö oli toista mieltä kuin UKK: kaikki valtiot, myös DDR, kävivät edelleen kauppaa Chilen kanssa vallankaappauksen jälkeenkin. Lähettiläs Brotherus´kin oli vahvasti sitä mieltä, ettei kauppaa Chileen kannattaisi katkaista." ( s. 265. )
Mutta
joillekin Suomessa Allendesta tuli juhlittu marttyyri ja samanlaisen romanttisen palvonnan kohde kuin Che Guevarasta.
Kriitikoiden mielestä Allende tukahdutti demokraattisen kehityksen Chilessä taitamattomalla politiikallaan yrittäessään samanaikaisesti esiintyä demokraattina ja vallankumouksellisena.
Todellisuudessa United Popularen talouspolitiikka epäonnistui surkeasti, kirj. Hiilamo.
Kansallistamiset ja sosialisoinnit.
Kaikki yli 40 hehtaarin tilatkin MIR:n tulkinnan mukaan vallattiin ja jaettiin.

Ex.KGB-upseeri Vasili Mitrokhinin 1992 Lontooseen kuljettamat arkistot ovat avanneet mm. KGB:n rahoitustiedot Allendelle jo 1960-luvullakin. Allenden pres.vaalikampanjaa avustamaan lähetettiin 1970 kgb-upseeri Svjatoslav Kuznetsov pitämään yhteyttä Allendeen. KGB:n J.Andropov näyttää 1973 alussa todenneen, ettei raha-apukaan enää Allenden Chileä pelasta.

Mutta kokonaisuutena CIAn ja KGBn rahat eivät näyttäisi olleen ratkaiseva tekijä?
Mitrokhinin arkistotietojenkaan perusteella.
CIAn operaatioista kirjoitettiin meillä jo Allenden aikana runsaasti, itsekin muistan esim. Chilen kuljetuslakkouutisoinnin. H.Hiilamo kirj., ettei CIA:lla kuitenkaan ollut kulj.lakossa juurikaan osuutta. Britti A.Stafford Beer kirjoitti tutkimuksiaan kybernetiikasta http://en.wikipedia.org/wiki/Project_Cybersyn ja Allenden valtionvarainministeri 28-vuotias teknokraatti Fernando Flores kirjoitti Beerille 7.1971 kirjeen, oli lukenut tämän tutkimuksista. Allenden hallinto palkkasi Beerin ja alkeellisen IBM 360/50-tietokoneen ja 500:n Telex-kaukokirjoittimen avulla tuotantoa yritettiin ohjata, suurimman hyödyn Cybersyn-tietokonejärjestelmällä kirj. olleen Chilen kuukauden kestäneen kuljetuslakon 9.10 - 5.11.1972 ratkaisemisessa.

Fernando Floresin
ura näyttää olleen menestyksekäs; 1976 Palo Altoon, tutkijaksi Stanfordin yliopiston Tietotekniikan osastolle; tohtorin väitöskirja ja F.Flores perusti USAssa koulutus-, konsultti- ja ohjelmistoyrityksiä. Carlos Fernando Flores Labra palasi Chileen, kuvernöörinä 2001, 2009 ja nyky-Chilen valtion palveluksessa http://www.princeton.edu/~achaney/tmve/ ... lores.html 2010 alkaen.

Allende, jolla oli lääkärinkoulutus, näyttää innostuneen Beerin kybernetiikasta ja Alexei Barrienuevon 2008 kirj. mukaan siirrätti Cybersynin 8.9.1973 La Monedaan, presidentinpalatsiinsa.

Ratkaisevana tekijänä
näyttäisivät kuitenkin olleen Allenden Unidad Popularin "hetkessä" toteutetut sosialisoinnit ja maareformit, jotka johtivat Chilen nälänhädän partaalle?

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

Heikki Hiilamon kirja: Kuoleman listat. Suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille ( 2010) antaa mielestäni aika pätevän kuvan tuosta Allenden ajasta ja sen päättymisestä.

Heikki Hiilamo kirjoittaa ensisijaisesti ensimmäisistä toisen maailmansodan jälkeen Suomeen tulleista pakolaisista Chilestä.
"SAS:n vuoro toi ensimmäiset *ei-chileläiset* 29 pakolaista 19.11.1973 Hki-Vantaan lentokentälle -20 asteen pakkaseen Pudahuelin +30 asteen helteestä."
s.214.:
Vuoden 1973 lopussa Chilen ulkoministeriö oli antanut "erityismaastapoistumisluvan"
5512 pakolaiselle, lukumäärään sisältyvät UNHCR:n pakolaiset. Lähetystöt olivat myöntäneet turvapaikkaoikeuden 3574 poliittiselle pakolaiselle."

"USA otti ensi vaiheessa ´valikoiden´vastaan 400 pakolaista", kirj. Hiilamo.

Sotilasjuntta näyttää halunneen päästä eroon ei toivotuista, Allenden Chileen oli pakolaisia tullut sen naapurimaistakin.

Meillä näytettäisiin muistettavan lähinnä vain vallankaappauksen jälkeen perustetut Suomi-Chile- seurat ja pakolaiset. Aluksi 100:n kiintiö, 2.1976 nostettiin 150:een.
Mutta
pakolaisia avustanut suurlähettiläs "Tapani Brotherus yritti pelastaa sen mitä oli pelastettavissa." ( Suomen kaupallisista eduista Chilessä ) "Heinäkuussa 1974 hän lähetti kauppasuhteiden purkamista vaatineelle SAK:lle muistion, jossa yritti perustella, miksi kauppasuhteita olisi syytä jatkaa. Brotherus muistutti, että Suomen vetäytyessä USAn ja Saksan suuryhtiöt ottavat muun muassa kaivannaisteollisuuden haltuunsa." ( s.265.)

