Historiantutkija voi sen sijaan sanoo jotakin tiettyä enemmän tai vähemmän varmasti, mutta tosiasiassa olla tietämätön asianlaidasta. Tieteellinen totuus on yleensä samaa laatua kuin oikeuden päätökset, eli sen määräävät muodot ja periaatteet, ei niinkään todellisuus. Ihmisen totuudet ovat useimmiten vain osatotuuksia. Näin ja näin asia voi todella olla tietyltä kannalta ja tietyin silmälasein katsottuna.Emma-Liisa kirjoitti:Tavis epäilemättä voi sanoa ihan mitä vain, mutta sellainen keskustelu on täysin hyödytyöntä.historioija kirjoitti: Monista sota-ajankin asioista voi sanoa melkein mitä tahansa, sillä kukapa niitä olisi mitannut. Ajatukset, puheet ja teot ovat varsinkin tällaisissa väkivaltatilanteissa eri asioita, niin myös suhtautumisessa vieraisiin sotavoimiin. Itse uskon, että natsismi teki Saksan armeijan demokraattisperinteisessä Suomessa yleisesti ottaen vastenmieliseksi, joskin voittamattomuuden sädekehä sitä alkuajat kaunisti. Mutta en mene tätäkään vannomaan
Historiantutkimuksen pitää pohjata lähteisiin, joissa on tietenkin käytettävä lähdekritiikkiä.
Suhdetta saksalaisiin sotilaisiin Lapissa on tutkinut esim. Marianne Junila.
Mutta kerropa nyt, Emma-Liisa, lyhyesti taviksillekin, miten suomalaiset tutkimustulosten mukaan suhtautuivat saksalaisiin sotavoimiin ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Vielä on erikseen huomioitava suhtautuminen yksittäisiin sotilaisiin (ei sentään jokaiseen erikseen...) ja sotavoimaan yleensä. Miten suhtautuminen vaihteli ajan mittaan? Entä paikalliset vaihtelut? Mannerheimin asenne olisi erikseen olennaista tietää.