Halonen kritisoi suomalaista tutkimusta:Halonen sanoo, että ymmärsi historian olevan vallanpitäjien sepitettä, kun työsti elokuvaa Aleksis Kivestä [Aleksis Kiven elämä (2002)].
Hän perustelee: "Näinhän se on." Kuten Kivi-elokuvassa, Halonen ruoskii vanhaa ruotsalaista sivistyneistöä, joka teki kaikkensa kammetakseen metsäsuomalaisuuden kanveesiin. Suomen historia on hänen mukaansa väärinymmärryksen, oman henkisen perinnön hukkaamisen historia. Ohjaaja suuntasi taiteilijankatseensa ainoaan luotettavaan lähteeseen, itseensä. Hän löysi kaikuja, jotka johtivat suoraan kalevalaiseen mystiikkaan.
Kalevala ja suomalainen menneisyys on ymmärretty väärin osin siksi, että Suomi on muinaishistorian tutkimuksen kehitysmaa. Meillä on pistetty suomalaista rahaa Bysantin, Välimeren ja Egyptin tutkimiseen, vaikka meillä on oma tuhansia vuosia vanha korkeakulttuuri
Tähän tokaisi blogissaan antiikintutkija ja latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden dosentti Maijastiina Kahlos:
Korkeakulttuuri voidaan määritellä monin tavoin. Suomalaista muinaiskulttuuria tutkitaan usealla eri alalla, vaikka kirjallista jäämistöä ei olekaan vasta kuin keskiajalta. Aineellista jäämistöä tutkii arkeologia, ja tällä saralla Suomi tuskin on kehitysmaa, kuten Halonen esittää. Kansanrunouttakaan ei ole unohdettu tutkimuksessa. Tutkijat eivät kuitenkaan esitä tulkintoja Suomen historiasta menemällä – Halosen tapaan – ”ainoaan luotettavaan lähteeseen, itseensä”, josta sitten löytäisivät kaikuja kalevalaisesta mystiikasta. Se on taiteen lähestymistapa. Halonen tekisi tyylikkäämmin ja säilyttäisi uskottavuutensa pysyttäytymällä ihan vain taiteessa.
R.W. Ekman: Väinämöisen soitto, 1866