"Kaikki kävivät kauppaa Chilen kanssa, myös DDR, jonka ainaisena huolena oli ulkomaan valuuttojen hankkiminen - Pinochetin Chilestäkin."
"Santiagon suomalaisia ärsytti, että Suomen suojeltava valtio DDR käytti Suomea kynnysmattonaan ajaessaan taloudellisia etujaan Chilessä."
DDR:n suurehko Restgruppe yritti alussa saada Suomen passitkin, gruppen johtaja Arnold Voigt vaimoineen lähti Chilestä 1976.

"Outokumpu myi kuparisulaton Santiagon lähelle, vaikka toinen tarjoaja, länsisaksalainen Lurgi ihmetteli, miten Chile voisi ostaa kuparisulattamon maalta, joka toimi kommunistisen DDR:n suojeluvaltiona Chilessä. Vuonna 2001 Lurgi siirtyi Outokummun omistukseen."
"Suomessa
kupaririita kärjistyi, kun Harjavallan sulaton työväestö kieltäytyi solidaarisuussyistä käsittelemästä chileläistä kuparia, jota alettiin kutsua verikupariksi. Outokummun etujen ajaminen tuntui Suomessa rinnastautuvan maanpetokselliseen toimintaan."
Kuparia ostettiin sisäpoliittisista syistä Equadoristakin.
Miten
lienevät edistyneet ins.tsto Jaakko Pöyryn suunnittelemat Chilen metsäteollisuushankkeet?

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

Salvador Allendea luonnehdittiin vasemmistopiireissä aikanaan - ja luonnehditaan yhä - presidentiksi,joka halusi johtaa maansa demokraattisesti sosialismiin. Niinpä sotilaskaappauksen vuosipäivänä Helsingissä Suomi-Chile-seura järjestää nostalgisen konsertin "Mitä he tekivät oudolle linnulle", jossa ssa tervetuliaissanat lausuu presidentti Tarja Halonen. Eikö kuitenkin näin 40 vuotta jälkikäteen voitaisi purkaa Allende-myyttiä? Hän oli lopultakin omavaltainen ja taitamaton johtaja, joka vei maansa katastrofiin.


Aulis Kallio
Vapa toimittaja, tietokirjailija
Tampere

Olisikohan Suomi - Chile -seura jäänyt sen toisen 1973 perustetun Chile-seuran ajalle, Allenden Unidad Popularin nostalgiseksi muistelijaksi?
Ja Chilestä tulleiden n. 200 poliittisen pakolaisen muistelijaksi?

Salvador Allende näyttää kansallistaneen mm. 1960-luvulla perustetut Celulosa Arauco SA:n ja Celulosa Constitutión SA:n, jotka fuusioitiin 1979. Ja viime vuosina Celulosa Arauco y Constitución ( myös Celco, Araucon ) näyttää yhdessä Enson kanssa perustaneen tehtaan Uruguaihin.
Etelä-Amerikasta
tietoja etsiessä ilmeni, että Suomella oli ennen toista maailmansotaa lähetystöt Euroopan ulkopuolella vain neljässä paikassa: Washington, Tokio ja kenties kaupallisista syistä Buenos Airesissa ja Rio de Janeirossa.
Chile, Argentiina, Brasilia, Uruguay eivät julistaneet sotaakaan Suomelle liittoutuneiden painostuksesta huolimatta.

Sodan jälkeen 1946 muodostettu sotakorvaustuotantoon keskittynyt Valmet on 1970-luvulla aloittanut Etelä-Amerikassa traktorienkin tuotannon; Valmet do Brazil.
Ins.tsto Jaakko pöyry on perustanut toimiston Sao Pauloon, samoin metalliteollisuuden vientiorganisaatio Metex. Kari Kairamokin työskenteli Metexissä jonkin aikaa.(Nokia)
Mutta
1970-luvun jälkeen vientikiinnostus Etelä-Amerikkaan näyttäisi olleen "marimekkolinjalla", kuten 2003 alkaen suurlähettiläänä Chilessä toiminut
Pekka J. Korvenheimo kirjoitti Turun Sanomissa, oik. Suomen Ulkomaankauppaliiton olleen tuolla linjalla vähäistä mielenkiintoa osoittaen.
Presidentti Martti Ahtisaaren
vierailu 1997 Chilessä, Argentiinassa ja Brasiliassa näyttäisi herättäneen uutta vientimielenkiintoakin.

Ins.Uutiset kirjoitti 20.3.1970 "Suomessa tekeillä 19 paperikonetta". Nykyisin yhdenkin paperikoneen tilaus ylittää uutiskynnyksen ja Suomessa on mm. toiminnassa enää saman verran selluloosatehtaita.
Wiki http://fi.wikipedia.org/wiki/Paperikone on mielestäni suppea ja keskitetty esitys Suomen edelleen merkittävästä teollisuudenalasta, vaikka wikin lainaileminen lieneekin hieman vastusteltuakin.
Muodostuikohan 1970-luvun jälkeen idänkaupasta yhtä keskeinen vientikohde, kuin se oli julkisuudessa, vaikkei sen osuus ulkomaankaupasta ollutkaan kuin n. 15 %:n luokkaa?
Valmetkin taisi keskittyä viemään kehitysapuna traktoreita mm. Tansaniaan?
Chileen suomalaiset eivät liene liiemmin investoineet?

Veikko Palvo