Ilmo Kekkonen kirjoitti:Turtolan "löytö" kolmen koplan salaamasta tiedosta, ei ole aivan uusi asia.
Sen kertoo ainakin evrsti Kalle Lehmus jo 1967 ilmestyneesä kirjassaan "Tuntematon Mannerheim" s. 176-177.
Sivuilla 172-175 on Paasosen Lehmuksen pyynnöstä 1952 laatima selvitys suurhyökkäyksen ennakoinnista.
Muistelmissaan Paasonen ei Stewenin ilmoitusta käsittele.
Tokihan kaikki aiheeseen perehtyneet tuon Lehmuksen kirjassa kerrotun tuntevat, mutta siinä ei mitä luultavimmin kuitenkaan käsitellä Stewenin kirjeenvaihtoa kuten Turtolan jutussa Seura -lehdessä, vaan kyse lienee todennäköisimmin Lehmuksen aikoinaan saamista (haastattelu?) tiedoista Steweniltä.
Katsoinpa taas, pitkästä aikaa, ko. kirjaa hyllystäni, että mitä Kalle Lehmus asiasta kirjoittikaan:
Sivulla 176 on Stewenin 8.5.1944 yleisesikunnan päällikölle osoitettu salainen raportti Voimasuhteista itärintaman pohjoisosassa (tai ainakin osia siitä raportista?).
Se sisältää Stewenin kenr.maj Onoderalta saadut tiedot mm. NL:n joukkojen "sijoittamisesta Leningradiin ja Laatokan eteläpuolelle siis todennäköisesti Suomea vastaan." Nämä tiedot Onodera oli Lehmuksen kirjan mukaan venäjänkielisiä ja Onodera olisi saanut ne 5.5.1944 ja ne olivat O:n mukaan alun perin lähtöisin Moskovasta.
Sivulla 177 kerrotaan mm. näin:
"Eversti Stewen saapui henkilökohtaisesti Päämajaan 29.5.1944. Tällöin hän sai eversti Paasoselta kuulla, ettei hänen edellä mainittua raporttiaan ole esitetty marsalkalle. Samalla häntä kertomansa mukaan kiellettiin siitä tälle mitään puhumastakaan ja kiellon takana olisivat olleet myös Heinrichs ja Airo. Selvittämättömäksi on jäänyt, mistä tällainen sotku loppujen lopuksi oli aiheutunut."
---
Toisaalta näinkin kerrotaan Rislakin kirjassa Erittäin salainen:
Kirjan luvussa 5. (sivut 201-227) LIITTOUTUNEIDEN PUOLESTA SUOMEA VASTAAN esitellään mm. kolme suomalaista upseeria, jotka Jatkosodan aikana vakoili Englannin ja USA:n suuntaan.
Everstit Stewen ja Heikel, sekä majuri Hellens, mainitaan kolmena suomalaisena upseerina, jotka aiottiin tuomita kuolemaan (s.211- 212)
s. 211
"Kolme suomalaista upseeria oli menettää päänsä Englannin ja USA:n hyväksi vakoilemisesta. Eversti M. K. Steven ja Heikel aiottiin tuomita kuolemaan, mutta lännen painostuksesta syytetoimet keskeytettiin ja aselepo 1944 pelasti heidät. Samoin pelastui majuri, matkatoimiston johtaja, vapaaherra Maximilian von Hellens. Palvellessaan ulkomaantoimistossa ja divisioonan tiedustelupäällikkönä von Hellens toimitti Helsingissä USA:n sotilasasiamiehelle eversti G.E. Huthsteinerille tietoja venäläisistä ja Saksan itärintaman joukkojen sijoituksista. Nähtyään tiedot 1942 itse ulkoministeri Hull sanoi niiden olevan "mitä arvokkain täydennys muista lähteistä saaduille tiedoille". Valpo totesi eversti Huthsteinerin vakoilleen myös Lapissa. Sotaylioikeus tuomitsi majuri evp von Hellensille kuolemantuomion, mutta USA:n painostuksesta Ryti käytti armahdusoikeuttaan, ja tuomio muuttui elinkautiseksi. Se purkautui syyskuussa 1944. Lännen agentiksi epäiltiin myös eversti H. O. von Esseniä. joka oli Stewenin edeltäjä Tukholman sotilasasiamiehenä ja erotettiin samoin virastaan. Mannerheimin arvostamalla Stewenillä oli hyvät suhteet Ruotsin hoviin ja kenraalikuntaan. Hän oli Gustav Adolfin luokkatoveri Ruotsin sotilasakatemiassa. Stewen oli SIS:n "aktiivisin ja paras" suomalainen agentti Ruotsissa. Hän tosin myi tietoja myös Saksalle, mm. USA:n erään diplomaattikoodin avaimen, oli yhteistyössä Japanin sotilasattasean kenraali Onaderan kanssa ja tarjosi Neuvostoliitto- Saksa-tietoja USA:n tiedustelupalvelulle OSS:lle. OSS osti häneltä täydellisen selvityksen punalaivastosta. Stewenillä oli yhteys puolalaiseen tilanomistajaan Ogrodsinskiin, joka pakeni 1943 Suomen kautta Ruotsiin. Kotietsinnäsä poliisi löysi tältä vakoilulappuja, joista ilmeni Stewenin kyselleen neuvostorykmenteistä ja niiden siirroista itärintamalla. Samalla Ogrodsinski oli ilmeisesti yhteistyössä Puolan pakolaishallituksen kanssa.- Stewen harjoitti myöhemmin tietovaihtoa Stella Polaris -aineistolla, mikä raivostutti suomalaisia tiedustelu-upseereita - heillehän kelpasivat silloin vain kulta tai länsivaluutta. Stewen ei lopettanut länsivaltain hyväksi vakoilemista sotien jälkeenkään."
Rislakilla on tueksi väittämilleen pitkä lista lähteitä (kohta 20 sivulla 227).
Rislakki Jukka Erittäin salainen - Vakoilu Suomessa
Love Kirjat, 1982, 503 s., 1. painos